Halla-aho on väärässä: järkevöittämällä maahanmuuttopolitiikkaa työ säilyy ihmisillä

Tällä viikolla saimme lukea, kuinka Halla-aho ottaisi mieluummin robotteja kuin maahanmuuttajia paikkaamaan väestön ikääntymisestä aiheutuvaa työvoimapulaa.

On totta, että maahanmuuttajat työllistyvät Suomessa heikosti. Siksi maahanmuutto ei paranna yhteiskunnan huoltosuhdetta vaan pikemminkin kuormittaa sitä, ainakin ensimmäisessä polvessa.

Vaikka seuraan innolla teknologiakehitystä ja robotisaatiota, olen kuitenkin eri mieltä Halla-ahon kanssa siitä, että robotit olisivat paras ratkaisu tulevaan työvoimapulaan. Minusta paremmalla maahanmuuttopolitiikalla saadaan Suomesta vauraampi ja maailmasta oikeudenmukaisempi. Maahanmuuttajat ovat ja tulevat olemaan yhteiskuntamme kulmakiviä mikäli he työllistyvät ja integroituvat. Maahanmuuttajat ovat pitkällä tähtäimellä elvyyttäneet monien maiden taloutta ja rikastaneet isäntämaita kulttuurisesti ja taloudellisesti.

Loppu järjettömälle turvapaikkarallile

Puoluekantaan katsomatta fiksut ihmiset ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että nykyinen maahanmuuttojärjestelmä on sietämätön. Se on epäoikeudenmukainen, rikollisuutta ja epärehellisyyttä ruokkiva, mielivaltainen ja haitallinen sekä lähtö- että kohdemaille.

On synti, jos emme pysty parantamaan hyväksi tarkoitettua järjestelmää.

Ketä palvelee turvapaikanhakujärjestelmä? Kuka vain voi marssia Eurooppaan ja asua täällä vähintään vuoden tai kaksi vain lausumalla rajalla “asylum”. Miljoonat ihmiset tarttuvat tähän mahdollisuuteen, kymmenet tuhannet hukkuvat sitä yrittäessään, ihmissalakuljettajat ovat takoneet poskettomia summia hädänalaisten ihmisten riistämisestä ja terroristit lähettäneet kätyreitään. Tälle on aika sanoa hyvästit.

Turvapaikanhakijoina tänne tulee lähinnä nuoria miehiä, joiden perheillä on ollut varaa maksaa noin 10 000 euron suuruinen lahjus salakuljettajille. Köyhiä, vanhoja, tai lapsiperheitä tulee vain harvoin. Pahimmilta konfliktialueilta ei edes pääse lähtemään, vaan suuri osa turvapaikanhakijoista tulevat maista, jotka eivät ole sotatilassa. Onko tämä oikeudenmukaista? Ei. Miksi systeemiä ylläpidetään? En tiedä.

Parempaa humanitääristä apua sekä täsmärekrytointeja työvoimapulaan

Ensinnäkin, humanitäärisesti pystymme auttamaan sata kertaa isompaa ihmismäärää, kun apu kohdistetaan paikan päälle. Samalla rahalla mikä täällä kuluu yhden kotouttamiseen, niin kohdealueilla voi auttaa lukematonta määrää. Apu saadaan kohdennettua myös kaikkien heikoimmassa asemassa oleviin, jotka eivät voi lähteä salakuljettajien matkaan.

Tuen 100% sitä, että Suomi rahoittaa leirejä konfliktien lähialueilla. Mielestäni se on paras ratkaisu kaikkien kannalta. Leireihin menevien investointien tulee olla riittävän suuret, jotta olot ovat pakolaisille laadukkaat. Uskon, että ihmiset mieluummin asuvat turvallisessa, laadukkaassa leirissä kuin lähtevät henkensä kaupalla kiikkerässä veneessä kohti epävarmaa tulevaisuutta.

Suomi voisi vaikka kymmenkertaista kiintiöpakolaisten määrä

Suomi vastaanottaa vuosittain 750 kiintiöpakolaista. Kiintiöpakolainen tarkoittaa, että YK:n tarkastajat myöntävät henkilölle pakolaisstatuksen jo lähtömaassa, heidät kuljetetaan turvallisesti Suomeen lentokoneella ilman salakuljettajia, ja he ovat heti yhteiskunnan täysmääräisiä jäseniä. Kiintiöpakolaisten vastaanottaminen on tärkeä osa humanitääristä apua ja turvallinen tapa auttaa inhimmillisestä hädästä kärsiviä. Suomi voisi helposti vaikka moninkertaistaa tänne tulevien kiintiöpakolaisten määrän, jos järjetön ja resursseja nielevä turvapaikkaruletti saadaan loppumaan.

Mutta miten tämä liittyy robotteihin? Ikääntyvä väestörakenne on aiheuttanut huolta siitä, että kaikille aloille ei vastaisuudessa ole tekijöitä. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on pulaa esimerkiksi rakennusalan osaajista, kokeista ja hoitoalan ammattilaisista. On resurssien haaskausta vastaanottaa valtava määrä turvapaikanhakijoita, pitää heitä vuoden tai kaksi täällä hakuprosessin ajan, käännyttää takaisin valtaosa, ja sitten ajatella että turvapaikan saanut henkilö kouluttautuisi työvoimapulan alalle.

Parempi olisi rekrytoida suoraan tarvittavia osaajia köyhemmistä maista Suomeen. Tulijoita Eurooppaan on enemmän kuin voimme vastaanottaa, joten humanitäärisen auttamisen lisäksi voisimme hyötyä tästä kansakuntana. Voimme järjestää suoria rekrytointeja lähtömaissa Aasiassa ja Afrikassa suunnattuna vaikkapa lähihoitajille. Pätevöityneistä kandidaateista valitaan parhaat, heille myönnetään vaikka viiden vuoden oleskelulupa ja työsopimus, ja ennen maahantuloa heille vielä järjestetään yhteinen koulutus kielitaidon ja muun osaamisen varmistamiseksi. Voisimme valita motivoituneimmat ja pätevimmät tekijät, ja hekin ilahtuisivat mahdollisuudesta työskennellä Euroopassa. Win-win tilanne, nykyisen järjettömän rallin sijaan.

Kun olen vanha ja raihnainen, toivon että sen minulle vaihtaa vaipat osaava ja empaattinen ihminen. Jussi Halla-Aho varmasti viihtyy hyvin pelkkien robottien seurassa.

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Näkökulma: Miksi Trump sanoi Yhdysvallat irti Iranin ydinsopimuksesta ja mitä siitä seuraa?

Tammikuussa 2016 kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA kertoi, että Iran täyttää kaikki kriteerit heinäkuussa 2015 solmitusta ydinsopimuksesta. Näin ollen kymmenen vuoden ydinneuvottelut päättyivät, ja Iran vapautui ydinohjelman vuoksi asetetuista pakotteista.

Iranin ilo ei kuitenkaan kestänyt pitkään.

Tiistaina 8.5.2018 Trump irtisanoi ydinsopimuksen. Purkaminen tuli monelle yllätyksenä.

Iranin ballistinen ohjusohjelma ja maan viimeaikainen sekaantuminen Lähi-idän valtioiden sisäisiin asioihin ovat olleet viimeinen niitti jo ennestään Iran-vastaiselle Trumpille. Heti ydinsopimuksen irtisanomisen jälkeisenä päivänä USA asetti uusia pakotteita tietyille iranilaisfirmoille, joilla uskotaan olevan kytköksiä armeijaan ja valtionhallintoon.

Nämä uudet pakotteet kohdistuvat pankki-, öljy-, ja kaasusektoreille, Iranin talouden peruspilareihin. Lisää pakotteita on varmasti luvassa piakkoin.

Vaikka kapitalistisena maana USA on aina ensisijaisesti kiinnostunut omista kauppasuhteistaan, on Trumpin mikroskoopin alla ollut pitkään edeltäjä Barack Obaman allekirjoittama ydinsopimus. Trump on todennut useaan otteeseen ydinsopimuksen olevan “yksi kaikkien aikojen huonoimmista ja yksipuolisimmista sopimuksista, jonka USA on koskaan solminut”.

Yksi Trumpin keskeisistä vaalilupauksistaan oli rajoittaa Iranin toimintaa Lähi-idässä ja antaa kylmää kyytiä Obaman pitkään pohjustamille Iran-suhteille.

Trump on vannonut Lähi-idän liittolaisilleen eli Israelille ja Persianlahden maille rajoittavansa Iranin vaikutusvaltaa alueelle. Hän totesi tiistain puheessaan että Yhdysvallat ei voi jatkaa sopimusta sellaisen maan kanssa, jossa jatkuvasti kaduilla huudetaan toivomuksia Yhdysvaltojen kaatumisesta ja joka käytöksellään uhkaa Yhdysvaltojen Lähi-idän liittolaisia.

Heti Trumpin päätöksen jälkeen Israelin hävittäjät pommittivat Iranin tukikohtia Syyriassa. On hyvin mahdollista, että konflikti laajenee suureksi sodaksi, mikäli Iran ei vetäydy Israelin rajalta.

Jos konflikti Israelin kanssa äityy aseelliseksi, on kiistassa välittömästi mukana myös Yhdysvallat.

Iranin presidentti Hasan Rouhanin mukaan Iran ei ole tehnyt mitään väärin. He haluavat jatkaa sopimusta ilman Yhdysvaltoja.

Isot EU-maat kuten Ranska, Britannia, Saksa ja myös Venäjä olivat kovasti toivoneet, että Trump Obaman tavoin jatkaisi ydinsopimusta Iranin kanssa. Ainakin Venäjä, Kiina, Iso-Britannia, Ranska ja Saksa haluavat pitää kiinni Iranin ydinsopimuksesta, vaikka Trump on päättänyt siitä vetäytyä.

Sen sijaan monet maat kuten Saudi-Arabia, UAE, Bahrain, Israel, Marokko ja muut Persianlahden maat iloitsivat Trumpin päätöksestä. Mielenkiintoinen seikka oli, että päätöksestä ilahtui myös Organization of Islamic Cooperation -liitto (OIC), joka koostuu islamististen valtioiden edustajista.

Vaikka osa maista on ilmoittanut haluavansa jatkaa sopimusta, ei sopimuksella välttämättä ole mitään arvoa ilman Yhdysvaltoja.

Pahimmillaan sopimuksen kaatuminen näivettää Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteita. Monella EU-maalla on vahvat kaupalliset intressit sopimuksen jatkamiselle, kun taas USA on tilanteessa jossa se säätää lisää talouspakotteita Irania vastaan. Uskoisin, että jos eurooppalaisfirmat joutuvat valinnan eteen, he mieluummin panostavat USA-suhteisiinsa Iran-kaupan kustannuksella.

Millaisia kauppasuhteita eurooppalaisilla yrityksillä sitten on Iranin kanssa?

Vuodesta 2015 suuret eurooppalaiset teollisuusfirmat ovat solmineet järisyttävän suuria kauppasopimuksia Iranin kanssa. Erityisesti ranskalaiset Renault ja Peugeot, saksalainen Siemens ja ranskalais-amerikkalais-Airbus ovat huolissaan heidän tulevaisuudessa, koska heille on tiedossa valtavat tappiot jos he joutuvat purkamaan tehtyjä kauppoja.

Myös öljymarkkinat reagoivat välittömästi Trumpin tiistaiseen päätökseen. Öljyn hinta nousi välittömästi. Iranilla on Saudi-Arabian jälkeen OPEC:n toisiksi suurin öljyvienti.

Todennäköisesti sopimuksen kaatuminen tulee jollain aikavälillä rampauttamaan EU:n ja Iranin välistä kauppaa, vaikka kaikki EU-maat päättäisivätkin jatkaa ydinsopimusta.

Huolestuttavinta kuitenkin on, jos jännitteet purkautuvat aseellisena konfliktina. Tämä ei olisi lainkaan epätodennäköistä. Iran on vahva ja ylpeä vihollinen, joka on vannonut propagandassaan taistelevansa viimeiseen mieheen asti jos Yhdysvallat, Israel tai muu “suurvihollinen” koskaan hyökkää sinne.

Iranin toiminta Syyriassa ja Bashar al-Assadin tukeminen ovat merkittäviä syitä sille, että Syyrian tilannetta ei saada rauhoitettua ja koko maailma kantaa tästä Iranille kaunaa.

Lähitulevaisuudessa voimme nähdä kolme skenaariota.

Ensimmäinen on se, että Iranin kansa kyllästyy pakotteisiin ja taloudelliseen kitkuttamiseen ja asettuu papiston taakse länsimaita vastaan. Tähän mennessä Iranin kansa, toisin kuin vallanpitäjät, ovat hyvinkin länsimielisiä.

Toinen vaihtoehto on se, että kuilu kansan ja vallanpitäjien välillä kasvaa entisestään. Tällöin on mahdollista, että kansa ryhmittyy Yhdysvaltojen suojelukseen saadakseen vallan maassa vaihdettua.

Kolmas vaihtoehto on se, että Yhdysvallat pakottaa Iranin solmimaan jonkin uuden sopimuksen, jossa rajoitetaan maan ohjus- ja ydinteknologiaa sekä maan sekaantumista alueen asioihin.

Yksi asia tuli selväksi sopimuksen irtisanomisen myötä: Trump ei vitsaile. Hän pitää lupauksensa, ihan sama mitä niistä seuraa. Heti presidentiksi tultuaan hän uhkaili purkkavansa Iran-sopimuksen ja siirtävänsä Yhdysvaltojen suurlähetystö Jerusalemiin. Molemmat toteutuivat.

Mitä seuraavaksi?

Kirjoitus on alunperin julkaistu 16.05.2018 Iltalehden näkökulma-palstalla.

Alan Salehzadeh

Standard

Näkökulma: Radikaali-islamistien määrä kasvaa – Lisätäänkö sosiaalipalveluita vai riisutaanko kansalaisuus?

Suojelupoliisin mukaan radikaali-islamistisen terrorismin uhka Euroopassa on korkea eikä se laannu lähitulevaisuudessa.

Terrorismi on juurtunut Suomeen ja ilmiö on kasvussa. Suomessa suojelupoliisi kohdistaa terrorismin torjunnan toimenpiteitä nyt noin 350 henkilöön. Vuodesta 2012 luku on kasvanut noin 80 prosenttia.

Kaikki miettivät kuumeisesti keinoa, jolla ääri-islamistisen ideologian leviäminen saadaan tyrehdytettyä. Päättäjät peräänkuuluttavat milloin parempia sosiaalipalveluita ja uusia integroitumisprojekteja, milloin kovempia vankeustuomioita.

Onkin totta, että lainsäädännöllä ja sen tiukentamisella on keskeinen rooli terrorismin kitkemisessä. Esimerkiksi terroristisessa tarkoituksessa matkustamisesta on viimein tullut Suomessakin rikos, kun vielä muutama vuosi sitten se ei sitä ollut. Oikeusministeri Häkkänen on kummaksunut sitä, miksi Suomessa nostetaan niin vähän syytteitä terrorismista verrattuna muihin maihin. Hänen mukaansa terrorismilainsäädäntöä on mahdollista vielä kiristää.

Suunta on oikea, sillä poliisilla pitää olla riittävät lain suomat valtuudet puuttua ääri-islamistien toimintaan Suomessa.

Sen sijaan kannattaa pitää mielessä, että vankeustuomiot eivät ole ratkaisu islamistisen ideologian leviämiselle. Päinvastoin. Pahimmassa tapauksessa ne vain lisäävät ongelmaa.

Lähes jokaisen Euroopassa tehdyn terrori-iskun tekijällä on ollut jonkinlaisia kytköksiä eurooppalaisiin vankiloihin. Libyassa ja Syyriassa suuri osa islamistitaistelijoista on viettänyt aikaa vankiloissa, ja moni nykyinen islamistihallitsija tai -johtaja on istunut telkien takana.

Suojelupoliisin uhka-arvion mukaan terrorismin uhka on Suomessa tasolla kohonnut.

Suojelupoliisin uhka-arvion mukaan terrorismin uhka on Suomessa tasolla kohonnut. (S)

En ole ainoa joka huokailee tuskastuneena, kun usein terroristi on “poliisille tuttu”, seurantalistoilla ollut radikalisoitunut henkilö. Minusta Somalian, Libyan, Irakin ja Syyrian taistelukentiltä Eurooppaan palaavia ei kuulu tukea tai ohjata takaisin yhteiskuntaan, vaan asettaa erittäin tiiviiseen viranomaisvalvontaan.

Lainsäädäntöä tulee mielestäni muuttaa niin, että oleskeluluvan tai kansalaisuuden myöntämisen pystyy perumaan terrorismiin syyllistyneiltä tai siitä epäillyiltä. He ovat tikittäviä aikapommeja, joita ei kannata jättää vapaalle jalalle “kunnes toisin todistetaan”.

Jotta Euroopassa kansalaisten kynnys ilmoittaa havainnoistaan viranomaisille madaltuisi, vaaditaan myös viranomaisilta aktiivisuutta. Viranomaisten pitäisi viestittää avoimemmin, mitä he tarkalleen ottaen tekevät esimerkiksi niille henkilöille, jotka ovat palanneet jihad-taisteluista takaisin Eurooppaan tai jotka ovat radikalisoituneet vankiloissa. Entistä soljuvampi tiedonkulku myös viranomaisilta toisille on olennaista. On huolestuttavaa lukea uutisista, kuinka päinvastoin tiedonkulkua vankiloista poliisille päin supistetaan.

Tuoreen uutisoinnin mukaan Suomen vankiloissa on noin satakunta radikalisoitunutta islamista. Viranomaisten tiedossa on, että radikalisoituneet levittävät ideologiaansa aktiivisesti muihin.

Kun on suljetussa ympäristössä ja altistuu suppealle määrälle ihmiskontakteja, voi yksikin karismaattinen ideologinen vaikuttaja kylvää vihan siemeniä kymmeniin vankeihin.

Vantaalaisessa vankilassa pilotoidaankin nyt vuoden kestoista projektia, jolla pyritään tunnistamaan ja torjumaan radikalisoitumista vankiloissa. Sellaiset vangit, jotka pyrkivät radikalisoimaan muita, sijoitetaan erilleen vaikutusalttiista henkilöistä.

Hyvä, että tähän työhön on lähdetty. Vantaalla kuitenkin istuu vain murto-osa Suomen vangeista. Toivotaan, että ennen kuin projektin opit istutetaan muihinkin maan vankiloihin, liiallista vahinkoa ei ehdi tapahtua.

Ei loputtomille sosiaaliprojekteille

Radikalisoitumisen taustalla voi olla monta syytä: sosiaalisia, psykologisia tai epäoikeudenmukaisuuksiin liittyviä.

Harvalla maalla on kuitenkin yhtä puhtaat jauhot pussissa kuin Suomella. Suomi ei ole koskaan valloittanut yhtäkään muslimimaata, lietsonut aseellisia konflikteja tai kohdellut kaltoin muslimeita. Täällä kaikki saavat tasavertaiset mahdollisuudet harjoittaa omaa uskontoaan ja pärjätä yhteiskunnassa. Kaikille on samat palvelut. Ei pitäisi olla mitään syytä sille, että täällä joku vihaa yhteiskuntaa ja haluaa kostaa.

Siksi on yllättävää, että rikosseuraamuslaitoksen mukaan voimakkain radikalisaatiolle vankiloissa altistava tekijä Suomessa on katkeruus. Suomi rankataan jatkuvasti maailman kärkeen tasavertaisuuden ja onnellisuuden tilastoissa. Jos täällä onnistuu katkeroitumaan, on vika kyllä muualla kuin järjestelmässä.

Suomen valtio on päinvastoin ollut ehkä jopa hieman liian löysä, kun on sinisilmäisesti antanut kaikkien harjoittaa omaa maailmankatsomustaan ja samalla antanut jihadisteille mahdollisuuden palata takaisin yhteiskuntaan ja sosiaalisten erityispalveluiden piiriin. Nyt viimein aika myöntää, että poliittinen islam on vaarallinen ideologia.

Resursseja ohjattava poliittisen islamin kitkemiseen

Euroopassa on uskonnonvapaus, mikä on yksi tärkeimmistä arvoistamme. Se on hieno juttu. Mutta varsinkaan vaikuttajat, ehkä hienotunteisuuttaan, eivät uskalla tuomita poliittista islamia. Pelätään, että tuomitseminen lietsoo rasismia. On kuitenkin korkea aika erottaa poliittinen islam, eli islamismi, ja maltillinen uskonnon harjoittaminen toisistaan. (Samalla kannattaa muistaa, että maltilliset muslimit ovat poliittisen islamin ensimmäisiä uhreja).

Päinvastoin kuin monet väittävät, terrorismissa kyse ei ole muslimeista vaan tietystä ideologiasta. Maltillisia muslimeita on, maltillista poliittista islamia ei. Poliittista islamia ajavat tahot näkevät ideologiansa parhaana mahdollisena hallitusmuotona yhteiskunnalle ja ovat valmiita antamaan henkensä sen eteen, että oma aate leviää. Siksi kaikki poliittisen islamin tahot ovat yhtä vaarallisia.

Kuinka sitten kitkeä poliittinen islam? Suurin osa Islamilaisvaltioilla ja keskusjärjestöillä on omat moskeijansa ja uskonnolliset yhteisönsä Suomessa ja muualla Euroopassa. He rahoittavat niitä ja tukevat niiden toimintaa. Jos minulla olisi valta, katsoisin todella tarkkaan ketkä täällä pyörittävät näiden moskeijoiden ja yhteisöjen toimintaa – he ovat poliittisen islamin ytimessä, ja mahdollisesti vaarallisia yhteiskuntamme arvoille. Katsoisin myös erittäin tarkkaan läpi moskeijoiden saarnojen sisällöt sekä kouluissa ja muualla tapahtuvan opetuksen tavoitteet. Toki Suomessakin löytyy rauhanomaisia ja harmittomia moskeijoita.

Lähi-idässä on vuosien kokemus poliittista islamia vastaan taistelemisessa. Joissain asioissa voimme ottaa heistä oppia. Esimerkiksi Saudi-Arabia tai Iran ei kuuna päivänä sallisi vierasrahoitteisen moskeijan tai tietyn ideologisen järjestön toimintaa omalla alueellaan. Miksi sallisimme mekään?

Kitkemällä ääri-islamismia lisätään turvallisuutta ja ennen kaikkea maltilliset muslimit ilahtuvat. Suuri osa heistä on joutunut pakenemaan ääri-islamisteja, eivätkä halua joutua heidän kanssaan nenäkkäin täällä. Vaarana on myös, että kaikki muslimitaustaiset henkilöt tulevat leimatuksi ääri-islamistien huonon toiminnan vuoksi. Fakta on, että jos jollekin on annettu täällä turvaa, hän ei saa tieten tahtoen aiheuttaa turvattomuutta. Toivoisin, että kantaväestö tekisi tiiviimmin yhteistyötä maltillisten muslimien kanssa yhteisen vihollisen eli islamistien ja poliittisen islamin nujertamiseksi. Näin saadaan Suomi säilytettyä turvallisena ja tasa-arvoisena maana vastaisuudessakin.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 08.05.2018 Iltalehden näkökulma-palstalla.

Alan Salehzadeh

Standard

10v. raiskaus – yhteiskunnallinen oikeustaju ja Sharian laki

Suomalainen oikeustaju lähtee ajatuksesta, että rikollista ei pyritä, vastoin montaa muuta aatetta ja järjestelmää, yksipuolisesti rankaisemaan ja siten eksklusoimaan yhteiskunnasta. Sen sijaan, rikollinen yritetään vähin rangaistuksin integroida takaisin osaksi produktiivista yhteiskuntaa. Ajatus sotii osin vallitsevaa populistista silmä-silmästä-oikeudentajua vastaan. Yhtäältä voidaan kysyä onko kyse sivistyksen kliimaksista, vai onko systeemi ajautumassa hakoteille vastoin alkuperäistä tarkoitustaan? Suomessa, oikeuden realiteetti on kuitenkin se, että järjestelmässä yhteiskunta asetetaan yksilöiden edelle. Yksilön kannalta tämä johtaakin usein epätasa-arvoiseksi koettuun asetelmaan jossa tuomiot koetaan liian pieniksi suhteessa yleiseen oikeustajuun. Kuitenkin, monet tutkimukset osoittavat, että yksilöiden yksipuolinen rankaisu ei maksimoi yhteiskunnan etua pitkällä tähtäimellä: todennäköisyys sille, että pienestä rikoksesta pitkän vankeusrangaistuksen saanut palaisi osaksi tuottavaa yhteiskuntaa, on kovin pieni. Yhteiskunta kärsisi sekä rikoksen aiheuttaman suoran haitan uhrille että rikollisen poissulkemisen aiheuttaman haitan. Vaikka yksittäiset rangaistukset voivat vaihdella merkittävästi, tärkeintä on lakien taakse piilottuva moraalinen filosofia.

Viime päivien julkista raiskausrangaistuksiin liittyvää keskustelua seuranneenna, voidaan kysyä onko 10-vuotiaan tytön raiskauksesta annettu rangaistus oikein mitoitettu suhteessa tekoon. Oikeus on kuitenkin tehnyt päätöksensä ja yleisö, vastoin, ilmaissut mielipiteensä. Vaikka itse kysymys on yksinkertainen, loppupeleissä kyse on lain takana piilevästä fundamentaalista filosofiasta. Voidaan kysyä onko yhteiskunnan etu, että pieniä tyttöjä raiskaavia pyritään integroimaan takaisin yhteiskuntaan. Mikäli sivuutetaan inhimillinen kärsimys, mitkä edes ovat perustelut sille miksi samaa integrointiperustetta tulisi käyttää myös kaikkein pahimpien ja yleisen oikeustajun vastaisimpien rikosten kohdalla? Missä kulkee raja yhteiskunnan yleisen edun ja yksilön kohdalla, jos yhteiskunnan etu on heikoilla jäillä eikä näillä kahdella ole välttämättä yhtymäpintaa?

On muistettava, että laki ei ole mikään ihmisistä irrallinen ylemmän tason moraalikoodisto, vaan yhdistelmä ihmisten määrittämiä iteratiivisia, ja usein ristiriitaisia, sääntöjä joiden rikkomisesta seuraa määrätty rangaistus.  On kysyttävä onko kaikkein pahimpien rikosten kohdalla irtauduttava, edes hieman, vallitsevasta yhteiskunnallisesti orientoituneesta oikeusfilosofiasta, kohti ihmiskeskeisempää oikeudenmukaisuutta. Lisäksi on harkittava, maksimoituisiko yhteiskunnan ”hyvinvointi” jos pahimpien rikollisten kohdalla sovellettaisiin ihmiskeskeisempää oikeusfilosofiaa: sellaista jossa uhri kokisi saavansa oikeutta ja rikollinen kunnon rangaistuksen, vaikka yhteiskunta maksaisikin pienen pennin. Moni olisi varmasti valmis maksamaan vaikkapa hieman enemmän veroja mikäli saisi varmuuden sille, että kesäjäätelökioskin myyjänä ei toimisi ehdollistaan ”istuva” murhaaja-raiskaaja. Intuitioni on, että jos ihmisiltä kysyttäisiin, moni olisi valmis marginaaliseen veronkorotukseen jos pahimpien rikollisten rangaistuksia korotettaisiin.

Pienen tytön isänä, olen kovin huolissani sekä nykyisestä lain hengestä ja fundamentaalista filosofiasta että sen käytännön implementoinnista kovimpien rikosten kohdalla. Onko Suomen yleisen pragmaattisesti hyväntahtoinen yhteiskuntakeskeinen oikeusfilosofia tahattomasti alkanut muistuttamaan Sharia-lakia, jossa monien tulkintojen mukaan kymmenenvuotias luetaan aikuiseksi? Suomen yhteiskunnan on tullut aika kauaksi ulottuvalle yhteiskunnalliselle reflektiolle.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 0.7.05.2018  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Standard

Suomen ei tule tukea marttyyri-ideologiaa

Nyt on herännyt spekulaatioita siitä, että Suomen osittain rahoittamissa palestiinalaisissa oppimateriaaleissa kannustetaan marttyrismiin eli “Jumalan puolesta kuolemiseen”. Kohu koskettaa Euroopan laajemminkin, sillä Suomen lisäksi palestiinalaista koulutussysteemiä tukee mm. Ranska, Britannia ja YK.

Fakta on, että Suomi antaa vuosina 2016–2019 noin 13 miljoonaa euroa tukea palestiinalaiselle koulutusjärjestelmälle. Sen sijaan nyt tutkitaan sitä, kannustaako vai ei palestiinalaiset oppimateriaalit marttyyrikuolemaan.

Se, että marttyrisimia tuetaan ja siihen kannustetaan islamilaisessa arabimaassa ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Tämä on kauttaaltaan yleistä Lähi-idässä. Palestiinalaisilla on paljon aihetta katkeruuteen ja moni kantaa koston halua, joten siellä marttyyrius on vielä enemmän pinnalla kuin muualla.

Marttyyrien ihannointi on olennainen osa islamia

Marttyyri-ideologian ihannointi on olennainen osa islaminuskoa. Mitä islamilaisempi maa tai hallinto, sen suuremmassa roolissa ovat uskonnon puolesta kuolleet marttyyrit.

Esimerkiksi Iranin ylin johtaja Khomeini pitää ”omana johtajanaan” 13-vuotiaana itsensä räjäyttänyttä Mohammad Hossein Fahmidehia. Hänen puheissaan Fahmideh sankari, joka on tehnyt hienoimman mahdollisen teon: kuollut marttyyrina islamilaisten arvojen ja valtion systeemin puolesta. Tämän vuoksi Iranissa Fahmidehin syntymäpäivä eli 5. toukokuuta on nimitetty vallankumouksellisnuorten päiväksi ja hänen kuoleman päivä eli 30. lokakuuta on nimitetty opiskelijan päiväksi. Molempina päivinä kouluissa ympäri maan järjestetään isoja juhlia, jossa ylistetään Fahmidehin marttyyriutta.

Muistan jo lapsuudestani Iranista, kuinka meitä yritettiin rekrytoida sotimaan Irakia vastaan. Meitä houkuteltiin mukaan erilaisilla eduilla, kuten sillä että pääsee ajamaan moottoripyörää. Todellisuudessa mopoa ajavat nuoret olivat tarkoitettuja miinanraivaukseen. Moni lähti ja kuoli.

Alla on ottamani tuore kuva verrattain maltillisesta Jordaniasta, jossa koululais§et esittävät aamunavauksessa sotilaallisen uhkailulaulun Israelille. Näitä siis harjoitellaan kouluissa ja tämän kaltaiseen aseelliseen vastarintaan leivotaan jo lapsesta lähtien – jopa Jordaniassa, joka on lännen hyvä liittolainen.

Myös jatkuvasti islamilaisempaan suuntaan kallistuvassa Turkissa on avattu uskonnollisia kouluja eli madrassateja, joissa harjoitellaan konservativista uskonnon opetusta ja pyhää sotaa vääräoppineitä vastaan.

Islamilaiseen ääriuskontoon kasvattamisen ei kuuluisi olla kenenkään länsimaan agendalla. Ei missään päin maailmaa, muttei varsinkaan Palestiinassa jossa niin monella on aihetta kostaa.

Meillä on Suomessa maailman paras koulutusjärjestelmä. Pitäisikö siitä viedä parhaat palat Palestiinaan, täällä kun osataan niin hienosti kasvattaa lapset tasa-arvoisiksi, ympäristöä ja erilaisuutta kunnioittaviksi, demokraattisiksi ja osallistuviksi? Mitä järkeä on tukea perinteistä islamilaista koulutusjärjestelmää, jos emme vaadi saada olla mukana uudistamassa opetuksen sisältöjä? Rahoittajana meillä pitäisi olla painava sana koulutusjärjestelmän sisältöön. Tämä pätee myös Suomen rajojen sisäpuolella, jossa kaikkea islamilaista opetusta olisi valvottava nykyistä tarkemmin, ettei perinteinen marttyyri-ideologia leviä.

Alan Salehzadeh

Sotilasharjoitus jordaniassa

Standard

Syyria – kohti suursotaa vai federaatiota?

Syyrian tilanne huononee päivä päivältä.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen mukaan Syyrian hallitus on käyttänyt kemiallisia aseita siviilejä vastaan Doumassa, jossa on kuollut useita ihmisiä.

Tämä on synnyttänyt uusia kansainvälisiä reaktioita Bashar al-Assadia vastaan. Ratkaisu olisi federaatiomallin puskeminen Syyriaan.

Heti kemikaalisen hyökkäyksen jälkeen presidentti Donald Trump syytti Syyriaa, Irania ja Venäjää iskuista ja sanoi kemiallisten aseiden käytön seurausten olevan vakavia.

EU:n tarkastajien mukaan todisteet osoittavat, että Syyrian hallinto on mahdollisesti kemiallisten aseiden takana. Trumpin ulkopoliittisena kärkitavoitteena on Israelin turvallisuus, omien arabiliittolaisten suojelu sekä Iranin ja Venäjän vaikutusvallan vähentäminen.

Maanantaina useammat hävittäjät pommittivat Syyrian ilmavoimien tukikohtia Homsin provinssissa. Syyria syytti välittömästi hyökkäyksestä Yhdysvaltoja, minkä Yhdysvallat kiisti.

Venäjän armeijan mukaan maanantaiaamuna tehdyn iskun takana on Israel. Tietojen mukaan tukikohtiin kohdistuvissa iskuissa on kuollut syyrialaisten sotilaiden lisäksi iranilaisia sotilaita.

Israel on aiemminkin hyökännyt Syyrian, Hizbollahin ja Iranin tukikohtia vastaan.

Ydinkysymys Israelin kannalta on Iranin vaikutusvallan vähentäminen

Israelin pelkona on se, että Iranin vaikutusvalta kasvaa entistä enemmän Syyriassa, mikä vaarantaa Israelin olemassaoloa.

Kuten tiedetään, Iran ja Israel ovat luokitelleet toisensa vihollisiksi aina vuodesta 1980 lähtien.

Israel Yhdysvaltain liittolaisena haluaa vähentää Iranin vaikutusvaltaa Syyriassa. Iran puolestaan haluaa vahvistaa al-Assadin asemaa Venäjän avulla.

Tilanne näyttää kaoottiselta, koska USA, Ranska ja muut länsimaat suhtautuvat asiaan hyvin vakavasti. Jos Syyrian presidentti al-Assad on kemiallisten aseiden käytön takana, reaktiot voisivat olla kovia.

Kemiallisten aseiden otaksuttu käyttö on pitkään ollut Yhdysvalloissa Obaman aikana punainen viiva, jonka ylittämisestä seuraa kovat sanktiot.

Syyrian hallitus kuitenkin jatkuvasti syyttää oppositiota ja länsimaita kaasuiskuista.

Syyrian sodalla poikkeuksellinen uhrimäärä

Syyrian kansanousu alkoi tammikuussa 2011. Silloin syyrialaiset mielenosoittajat vaativat al-Assadin eroa ja sitä, että maahan perustetaan demokraattinen hallitus.

Tärkeimpänä tavoitteena lienee ollut vapaa ja tasa-arvoinen kohtelu eri etnisille ja uskonnollisille ryhmille, joita Syyriassa on runsaasti.

Syyrian kansanousun tavoitteet eivät ole toteutuneet ja maasta tuli sotatanner. Syyrian sota on saanut myös kansainvälisen yhteisön jakaantumaan.

Sunni-ryhmät sekä länsimaat ovat tukeneet al-Assadin vastaista rintamaa, kun taas shiia-ryhmät ja Venäjä ovat osoittaneet tukensa al-Assadille.

Koska kansainvälinen yhteisö ollut mukana Syyrian sodassa ja tavoitteet ovat olleet erilaisia, tähän asti kukaan ei ole pystynyt voittamaan sotaa.

Syyrian sisällissodassa on tähänastisten arvioiden mukaan kuollut yli 300 000 ihmistä. Lisäksi sota on pakottanut lähes 12 miljoonaa ihmistä pakenemaan kotiseuduiltaan.

Mihin suuntaan Syyrian sota on menossa?

Tällä hetkellä valtaosa Syyriasta on al-Assadin, Iranin ja Venäjän hallinnassa, eli Isis on siellä melkein kokonaan kukistettu.

Turkki hallitsee joitakin alueita Pohjois-Syyriassa, kun taas osa alueista on USA;n ja Ranskan hallinnassa kurdiliittolaisten kautta. Oppositioryhmät hallitsevat joitakin osia Syyriassa.

Syyrian romuttamisesta ovat eniten vastuussa al-Assad,

Turkki, Iran sekä muut shiia-muslimiryhmät Irakissa, Libanonissa, sekä Venäjä. Kaikki nämä tahot haluavat edistää omia intressejään Syyriassa – joko säilyttää ne etuudet, jotka heillä on ollut al-Assadin hallinnon aikana, tai sitten käyttää sekasortoa hyväksi istuttaakseen sellaisen voiman valtaan, joka takaa heille uusia intressejä.

Iranin liittolainen Venäjä pyrkii säilyttämään liittolaissuhteensa ja siksi haluaa al-Assadin pysyvän vallassa. Sitä kautta suurvaltio säilyttää jalansijan Lähi-idässä ja Välimeren alueella.

Ilman Syyriaa Venäjän vaikutuspiiri Lähi-idässä olisikin merkittävästi suppeampi. Venäjä haluaa myös heikentää Kaukasuksen sunni-vastarintaa (mm. tsetseenit) vahvistamalla shiia-leiriä Lähi-idässä.

Länsi ja Yhdysvallat ovat olleet alusta alkaen nojautuneet liikaa otaksutun liittolaisen, Turkin, apuun. Luotettiin siihen, että Turkki osaisi hoitaa naapurimaansa konfliktin.

Tämä osoittautui virheeksi, sillä myöhemmin paljastui miten vahva oma agenda Turkilla on Syyriassa vahvistaa paikallista Muslimiveljeskuntaa ja muita islamistisia ryhmittymiä.

Lisäksi Turkille on tärkeää estää Syyrian kurdien pyrkimykset perustaa itsehallintoalue asuttamilleen alueille.

Kun länsi myöhemmin ymmärsi Turkin tavoitteet, olivat islamistit merkittävästi jo vahvistuneet Syyriassa Turkin aktiivisen tuen turvin. Tämä olikin tärkeä syy sille, että Yhdysvallat liittolaisineen käänsi selkänsä Turkille ja aloitti yhteistyön kurdien kanssa Syyriassa.

Yhdysvallat ja Venäjä pystyisivät rauhoittamaan tilannetta Syyriassa

Yhdysvallat ja Venäjä ovat molemmat suuria pelureita Syyrian “sisällissodassa”, joka on alusta lähtien ollut mitä kansainvälisin.

Molemmilla suurvalloilla on siellä kymmeniä tukikohtia, ja epäsuorasti ne ovat olleet keskenään taisteluissa.

Mikäli Yhdysvallat ja Venäjä kuitenkin tekisivät yhteistyötä, ne pystyisivät rauhoittamaan Syyrian sotaa merkittävästi. Näyttää kuitenkin siltä, että kumpikaan maa ei toistaiseksi ole kovin halukas yhteistyöhön.

Venäjä ja Yhdysvallat ovat omien liittolaistensa painostuksen alla Lähi-Idässä. Iran, al-Assad, Turkki, Saudi-Arabia, Qatar, shiia- ja sunni maat haluavat kaikki tulla Syyrian sodan voittajaksi. Sen takia edellä mainitut tahot painostavat Yhdysvaltoja ja Venäjää olemaan läsnä Syyrian sodassa.

Omasta mielestäni Syyrian sodalle ei tule koskaan voittajaa, koska maa on täysin raunioina ja sen jälleenrakentaminen vie vuosikausia.

On hyvin mahdollista että lähiaikoina Yhdysvaltojen liittolaiset ryhtyvät kovin ottein toimiin presidentti al-Assadia vastaan, mikä vaikeuttaa entistä enemmän rauhan mahdollisuuksia. Venäjä tuskin antautuu.

Federaatiomalli on kestävä ratkaisu

Ratkaisu ei ole se, että al-Assad liittolaisineen voittaa ja oppositio tai muut häviävät. Tai että shiiat voittavat sunnit.

Historia nimittäin osoittaa, että Syyriassa etniset ja uskonnolliset ryhmät eivät pysty elämään keskenään rauhassa samassa valtiossa, jossa tietty uskonnollinen tai etninen ryhmä yksin hallitsee maata.

Ainoa ratkaisu on Syyrian jakaminen kolmeksi federaatioksi, jossa sunneilla, alaviiteilla (shiioilla) ja kurdeilla on kullakin oma kotialue hallittavanaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Voivottelun ja sormella osoittelun sijaan toivoisin, että kansainvälinen yhteisö, Yhdysvallat ja Euroopan unioni ryhtyisivät aktiivisesti ajamaan federaatiomallia Syyriaan.

Se on osoittautunut onnistuneeksi malliksi EU:ssa ja muualla. Kansainvälisen yhteisön roolina tulisi olla valvoa ja tukea tätä järjestelmää.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 12.04.2018 Iltalehden näkökulma-palstalla.

Alan Salehzadeh

Standard

Vinkkini Sipilän hallitukselle

Suomi on pieni valtio, resurssimme ovat rajalliset, ja vaikutusvalta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on tällä hetkellä vähäistä. Oikeanlaisella toiminnalla meillä on kuitenkin runsaasti voitettavaa alueella, sillä Suomella on hyvä maine rauhanomaisena ja puolueettomana hyvinvointivaltiona. Tässä oma näkemykseni siitä minkälaisin keinoin Suomi saisi eniten hyötyä itselleen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan suhteista niin taloudellisesti, poliittisesti kuin kulttuurisestikin.

Talous

Taloussuhteitaan Suomen kannattaa nyt erityisesti kasvattaa Irakin, Iranin, Saudi-Arabian, Kazakstanin ja Algerian kanssa. Näissä maissa liikkuu runsaasti rahaa, ja ne ovat oman alueensa suuria talouskeskuksia. Irakissa erityisesti Basran alue ja kurdialue vaurastuvat kovaa vauhtia. Miksi emme avaisi Suomelle vaikkapa uutta telakkaa esim. Pohjois- Afrikkaan tai Gulf-maihin? Paikan päällä on osaavaa ja edullista työvoimaa, tarpeeksi hyvä infrastruktuuri sekä mikä tärkeintä – yhä enemmän maksukykyisiä asiakkaita. Erityisesti suomalaiselle energiaosaamiselle, aseteollisuudelle (puolustusaseita ei hyökkäysaseita), koulutusosaamiselle, teknologialle ja cleantechille olisi runsaasti kysyntää.

Ulkosuhteet

Suomen olisi hyvä säilyttää ja kasvattaa entisestään puolueettoman rauhanvälittäjän asemaansa alueen konflikteissa, ja osallistua rauhanneuvotteluihin ainakin Turkin, Syyrian, Irakin, Jemenin, Marokon ja Israelin osilta. Järjestämällä rauhankonferensseja ja ottamalla aktiivisemmin osaa konfliktinhoitoon, Suomi nostaa rauhanomaista brändiään ja saattaa tulevaisuudessa hyötyä taloudellisestikin hyvistä suhteista paikallisiin.

Sipilän hallituksen olisi myös hyvä puuttua Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden ihmisoikeustilanteeseen, erityisesti uskonnollisten ja etnistien vähemmistöjen ja naisten oikeuksien toteutumiseen. Se luo maihin pysyvää vakautta.

Toinen seikka on ylimääräisten kustannuksien välttäminen. Suomi ei välttämättä tarvitse pysyvää diplomaattiedustusta Afganistanin kaltaisissa maissa, jossa asuu hyvin vähän suomalaisia ja jossa ei juuri käydä kauppaakaan. Sen sijaan edustustoja voisi avata uusille, talouskasvusta kohiseville alueille kuten Irakin kurdialueille tai Jordaniaan.

Rauhanvälitys

Tällä hetkellä noudatetaan mallia, jossa valtio rahoittaa rauhanedistämiseen ja konfliktinratkaisuun erikoistuneita laitoksia. Nämä laitokset edustavat Suomea kansainvälisissä neuvotteluissa. Mielestäni parempi malli olisi, että Suomen hallituksesta joku oma henkilö osallistuu lisäksi itse neuvotteluihin jotta tietotaito ei keskity vain ulkopuolisille toimijoille.

Suomi hyötyy rauhanvälityksestä myös siten, että se saa niiden kautta otettua itselleen paremmin roolia suurten rahojen jälleenrakennusprojekteissa. Tällä hetkellä Pohjois-Irakissa eli Mousulissa ja ja Pohjois-Syyriassa on aloitettu Kobane-kaupungin kansainvälinen jällenrakennus, jossa myös Suomella olisi paljon annettavaa.

Fundamentalismin vastainen sota

Suomen osallistuminen jihadimin vastaiseen sotaan Lähi-idässä oli minusta askel oikeaan suuntaan, ja samalla tiellä tulisi jatkaa tulevaisuudessakin. Tämä tuo pysyvää vakautta alueelle, vähentää pakolaisten määrää sekä parantaa ihmisoikeuksien toteutumista alueella.

Maahanmuutto

Paras ratkaisu maahanmuuton suhteen on tukea ihmisiä mahdollisimman paljon omassa kotimaassaan. Se on huomattavasti kustannustehokkaampaa verrattuna siihen, että yksi ihminen perheineen aloittaa nollasta täällä Suomessa. Ja se on myös muutoin tehokkaampaa; samalla rahalla mitä menee yhden perheen kotouttamiseen Suomessa, voidaan auttaa satoja perheitä paikan päällä esimerkiksi rakentamalla sairaaloita tai kouluja. Apu saadaan myös paremmin kohdistettua sitä kipeimmin tarvitseville, joilla ei kuuna päivänä olisi varaa maksaa tuhansien eurojen salakuljetusta Eurooppaan.

Kulttuuri

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kulttuurista ihmisille tulee aina ensimmäisenä mieleen islam. Tämä minusta sikäli harmi, että alue on erittäin kirjava väestöltään sekä myös uskonnoiltaan, ja alueella on poikkeuksellisen rikas kulttuurihistoria. Sitä pidetään esimerkiksi nyky-sivilisaation tärkeänä kehtona. Suomen mediassa voisi useammin näkyä alueen ei-islamilaisia edustajia, kuten vaikka kristittyjä, juutalaisia, ezdejä, zarahustralaisia bahai-uskoisia tai maallistuneita henkilöitä. Minusta olisi myös erittäin hienoa, jos ihmiset pääsisivät jollain lailla keskenään runsaampaan vuorovaikutukseen. Näin negatiiviset ennakkoluulot puolin ja toisin hälvenisivät ja tiukka islam vs. EU –tyylinen vastakkainasettelu myös.

Koulutus

Suomella on erittäin hyvä brändi koulutuksen huippuosaajana. Tätä osaamista tulee nyt myydä alueelle entistä hanakammin. Esimerkiksi Algeriassa välimatkat ovat aavikkoalueilla erittäin pitkiä ja osa kansasta elää nomadeina. Nämä luovat otolliset puitteet etäopetuksen liittyvän osaamisen myymiseen.

Tässä olivat omat vinkkini Sipilän hallitukselle. Vaikka Leijonat eivät voittaneet finaalissa, Sipilän hallituksen leijonilla on kaikki mahdollisuudet voittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan poliittis-taloudellisessa kilpailussa.

Alan Salehzadeh

Standard