En ole kohdannut Suomessa rasismia

Olen asunut Suomessa 20 vuotta. En ole koskaan kohdannut rasismia.

Sen sijaan olen kohdannut paljon epäkohteliaita ja huonokäytöksisiä ihmisiä, täällä kuten muuallakin maailmassa. Joku ei tykkää minun naamastani, mielipiteistä tai käytöksestä. Joku taas on lähtökohtaisesti hirveä kaikille, ja vihaa tasapuolisesti kaikkia ihmisiä itseään mukaan lukien. Se ei tarkoita, että henkilö on rasisti, vaikka minä olenkin maahanmuuttaja.

Pitää osata erottaa rasismi ja huonot käytöstavat toisistaan. Kaikki vähemmistön edustajaan kohdistuva epäasiallinen käytös ei ole rasismia. Esimerkiksi iranilainen tätini näki vierailessaan Turkissa ensimmäistä kertaa mustan ihmisen. Kuulin miten hän kuiski rukouksen: “Luoja kiitos, etten ole yhtä musta kuin hän”. Onko täti rasisti? Ei, hän on tietämätön. Suomessa tunnen ihmisiä, jotka eivät ole koskaan matkustaneet ulkomaille. He ovat aina olleet vain Suomessa. Yksi tällainen mieshenkilö ei uskaltanut edes maistaa taateleita tai viikunoita, vaan piti niitä apinoiden ruokana.

Myös rasisteja on olemassa. Esimerkiksi kehitysmaissa ja Lähi-idässä valitettavasti monet eri ihmisryhmät vihaavat toisiaan järjestelmällisesti. Rasismi eli tietyn ihmisryhmän järjestelmällinen syrjintä on kansainvälinen ilmiö, josta maailma on pullollaan esimerkkejä. Suomessa sitä vain on verrattain vähän muuhun maailmaan verrattuna. Esimerkiksi entisessä kotimaassani Iranissa rasismi rehottaa. Esimerkiksi afganistanilaiset vierastyöläiset (joita on miljoonia) eivät saa edes tulla julkisiin puistoihin. Puhumattakaan siitä, että monet uskonnolliset ja etniset vähemmistöt tai muut eivät saa harjoittaa omaa kulttuuriaan.

Fakta on, että moni ei tykkää toisista johtuen vaikkapa heidän ammatista, ulkonäöstä, ruumiinkielestä, omasta kateellisuudesta ja niin pois päin. Maahanmuuttajien tai muiden vähemmistöjen ei pitäisi automaattisesti nähdä tätä rasismina.

On totta, että pieni ryhmä vihaa kaikkia maahanmuuttajia. Kuvitellaan, että “stranger is danger” -hengessä maahanmuuttajat vievät kaikki työpaikat tai puolisoehdokkaat. Nämä ihmiset eivät ymmärrä, että maahanmuuttajatkin synnyttävät työpaikkoja ja hekin ovat veronmaksajia. Tiedän monia, jotka heti sopivan puolison löydettyään ovat helpottuneina lieventäneet kantaansa maahanmuuttajia kohtaan.

Joka tapauksessa, yksittäisiä rasisteja on tässä maassa kuten muuallakin. Itse en heitä ole kohdannut. Järjestelmä Suomessa on yksi maailman tasa-arvoisin. On ilo ja kunnia saada asua ja työskennellä maassa, joka tarjoaa kaikille kansalaisilleen mahdollisuuden menestyä. Rasismikortin heiluttelu on helppoa, silloin kun jokin asia ei miellytä.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 20.01.2018  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Iranin ydinsopimus uhattuna, uhkailua ja sanktioita luvassa Trumpilta

EU:n ulkopoliitikot voivat jälleen hengähtää: Trump on kuin onkin suostunut jatkamaan Iranin ydinsopimusta vielä 4 kuukautta. Kuulemma kuitenkin viimeistä kertaa.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on kiivaillut “häpeällisen huonoksi” luokittelemastaan ydinsopimuksesta jo pitkään. Hän on muun muassa todennut ydinsopimuksen olevan “yksi kaikkien aikojen huonoimmista ja yksipuolisimmista sopimuksista, jonka USA on koskaan solminut”. Viimeinen niitti Trumpille olivat Iranin mielenosoitukset, joissa hallinto on arviolta tappanut yli 20 oman maan kansalaista.

Nyt EU on kuitenkin saanut neljä kuukautta armonaikaa joko viilata sopimusta USA:n toivomaan suuntaan tai katsoa, kun Yhdysvallat irtisanoutuu sopimuksesta kokonaan irti.

Jälkimmäinen olisi EU:n kannalta ehkä huonoin vaihtoehto. Suuret eurooppalaiset teollisuusfirmat ovat solmineet järisyttävän suuria kauppasopimuksia Obaman kaudella avautuneen Iranin kanssa. Iran on pullollaan öljyä, valtiovalta käyttää vapaasti yhteiskunnan varoja haluamiinsa hankkeisiin ja kansa janoaa länsimaalaisia tuotteita. Euroopalla on kaikki intressit jatkaa ydinsopimuksen piirissä. Se haluaa kasvattaa jalansijaa iranilaisilla markkinoilla, jossa tällä hetkellä jylläävät pääosin aasialaiset brändit.

Miksi sitten Yhdysvallat ei haluaisi osaansa tästä kakusta? Miksi Trump jälleen meinasi jättää välisopimuksen allekirjoittamatta? Mainittakoon, että ydinsopimukseen kuuluu koeaika, jolloin neljän kuukauden välein tarkistetaan Iranin toiminta ja mikäli se todetaan moitteettomaksi, allekirjoitetaan välisopimus aina seuraaville kuukausille, kunnes koko koeaika on ohi. Vasta tällöin lopullinen ydinsopimus astuu voimaan ja viimeiset kansainväliset pakotteet puretaan. Trump haluaa asettaa uusia pakotteita Irania vastaan

Vaikka kapitalistisena maana USA on aina ensisijaisesti kiinnostunut omista kauppasuhteistaan, on Trumpin mikroskoopin alla ollut pitkään Obaman allekirjoittama ydinsopimus. En pidä yllättävänä, että Trump haluaa purkaa ydinsopimuksen ja asettaa uusia pakotteita Irania vastaan. Iran kehittää ohjusjärjestelmäänsä, tukee Syyriassa Bashar al-Assadia ja sekaantuu Libanonin, Jemenin, Persianlahden maihin sekä Irakin sisäisiin asioihin. Lisäksi Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan Iran on maailman suurin valtiollisen terrorismin tukijamaa, joka tukee merkittävää osaa kaikista terroristijärjestöistä.

Trumpin tiukka linja on saanut laajaa kiitosta USA:ssa, eikä vain republikaaneilta. Esimerkiksi demokraatti Eliot Engel vaatii myös ydinsopimuksen tiukentamista ja totesi, että Iran vaarantaa koko Lähi-idän turvallisuuden.

USA vaatii sopimuksen tiukentamista

Trump on siis perjantaisessa lausunnossaan antanut 120 päivää aikaa tiukentaa ydinsopimusta, tai hän sanoo sen irti. Tiukennuksissaan hän vaatii, että kansainväliset tarkkailijat saavat vapaan pääsyn kaikkiin energialaitoksiin välittömästi ja ilman ennakkovaroitusta. Hän haluaa lisätä sopimuksen piiriin Iranin aseteollisuuden ylipäätään, myös muilta kuin ydinaseiden osalta.

Myös teknologista kehitystä olisi rajattava niin, ettei Iranilla olisi mahdollisuutta saavuttaa sitä osaamista, joka ydinaseen rakentaminen edes teoriassa vaatisi. Nykyinen sopimus, astuessaan täysmittaisesti voimaan, sitoo Iranin 10 vuodeksi eteenpäin noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Trump haluaa, että sitovuus nostetaan pysyväksi. Lisäksi vastalauseena valtiovallan harjoittamalle väkivallalle mielenosoittajia vastaan, Trump lisäsi kymmenisen yhteisöä, yritystä tai henkilöä suorien sanktioiden ja kauppakiellon piiriin. Liittovaltio asetti matkustuskieltoon useita korkea-arvoisia iranilaisia, mukaan lukien Iranin oikeusjärjestelmän ylimmän johtajan Sadeq Larijanin.

Iranin reaktio on ollut kova. He vastustavat kynsin hampain ydinsopimuksen tiukentamista ja Larijanin matkustuskieltoa. He eivät aio suostua sopimuksen tiukentamiseen. Maan johtajisto, joka on aina vihannut länttä, on ottanut Trumpin hampaisiinsa, nimittäen häntä “suursaatanaksi” joka tahallaan sabotoi Lähi-idän rauhaa ja Iranin islamilaista tasavaltaa.

Eurooppa on pääosin harmissaan Iranin ja USA:n välisestä kitkasta ja sopimuksen tulevaisuuden ympärille rantautuneesta epävarmuudesta. Vaikka EU tuomitseekin Iranin sisä- ja ulkopoliittiset toimet, on EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherinion puolustanut sopimusta useaan otteeseen, viimeksi pari päivää sitten.

Saa nähdä, miten Eurooppa tulee taipumaan Trumpin vaatimuksiin. Jos Eurooppa lähtee mukaan koventamaan linjaa, orastavaan kaupankäyntiin tulee paljon esteitä. Jos Eurooppa ei lähde mukaan ja USA vetäytyy sopimuksesta, voi se puolestaan tuoda kitkaa EU-maiden ja Yhdysvaltojen välille.

Joka tapauksessa Yhdysvallat ei tule katsomaan enää pitkään Iranin nykymenoa. Liittovaltio tulee pyrkimään kaikin keinoin rajoittamaan Iranin vaikutusvaltaa alueella. Miten se aikoo sen tehdä, on toinen asia. Mikäli Iran ei toteuta USA:n vaatimuksia, tilanne voi eskaloitua suuremmaksi konfliktiksi USA:n liittolaisten ja Iranin liittolaisten välillä.

Sopimus ei ole tuonut helpotusta

Hieman vajaa kolme vuotta sitten, heinäkuussa 2015, Iran allekirjoitti ydinohjelmaan liittyvän merkittävän sopimuksen, joka päätti kymmenvuotiset neuvottelut ja vapautti maan sille asetetuista kansainvälisistä pakotteista. Sopimuksen mukaan kansainväliset tarkkailijat pääsevät liikkumaan kaikissa uraanin rikastamiseen ja energian tuotantoon liittyvissä laitoksissa. Iran sitoutui samalla lopettamaan ydinteknologiansa kehittämisen ja uraanin rikastamisen. Tavoitteena on estää, että maa voisi rakentaa itselleen ydinaseen.

Ennen sopimuksen allekirjoittamista Iran on useasti jäänyt kiinni siitä, että rikastaa salaa uraania salaisissa laitoksissaan Venäjän ja Pohjois-Korean tukemana. Trump on oikeassa siinä, että suhtautuu skeptisesti Iranin vakuutteluihin ydinohjelman hylkäämisestä. Skeptisyys kannattaa, sillä yhdestä asiasta kansainvälinen yhteisö on samaa mieltä: kukaan ei halua nähdä ydinaseella varustettua, islamistista Irania. Se olisi tikittävä aikapommi koko maailmanrauhalle ja muodostaisi vakavan turvallisuusriskin Israelille ja sunni-arabimaille.

En kuitenkaan usko, että tämä on tärkein motivaattori Trumpin jyrkän linjan kannalla.

Trump ei taistele Irania vastaan sen vuoksi, että hallitus on diktaattorinen, äkkipikainen ja islamistinen. Iran kuuluu väärään leiriin. Se veljeilee Venäjän ja Pohjois-Korean kanssa, ja näin uhkaa Yhdysvaltojen omia intressejä alueella. Se on USA:n liittolaisten eli Israelin ja sunni-arabimaiden ykkösvihollinen ja aiheuttamalla heille harmia, se samalla vaikuttaa Yhdysvaltojen omien intressien toteutumiseen alueella.

Myös Iran ajaa omaa agendaansa. Sitä ei kiinnosta länsimaiset, “hölynpölyksi” luokittelemansa arvot ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Irania kiinnostaa ennen kaikkea oman shiialaisen vaikutuspiirinsä kasvattaminen Lähi-idässä ja hallituksen intressien turvaaminen.

Kaikkien näiden intressien sekamelskassa tavalliset iranilaiset ihmiset ovat toissijaisia. Suuret pelurit kilpailevat rahasta ja vallasta, ja siinä sivussa kymmenet miljoonat ihmiset yrittävät pärjätä kuin pystyvät taloudellisesti ja poliittisesti tukalissa oloissa.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 14.01.2017 Iltalehden näkökulma-palstalla.

Alan Salehzadeh

Standard

Miksi Suomi mielistelee diktaattorisia hallitsijoita?

Viime torstaina minä ja Ulkoministeriön johtava asiantuntija Harri Kämäräinen olimme YLE-Radio 1:ssä vieraina keskustelemassa Iranin mellakoista. En voinut kuin ihmetellä Kämäräisen ihailevaa asennetta Iranin valtiota kohtaan. Radiohaastattelussa hän oli ilahtunut Iranin “sananvapaudesta” ja kokoontumisvapaudesta. Niitä hehkutellessaan hän sivuutti täysin sen, että tähän mennessä Iranin viranomaiset ovat tappaneet yli 25 ihmistä ja vanginneet yli 1000. Yhdysvallat kutsuivat YK:n hätäneuvoston koolle, muut länsimaat kilvan paheksuvat Iranin valtion toimia, ja mitä tekee Suomi? Ihailee maan sananvapautta.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun meidän suomalaisten korkeat edustajat puolustelevat diktaattorista hallintoa.

Tammikuussa 2017 Soini alleviivasi Turkin vierailun aikana, että Suomi tukee edelleen Turkin jäsenyysneuvottelujen jatkamista. Lisäksi Soini kehui Suomen ja Turkin yhteistä demokraattista arvopohjaa. Tämä olisi tavallaan ihan kiva juttu, ellei Erdoganin Turkki olisi jo pitkään vajonnut yhä syvemmälle kohti totalitääristä, islamilais-nationalistista järjestelmää. Maa militarisoituu, tappaa, vangitsee ja kiduttaa omia kansalaisiaan, naisten oikeuksia poljetaan, puolueita lakkautetaan, kokonaisia kaupunkeja tuhotaan eikä sananvapautta ole edes nimeksi. Lisäksi Turkki uhkailee EU:ta ja käyttää pakolaiskorttia surutta hyväkseen. Soini samalla  sanoiSuomella ja Turkilla olevan samat perustavanlaatuiset demokraattiset arvot.

Ymmärrän, että kaikkien maiden täytyy pitää omat intressinsä mielessä. Silti ei saa olla piittaamatta ihmisoikeusasioista. Tasa-arvon periaatteita ei saisi uhrata kaupankäynnin takia.

Toivottavasti Suomen korkeat viranomaiset muistavat, miten vaikeaa on tavallisilla iranilaisilla, turkkilaisilla ja muilla hirmuvaltioissa asuvilla ihmisillä. Heidän ainoa toivonsa paremmasta on usein länsimaiden tuki. Tähän mennessä Trump on tukenut kaikin voimin Iranin mielenosoittajia, vaikka hänellä ei kummoista ihmisoikeusmainetta olekaan. Samaa olisin odottanut myös meidän suomalaisilta päättäjiltä, olemmehan sananvapauden kärkimaa.

Jotku kysyvät, miksi pitäisi sekaantua Iranin ja Turkin sisäisiin asioihin. Vastaus on yksinkertainen: Iran ja Turkki itse sekaantuvat jatkuvasti poliittisesti ja sotilaallisesti muiden maiden sisäisiin asioihin. He pyrkivät hiljentämään hallintojaan kritisoivia soraääniä myös länsimaissa, kuten lukuisat paljastuneet tapaukset meille osoittavat, ja synnyttävät sekä ruokkivat kriisejä Lähi-idässä.

Pakolaistulvat vain kasvavat, jos diktaattoreiden kanssa tehdään kauppaa ja heidän hallintojaan pönkitetään. Jos ei tueta tasa-arvo toteututmista, ei voi myöskään esittää yllättynyttä pakolaisvirtojen edessä.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 07.01.1018  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Standard

Iranin mielenosoitukset herättävät toivoa vallankumouksesta ja pelkoa väkivaltaisuuksista

Iranissa eletään nyt jännittäviä hetkiä. Viimeisen viikon aikana Iranissa on puhjennut laajamittaisia mielenosoituksia hallintoa vastaan. Sadat tuhannet ihmiset ovat marssineet eri puolilla maata vaatien itselleen leipää ja vapautta. Mielenosoittajat vaativat avoimesti koko hallinnollisen järjestelmän uudistamista ja islamistien syrjään astumista.

Koko maailma odottaa henkeä pidätellen, mihin mielenosoitukset vielä kärjistyvät. Iranin vastaus on odotetusti ollut väkivaltainen. Tähän mennessä yli 20 on kuollut poliisin luodeista ja noin 500 ihmistä on pidätetty. Oikeat luvut saattavat olla vieläkin korkeammat.

Kansalaisia vaiennetaan väkivalloin

Vaikka lukemattomat iranilaiset ovatkin nyt toiveikkaita, että islamistit saadaan viimein kammettua pois vallasta, on hyvin mahdollista, että valtion harjoittama väkivalta vain yltyy ja lopulta tukahduttaa mielenosoitukset.

Näin kävi vuonna 2009, jolloin Iranissa edellisen kerran puhkesi mellakoiden aalto. Myöhemmin se ristittiin Vihreäksi liikkeeksi. Silloin kaduilla marssivat miljoonat, mutta lopulta liike kuoli väkivallan ja valtion tekemien näennäisten myönnytysten seurauksena.

Nyt puhjenneet mielenosoitukset eroavat Vihreästä liikkeestä kuitenkin monessakin mielessä. Ensinnäkin, vuonna 2009 mellakat olivat vain pääkaupungissa Tehranissa, mutta nykyiset mielenosoitukset ovat levinneet melkein koko maahan, ja ovat näin huomattavasti hankalammin kontrolloitavissa. Toisekseen, Vihreällä liikkeellä ei ollut vallankumousaikeita, he kyseenalaistivat vain vanhoilliset vallanpitäjät. Heitä johtivat “reformistit”, joihin lukeutuu mm. entinen pääministeri Mir Hossein Mousavi. Ero reformistien ja vanhoillisten välillä on kuitenkin näennäinen, sillä viime kädessä Iranissa kaikesta päättää uskonnollinen ylijohtaja Khamenei. Perustuslain mukaan Khamenei on vastuussa ”Iranin islamilaisen tasavallan politiikan yleisestä valvonnasta”. Vaikka nimellisesti Iranissa on kymmeniä erilaisia puolueita, ovat kaikki pakostakin uskollisia islamilaisen tasavallan periaatteille ja sen ylimmälle johdolle. Islamilainen tasavalta on pysynyt pystyssä liki 40 vuotta, kitkutellen nukkevaaleista toiseen. Nyt nähtävästi kansa on saanut tarpeekseen, eikä reformistien lupaukset pehmeämmästä islamismista saa ihmisiä tyyntymään. Nykyiset mielenosoittajat haluavat rakenteellisia muutoksia, jossa koko valtajärjestelmä vaihtuu ja islamistit asetetaan syrjään. He ovat muun muassa polttaneet Khamenein kuvia ja shiiojen pyhiä paikkoja, eivätkä he tule tyytymään vain näennäisiin uudistuksiin.

Sitä, onnistuvatko he vaatimuksissaan, on tässä vaiheessa mahdoton sanoa. Lukumäärällisesti vallankumousta haluavat ovat enemmistössä. Toisaalta vallanpitäjät ovat hampaisiin asti aseistautuneet ja heillä on pääsy kaikkiin maan rikkauksiin.

Kansainvälisen yhteisön tuki on ratkaisevaa

Onneksi kansainvälinen yhteisö ja Trump etunenässä ovat asettuneet tukemaan Iranin mielenosoittajia. Trump totesi tiukoin sanankääntein heti mielenosoitusten puhjettua, että ne rahat jotka Iran nyt lapioi terrorismin tukemiseen ympäri maailmaa, tulisi ohjata kansalaisten hyvinvoinnin eteen. Hän vaatii Iranin hallitusta kunnioittamaan kansan perusoikeuksia, mukaan lukien oikeutta ilmaista itseään. Myös Clinton ja John Kerry ovat ilmaisseet tukensa mielenosoittajille, kuten myös Ranskan, Kanadan ja Israelin edustajat. Yhdysvaltojen jälkijunassa näin tekivät myös jotkut Euroopan korkeat virkamiehet kuten Moghrini ja Saksan ulkoministeri Sigmar Gabriel.

Washingtonista on jo kantautunut varoitus, jonka mukaan Yhdysvallat aikoo välittömästi asettaa uusia Iranin vastaisia pakotteita mikäli mielenosoittajien tappaminen jatkuu. YK:n turvallisuus- ja ihmisoikeusneuvostot järjestivät eilen hätäkokouksen liittyen Iranin vallanpitäjien toimiin omia kansalaisia vastaan. Aloite kokoukselle tuli USA:n YK:n suurlähettiläältä Nikki Haleyltä. Kokouksessa monet länsimaat kuten USA, Ruotsi, Ranska ja Iso-Britannia ilmaisivat tukensa mielenosoittajille ja tuomitsivat Iranin valtion toimet. Venäjä ja Kiina sen sijaan puolustivat Irania. Nikki Haleyn ja USA:n vahva viesti on, että  maailman täytyy reagoida siihen, mitä nyt tapahtuu. USA:n ulkoministeri sanoi, että maa tukee vallanvaihtoa Iranissa, toki rauhanomaisella tavalla.

Oli Trumpista mitä mieltä tahansa, hänen tukensa Iranin kansalle on erittäin tervetullut. Hän on tähänastisessa politiikassaan vetänyt kovaa linjaa Iranin hallintoa vastaan, mutta on nyt asettunut kansan puolelle. Täysin vastakkaista linjaa veti Obama: hän puolestaan lämmitti USAn ja Iranin välisiä valtiollisia suhteita, muttei liiemmin tuominnut tai puuttunut vuoden 2009 mellakoiden väkivaltaiseen tukahduttamiseen.

Jotkut saattavat ihmetellä, miksi pitäisi sekaantua Iranin sisäisiin asioihin. Eikö Iranin kansa voi hoitaa itse vallanvaihdon? Vastaus on yksikertainen: Iran itse sekaantuu jatkuvasti poliittisesti ja sotilaallisesti muiden maiden sisäisiin asioihin siinä määrin, että ääri-shiiojen syökseminen pois vallasta toisi merkittävää tasapainoa koko Lähi-itään.

Jos kansainvälinen yhteisö hengittää riittävän raskaasti Iranin valtakoneiston niskaan, se estää liiallisen väkivallan käytön ja kääntää pelin vallankumouksellisten eduksi. Tällöin olisi mahdollista, että 40 vuotta islamistien ikeessä elänyt kansa viimein saisi vapauden. Papisto on pitänyt valtaa rautaisessa otteessa viime vuosikymmenet ja päättää kaikesta: miten pukeudut, mitä musiikkia kuuntelet, mihin uskot, mitä sanot, mitä et.

Iranin uskonnollisen diktatuurin harjoittama ulkopolitiikka on suuri syy Lähi-idän tasapainottomuudelle ja jatkuville konflikteille. Iranin hallinnon ykköstavoite on pitkään ja avoimesti ollut Israelin tuhoaminen. Toisena suurena vihollisena pidetään Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia lännessä ja Persianlahdella. Iranin hallitsijat tietysti nytkin syyttävät mellakoista vanhoja vihollisiaan Israelia, Yhdysvaltoja ja Saudi-Arabiaa, joiden he katsovat tieten tahtoen yllyttävän kansaa papistoa vastaan edistääkseen omia intressejään alueella. Tämä on tietenkin kaukana totuudesta. Jos valta Iranissa vaihtuu, Israelin päällä vellova uhka viimein hellittää ja Hizbollah menettää tärkeimmän tukijansa. Jemen ja Syyria stabilisoituvat, kun Al-Assad ja huthi-kapinalliset menettävät yhden tärkeimmistä liittolaisistaan. Lisäksi Iran pystyisi viimein käyttää varallisuuttaan esimerkiksi yleishyödyllisiin hankkeisiin, eikä islamistien ja ääriliikehdinnän tukemiseen maailmalla.

Mielenosoitukset antavat toivoa paremmasta

Iranilaisilla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa, joko niellä mielipahansa ja hyväksyä nykyinen hirmuhallinto joka on sortanut heitä jo 40 vuoden ajan; tai pyrkiä uuteen, tällä kertaa demokraattiseen vallankumoukseen, jolla islamistit saataisiin kammettua pois vallasta.

Iranin fiksu ja koulutettu kansa on ansainnut viimein valtiomuodon, joka antaa heille mahdollisuuden onnistua ja menestyä maailmassa; valtion, joka ei puutu heidän yksityiselämänsä jokaiseen sopukkaan eikä jakele yhteistä omaisuutta pahamaineisille tahoille kuten ääri-shiioille.

Tasa-arvon periaatteita ei saisi uhrata kaupankäynnin takia. Toivottavasti kansainvälinen yhteisö, Suomi mukaan lukien, ymmärtää minkälaisessa ahdingossa tavalliset iranilaiset elävät, ja tekevät kaikkensa jotta valta vaihtuisi Iranissa rauhallisesti ja sekulaarinen, demokraattinen järjestelmä saataisiin viimein istutettua maahan. Ei pidä jäädä Iranin lobbaajien propagandan vaikutuksen alle. Kansan ahdinko on todellinen.

Alan Salehzadeh

Tämä on päivitetty versio 5.1. julkaistusta näkökulmakirjoituksesta iltalehti.fi:ssä.

Standard

Iranin mellakat herättävät minussa toiveen vierailla maassa ensikertaa 20 vuoteen

Viimeiset pari päivää Iranissa on puhjennut laajamittaisia mielenosoituksia hallintoa vastaan. Niitä on nähty isoissa kaupungeissa eri puolilla maata. Mielenosoittajat vaativat leipää pöytään ja perustason sananvapautta.

Noin 40 vuoden ajan Iranin valtion kassaan kilahtavat varat on ohjattu shiia-järjestöille ja papistolle Iranissa ja ympäri maailmaa, eikä valtion rahoja juuri ole käytetty yleishyödyllisiin hankkeisiin. Perustason vapauksia poljetaan systemaattisesti uskonnon nimissä. Iranin kansa on ollut lopeensa kyllästynyt uskonnolliseen diktatuuriin jo vuosikymmenet. Kansannousun alkuja on nähty useita, mutta ne ovat kaikki tyrehtyneet väkivallan avulla.

”Kuolema diktaattorille”, ”Haluamme nyt hengittää vapaasti”, ”Iranin kansa kuolee nälkään mutta hallitsijat elelevät herroiksi”, ”emme halua meidän rahoja annettavan Syyrian ja Libanonin hallinnoille ja kansainvälisiin konflikteihin”. Muun muassa näillä iskulauseilla on koristeltu mielenosoittajien plakaatit kautta maan.

Ei liene yllätys, että Iranin vallanpitäjät ovat ryhtyneet tiukkoihin vastatoimiin. Satoja mielenosoittajia on pidätetty ja moni on kadoksissa.

Donald Trump on asettunut voimakkaasti tukemaan Iranin kansannousua. Hän totesi, että ne rahat jotka Iran nyt lapioi terrorismin tukemiseen ympäri maailmaa, tulisi ohjata kansalaisten hyvinvoinnin eteen. Hän vaatii Iranin hallitusta kunnioittamaan kansan perusoikeuksia, mukaan lukien oikeutta ilmaista itseään. Minusta Trumpin tuki Iranin kansalle on erittäin tervetullut. Hän on vetänyt kovaa linjaa Iranin hallintoa vastaan, mutta on asettunut kansan puolelle. Täysin vastakkaista linjaa veti Obama: hän puolestaan lämmitti USAn ja Iranin valtiollisia suhteita, muttei liiemmin tuominnut tai puuttunut vuoden 2009 mellakoiden väkivaltaiseen tukahduttamiseen.

Iranilaisilla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa, niellä mielipahansa ja hyväksyä nykyinen hirmuhallinto joka on sortanut heitä jo 40 vuoden ajan; tai pyrkiä uuteen, tällä kertaa demokraattiseen vallankumoukseen, jolla islamistit saataisiin kammettua pois vallasta. Itse tietenkin toivon jälkimmäistä vaihtoehtoa sydämeni pohjasta. Iranin fiksu ja koulutettu kansa on ansainnut viimein valtiomuodon, joka antaa heille mahdollisuuden onnistua ja menestyä maailmassa; valtion, joka ei puutu heidän yksityiselämänsä jokaiseen sopukkaan, vaan antaa jokaiselle mahdollisuuden hengittää vapaasti. Ja kuka tietää, ehkä viimein minäkin pääsisin vierailemaan entisessä kotimaassani, ja tapaamaan rakkaita ihmisiä 20 vuoden takaa.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 30.12.2017  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Standard

Terroritonta joulua ja uutta vuotta meille kaikille!

Vuonna 2017 maailmalla tapahtui noin 1 000 terrori-iskua, joissa kuoli arvioiden mukaan reilu 7 000 ihmistä. Sadat tuhannet joutuivat pakenemaan kodeistaan. Näistä iskuista yli 80 % on islamististen ryhmittymien tekemiä.

Euroopassa kun ollaan, terrorismi mielletään islamistien kristittyjä tai länsimaalaisia vastaan tekemäksi. Todellisuudessa suurin osa iskuista ja konflikteista on muslimimaiden sisäisiä: Nigerian, Jemenin, Somalian ja Bangladeshin terrori-iskuista ei täällä juuri puhuta. Irakin, Syyrian ja Afganistanin iskut kuitataan ohimennen maininnalla.  Kaikki ihmiset kuitenkin haluavat rauhaa, myös muslimit ja Lähi-idän tai Afrikan asukkaat. Terrorismi koskettaa meitä kaikkia.

Optimistina ajattelen, että toiminnallamme voisimme merkittävästi vähentää (ja ehkä joku päivä kokonaan tyrehdyttää) terrori-iskut. Se vaatii systemaattista kansainvälistä yhteistyötä ja ennen kaikkea tahtotilaa. Jos länsimaat käyttäisivät esimerkiksi vuotuisen aseiden ostamiseen varatun budjetin maailmanrauhan edistämiseen, olisi kaikkein köyhimmillekin tarjottavissa elämän perustarpeet kuten terveydenhoitoa, koulutusta ja ravintoa.

Askeleet pysyvään rauhaan

Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka on alueena mielenkiintoinen, sillä sen rajat piirtyvät jatkuvasti uudestaan. Siellä asuu paljon muinaisiin sivilisaatioihin lukeutuvia kansoja, jotka ovat pysyneet alueillaan tuhansia vuosia. Migraatio ja sodat sekä lännen piirtämät, toisen maailmansodan jälkeiset rajat ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että monet etnisyydet asuvat nykyään sekaisin samassa valtiossa.

Johtuen siitä sekä suurvaltojen globaalista politiikasta, alueella kytee ja puhkeaa jatkuvasti uusia konflikteja. Näin on ollut vuosikymmenestä toiseen.

Konflikteista huolimatta pysyvän rauhan saavuttaminen alueella on kuitenkin mahdollista. Se edellyttäisi kuitenkin, että suurvallat tukisivat alueella rauhanprosesseja sekä sellaisia tahoja, jotka edistävät ihmisoikeuksia.

Diktaattorien tukeminen tulee lopettaa, vaikka se tarkoittaisi tiettyjen kauppasuhteiden hetkellistä heikentymistä. Sen sijaan tulee keskittyä naisten ja vähemmistöjen oikeuksien takaamiseen, joka pitkällä tähtäimellä vakauttaa yhteiskuntaa ja luo paremman pohjan myös oikeudenmukaiselle kaupankäynnille.

Paras tapa saavuttaa rauha onkin tukea liittovaltioiden tai valtioliittojen muodostamista, taaten näin kaikille uskonnollisille ja etnisille ryhmille tasavertaiset oikeudet. Uskontojen välisten konfliktien vähentäminen puolestaan vaatii uskontojen uudistamista sekä vanhoillisesta, tasa-arvon vastaisesta tulkinnasta luopumista. Tässä Eurooppa voisi toimia katalysaattorina, esimerkiksi kannustamalla täällä toimivaa muslimidiasporaa uudistamaan harjoittamiseen liittyviä käytäntöjä tasa-arvoiseen suuntaan.

Pysyvää rauhaa ei ole mahdollista rakentaa niin kauan kuin suurvallat lähestyvät Lähi-itää niiden taloudellisten intressien kautta, joita kaupankäynti Turkin, Iranin ja Saudi-Arabian kanssa tuo tullessaan. Sen sijaan päällimmäisenä tulisi keskittyä rauhan rakentamiseen. Mielestäni tähän on lännellä jonkinlainen velvollisuus, sillä heidän alkuperäinen rajojen piirtäminen ja liittolaissuhteet ovat niin monen konfliktin taustalla.

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan ihmiset haluavat elää rauhassa ja osallistua globaaliin kehitykseen, ilman sotia tai fundamentalististen diktaattorien aiheuttamia paineita. Ehkä 2018 otetaan viimein pysyviä askeleita kohti konflikteista vapaata Lähi-itää.

Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!

Kirjoitus on alunperin julkaistu 23.12.2017  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Standard

Näkökulma: Miksi suurmoskeijaa ei kannata rakentaa Suomeen?

Oma näkemykseni on, että EU:ssa ja Suomessa lähes kaikilla toiminnassa olevilla moskeijoilla on kytköksiä poliittisen islamin kanssa.

Kaikki me suurmoskeijan vastustajat huokaisimme eilen helpotuksesta, kun Helsingin kaupunkiympäristölautakunta esitti, ettei suurmoskeijahankkeelle varata tonttia. Asia menee vielä kaupunginhallituksen käsittelyyn, toivottavasti hekin tekevät samanlaisen järkipäätöksen. Edelleen on kuitenkin olemassa se riski, että suurmoskeijahanke saadaan runnottua läpi Helsingissä tai jossain muualla Suomessa.

Iltalehden tietojen mukaan suurmokseijan ja sen kylkeen kaavaillun muslimien monitoimikeskus-hankkeen kokonaiskustannukset kohoavat 110-140 miljoonaan euroon. Päälle tulevat usean miljoonan vuosittaiset käyttökustannukset. Tämä on huomattavasti kalliimpi hanke kuin muut pohjoismaiset moskeijat, siitä huolimatta, että Suomessa islamin harjoittajien lukumäärä on huomattavasti pienempi. Kustannukset eivät kuitenkaan ole tässä se huolestuttavin osa.

Islam on hyvin erilainen uskonto kuin kristinusko. Se sisältää paljon taloudellisia, poliittisia ja sotilaallisia osia, ja vaatii seuraajiltaan suurta aktiivisuutta. Missään päin maailmaa ei olla nähty poliittisen islamin intergroituvan modernin yhteiskuntamallin kanssa. Islamin tiukka noudattaminen on aina vastoin tasa-arvokäsityksiä.

Pohjoismaisissa isoissa moskeijoissa on lukuisia esimerkkejä poliittisesta aktiivisuudesta ja muusta kuin vain hengellisestä ohjauksesta. Meidän on kaikin keinoin estettävä tämän leviävän Helsinkiin. Tanskassa moskeija kehottaa suoraan seuraajiaan noudattamaan mieluummin shariaa kuin paikallisia lakeja. Suomessa suurmoskeija on ideologisesti muslimiveljeskuntaa lähellä oleva hanke, joka antaa suorat väylät levittää veljeskunnan ideologiaa muslimidiasporaan.

Suurmoskeijan puolustajat vetoavat siihen, että esimerkiksi monitoimikeskus ei ole tarkoitettu pelkästään muslimeille vaan olisi avoin kaikille. Suomessa on jo nyt yllin kyllin kaikille avoimia kulttuuri- ja palvelukeskuksia, joita käyttävät kaikenlaiset ihmiset uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta, myös muslimit. Suurmoskeijasta ei koskaan voi tulla kattojärjestöä kaikille muslimeille, juurikin kentän pirstaloituneisuuden vuoksi. Tällä hetkelläkin erilaiset lahkot rukoilevat omissa moskeijoissa.

On ihmeellistä, että monitoimikeskuksen nimen alla halutaan synnyttää oma eristetty tila muslimeille, jossa voidaan elää oman poliittisen ja kulttuurisen agendan mukaan. Yksi hankkeen vetäjistä jopa sanoi, että musliminaisia uhkaa Suomessa syrjäytyminen, koska he kokevat olonsa epämukavaksi uimahalleissa ja muissa julkisissa tiloissa. Suomessa on paljon pelkästään naisille tarkoitettuja kuntokeskuksia ja uintivuoroja. Jos niitä lisäksi pitää perustaa erikseen uskonnollisen vakaumuksen mukaan, on se käsittämättöntä. Toivon, että Suomen muslimeita ei syrjitä rakentamalla heille omia uimahalleja tai segregoivia ajanvietepaikkoja milloin minkäkin moskeijan kylkeen. Jos ihmiset klikkiytyvät oman etnisen tai uskonnollisten profiilin mukaisesti, ei näitä klikkejä enää jälkikäteen pysty mitenkään purkamaan. Meidän tulee tehdä kaikki voitavamme, jotta eri taustaiset ihmiset rakentavat tätä yhteiskuntaa yhdessä, ei toisistaan erillään.

Poliittinen islam on vaarallinen ideologia

Oma näkemykseni on, että EU:ssa ja Suomessa lähes kaikilla toiminnassa olevilla moskeijoilla on kytköksiä poliittisen islamin kanssa. Iranin valtion, Irakin poliittiset shiijoen edustajat, Muslimiveljeskunta, Turkin, Egyptin, Qatarin ja Saudi Arabian islamistit sekä islamilaisjärjestöt kuten Gülen-liike tai International Union of Muslim Scholars (IUMS) tekevät aktiivista vaikuttamistyötä rahoittamiensa tai tukemiensa moskeijoiden kautta.

Suomessa toimii jo nykyään kymmeniä moskeijoita, joiden perustamista ovat tukeneet edellä mainittujen kaltaiset tahot.

Yllä mainitut maat ja järjestöt syyttävät toinen toisiaan terrorismin harjoittamisesta. Iran ei salli saudien rakennuttamaa moskeijaa alueelleen ja sama pätee toisin päin. Miksi? Maat ovat varmoja siitä, että moskeijoiden toiminta ei rajoitu pelkästään rukouksiin ja uskonnon ritualien harjoittamiseen, vaan on väylä ideologisen vihollisen propagandalle. On lukuista näyttöä siitä, miten Lähi-idän valtiot ja järjestöt tukevat terroristijärjestöjä oman agendansa edistämiseksi. Joten jos Lähi-idässä ei oteta vieraan valtion rahoittamaa moskeijaa tontilleen, siihen on ehkä syynsä. Tässä tapauksessa heiltä todella kannattaa ottaa opiksi.

Esimerkiksi viime aikoina Turkin ja EU-maiden välille puhjenneen kiistan jälkeen Erdogan on kehottanut muslimdiasporaa vastarintaan ja olemaan uskollinen ainoastaan Turkille. Erdoganin johtama Muslimiveljeskunta on Euroopassa hyvin aktiivinen ja uskonnollinen ryhmä. Tietojeni mukaan Suomen suurmoskeijahankkeen vetäjät ovat ideologisesti muslimiveljeskunnan kannattajia. En soisi tälle poliittisen islamin ideologialle mitään virallista jalansijaa yhteiskunnassamme.

Integroitumista saa edellyttää

Ei ole mitään väärää siinä, että EU-maat ja Suomi vaativat muualta tulleita integroitumaan tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja demokratian normeihin. Integraatio ei tarkoita vain sitä, että käydään töissä ja opitaan kieltä, vaan pitää luopua niistä uskonnollisista ja kulttuurisista tavoista, jotka ovat ristiriidassa tasa-arvon, demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kanssa.

Jos joku on karannut Suomeen islamilaisdiktatuuria, ei pitäisi olla mitään syytä sille, että tämä henkilö haluaa väkisin elää tiukan islamilaisittain myös Suomessa. Muutenhan hän olisi viihtynyt kotimaassaan. Minua ärsyttää, että joku vaatii Suomessa suureen ääneen lisää rukoushuoneita ostoskeskuksiin. Jos haluaa islamilaisen yhteiskunnan ympärilleen, miksi ei muuta vaikka Saudi-Arabiaan, Marokkoon tai Indonesiaan? Niissä on yllin kyllin rukoushuoneita jo valmiiksi.

Jos haluaa ympärilleen liberaalin ja sekulaarin yhteiskunnan ja valitsee asuinpaikakseen Suomen, on järjenvastaista haluta yhteiskunnasta uskonnollisempaa. Ruokalajit, musiikki, sisustustyyli tai juhlapyhien vietto vaihtelee kulttuurista toiseen, ja vieraat vaikutteet ovat rikastuttaneet Suomea. Ihmiset voivat tuoda omat mausteensa taikinaan, mutta heidän ei pidä antaa muuttaa koko reseptiä.

Jos pieni mutta äänekäs uskonnollinen islamilaisryhmä saa jatkuvasti paljon huomiota, on mahdollista että maltilliset, islamilaisia paenneet muslimit provosoituvat ja voi syntyä jopa väkivaltaisia yhteenottoja eri maahanmuuttajaryhmien välille.

Minusta suurmoskeija olisi tervetullut, jos islamista poistetaan poliittiset osat, moskeijat poistavat opetuksestaan kaikki epätasa-arvoiset elementit, imaamit hyväksyvät seksuaalivähemmistöt, ja moskeijan tiloissa noudatetaan vain Suomen lakeja ja hyviä tapoja, eikä millekään sharia-laeille ja varjosäädöksille anneta sijaan. Jos nämä voidaan taata, niin tervetuloa suurmoskeija. Sitä odotellessa, toivon päättäjien tekevän kaiken voitavansa estääkseen poliittisen islamin rantautumisen Suomeen.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 14.12.2017 Iltalehden näkökulma-palstalla.

Alan Salehzadeh

Standard