Videoblogi: Mitä eroa on muslimeilla ja islamisteilla?

Islamistit ja muslimit ovat kaksi eri asiaa, eikä niitä sovi sekoittaa. Uskonnot, myös islam, ovat kuin veitsi. Niitä voi käyttää oman elämän rikastuttamiseen tai muiden vahingoittamiseen ja alistamiseen.

Valtaosa kaikista maailman muslimeista on rauhanomaisia, erityisesti Suomessa. Vain todella pieni mutta äänekäs ryhmä on radikalisoitunut. Kaikkia ei saa mustamaalata pienen joukon vuoksi. Islamin asiallinen kritisointi ei ole vihapuhetta. Median ei pitäisi kutsua vain syvästi uskonnollisia muslimeita.

Advertisements
Standard

Videoblogi: Trumpin ja Putinin parempi yhteistyö hyödyttää myös Lähi-itää

Hienoa, että Niinistö toi Trumpin ja Putinin yhteisen pöydän ääreen. Tiiviimmästä yhteistyöstä hyötyy koko maailma.

Tärkeintä olisi saada 1) federaatiomalli luotua Syyriaan ja 2) rauhoittaa sekä demokratisoida Iran.

Lisää aiheesta videoblogissa.  (KORJAUS kohtaan 5.20 al-Assadia tukee tietenkin Putin, ei Al-assad. Myös pahoittelut lukuisista suomenkielen virheistä! Tuuli sekoitti pääni, ensi kerralla puhun paremmin)

Standard

Viestini rasisteille: integroitukaa uuteen, tasa-arvoiseen yhteiskuntaan

Jotkut ihmiset ajattelevat virheellisesti, että suomalaisuus on jokin yhteinen geneettinen ominaisuus, jonka jakavat kaikki “puhtaat suomalaiset”. Tähän väärinkäsitykseen vedoten he saattavat olla hyvinkin aggressiivisia muita ihmisiä kohtaan. Varmasti kaikki muutkin uusisuomalaiset itseni lisäksi saavat osansa näistä osansa.

Eilen Twitterissä leimahti keskustelu, joka oli typeryydessään vailla vertaa. Perussuomalaisten nuorten ja Suomen sisun Lapin piirien puheenjohtaja Johannes Sipola twiittasi minulle näin “Uusisuomalaiset ole millään tavoin suomalaisia… Ette te jaa samaa perimää, historiaa, kulttuuria ja kieltä meidän kanssa. Erotutte meistä täysin…”. Sitten Suomen sisun jäsen Nico Anton Saramo jatkoi: “Henkilö, joka asuu maassa, jossa hänen juurensa eivät ole, on tietyssä mielessä juureton… Puoliksi suomalainen ja puoliksi espanjalainen on puoliksi suomalainen ja puoliksi espanjalainen. Saamelaiset eivät ole suomalaisia, he ovat oma kansansa. Ruotsinkielisiä Suomessa voi pitää kahden kansan välimuotona.…”

Jos henkilö vastustaa monikulttuurisuutta, kielii se suuresta tietämättömyydestä ja ymmärtämättömyydestä maailmaa ja omia juuria kohtaan. Ihmiskunta ei koskaan ole ollut “monokulttuurinen”. Suomen asuttivat jääkauden jälkeen muualta tulleet kansat. Se on todennettavissa geenitutkimuksin. Ennen kuin Suomi itsenäistyi 100 vuotta sitten suomalaiset olivat vähemmistöetnisyytenä monikulttuurisissa Ruotsin tai Venäjän valtakunnissa. Myöskään itsenäistyminen 1917 ei tehnyt Suomesta “monokulttuurista”. Tänne jäi omat kielelliset ja etniset suomenkieliset, ruotsinkieliset ja saamenkieliset – uskonnollisista vähemmistöistä puhumattakaan. Eri murrealueiden suomalaiset poikkeavat geneettisesti merkittävästi toisistaan.

On monta tapaa rakastaa isänmaataan, maahanmuuttajien haukkuminen ja häiriköinti tuskin lukeutuu niihin. Jotkut ihmiset haukkuvat tahallaan muslimeita ja maahanmuuttajia  saadakseen helppoa kannatusta, seuraajia tai äänestäjiä. Heidän suurin toiveensa on, että maahanmuuttajat epäonnistuvat integroitumisessa, jotta he saavat perusteita vihalleen. Asiallinen kritiikki on tervetullutta, mutta oman edun tavoittelu pientä ihmisryhmää mustamaalaamalla ei ole sopivaa.

Suomessa on tuhansia monikulttuurisia perheitä, joissa kasvatetaan rasististen ryhmien ihannekäsityksestä poikkeavia suomalaisia. On tärkeää, että yksikään lapsi tai nuori ei koe että häntä työnnetään marginaaliin tai pidetään toisarvoisena. Muita ihmisiä halveksuvien henkilöiden on korkea aika integroitua. Heidän ei saa antaa aiheuttaa hallaa yhteiskunnan yhtenäisyydelle.

Kaikki kulttuurit ovat ihmisten luomia. Ne eivät koskaan ole staattisia, vaan muokkautuvat sukupolvesta toiseen. Fiksut ihmiset kaikkialla maailmassa ovat niitä, jotka omassa elämässään omaksuvat hienoja piirteitä muilta ja häivyttävät oman kulttuurin huonoja piirteitä.

“Suomalaisuus” on monitulkintainen termi. Sillä viitataan keskusteluissa milloin kansalaisuuteen, milloin etnisyyteen, milloin kulttuuriin ja milloin mihinkin. Kyseessä ei kuitenkaan ole koskaan homogeeninen ryhmä. Mittattiinpa suomalaisuutta millä asteikolla tahansa, yksilöiden välillä on huomattavaa hajontaa eikä kenelläkään ole oikeutta määritellä itseään mallikansalaiseksi ja muita alempiarvoiseksi.

Hyvä mittari suomalaisuudelle voisi vaikka olla halu rakentaa tätä yhteiskuntaa paremmaksi. On meidän tehtävä huolehtia, että sekä Pekan että Mohammadin lapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet antaa rakentavan panoksensa yhteiskunnan eteen.

Kirjoitus on alunperin julkaistu  07.07.2018  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

 

 

Standard

Osallistumiseni Prideen kirvoitti pahaa mieltä muslimeiden ja “liberaalien” maahanmuuttajien keskuudessa

Uussuomalaisena liberaalin arvomaailman edustajana minulla oli ilo ja ylpeys osallistua iranilaiskaverini kanssa Helsinki Pride -kulkueeseen. Halusin tuoda ripauksen kotimaatani tähän iloiseen tapahtumaan, niinpä pukeuduin meidän perinteiseen kurdiasuun ja turbaaniin.

Osallistumiseni jälkeen sain kymmenittäin vihaisia yhteydenottoja muilta maahanmuuttajilta, lähinnä kurdi-, iranilais- ja muslimitaustaisilta henkilöiltä. He eivät siedä sitä, että edustin liberaaleja arvoja kurdiasussa. “Mikä häpeä, olet tahrannut meidän maineen, etkö osaa käyttäytyä arvokkaasti, muslimien nimissä yrität levittää homoutta…” Kommentit olivat sävyltään tiukkoja ja tuohtuneita.

Olen hyvin pahoillani siitä, että Suomesta löytyy suuri joukko tänne tieten tahtoen muuttaneita ihmisiä, jotka kumartavat kotimaan patriarkaalista kulttuuriaan ja samalla pyllistävät Euroopan arvoille. Itse asiassa moni vihaisia viestejä minulle lähettäneistä mainostaa olevansa hyvinkin liberaali. Yhdenkään maahanmuuttajan tai muun täällä asuvan ihmisen mieltä ei tulisi pahoittaa se, että puolustaa tasa-arvon toteutumista. Lähi-idässä on pitkät perinteet homouden kieltämisestä ja vastustamisesta. Samalla esimerkiksi miesten väliset seksisuhteet ovat yleisiä, koska naisten kanssa kanssakäyminen on niin tiukkaan säänneltyä.

Seksuaalivähemmistöt halutaan pitää poissa silmistä

Seksuaalivähemmistöjen asema muslimimaailmassa on yleisesti ottaen erittäin huono, vaikka maakohtaisia eroja toki löytyy. Homot ja lesbot halutaan pääasiassa pitää poissa silmistä esimerkiksi teeskentelemällä, että seksuaalivähemmistöjä ei ole olemassa. Tästä hyvä esimerkki on Iranin entinen presidentti Mahmoud Ahmadinejad, joka YK:n kokoukseen liittyneessä haastattelussa väitti, että Iranissa ja muslimimaissa ei ole lainkaan homoja. Tämä ei tietenkään pidä paikkansa.

Homous ja lesbous ovat tabuja, vaikka näin seksuaalisesti suuntautuneita on vähintään yhtä paljon kuin länsimaissa. Ihmisillä ei välttämättä ole edes mahdollisuutta heteroseksiin ennen avioliittoa, kun miehet ja naiset pidetään erillään yhteiskunnan kaikilla tasoilla ja varsinkin naisilta yhdyntä ennen avioliittoa on tiukasti kielletty.

Kaikkialla ihmiset ovat ihmisiä. Ihmisillä on haluja ja toiveita elämänsä suhteen myös muslimimaailmassa. Muslimimaailmassa lait ovat kuitenkin pitkälle miesten kirjoittamia , jossa naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on tarkoituksella rajoitettu ja asetettu väärinkäytöksistä kovia rangaistuksia, kuten kuolemantuomio, kivittäminen tai ruoskiminen.

Esimerkiksi Saudi-Arabiassa homous on kuolemanrangaistuksen uhalla kiellettyä, ja siellä teloitetaan vuosittain siihen ”syyllistyneitä” henkilöitä. Ironista onkin, että kuningasperheen jäsenet ovat jääneet julkisuudessa kiinni miespuolisten palvelijoidensa väkivaltaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Kaikkien pahinta on, että sharialain mukaan seksuaalivähemmistöön lukeutuvia ihmisiä voidaan pakottaa avioliittoon heille väärän sukupuolen kanssa. Monet tässä tilanteessa olevat katsovat kuitenkin parhaaksi vaieta, koska teloitusuhka on todellinen. Shariaan pohjautuva lainsäädäntö on paikoin hyvin epäinhimmillinen naisia ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Pakotteet, pelot ja rangaistukset eivät kuitenkaan ole tuoneet lainsäätäjien toivomaa tulosta, pikemminkin päinvastoin. Seksuaalivähemmistöjen toiminta jatkuu maanalaisena.

Toivoisin, että myös muslimimaailmassa otettaisiin askeleita kohti tasa-arvoista, kaikkien ihmisarvoa kunnioittavaa lainsäädäntöä. Kukaan ei saa väkisin määritellä, millainen on muiden rakkaus. Toivoisin myös, että kaikki Eurooppaan hakeutuneet maahanmuuttajat tukisivat yhdenvertaisten ihmisoikeuksien toteuttamista eivätkä jatkaisi entisen kotimaansa sortavaa ja patriarkaalista linjaa.

Kirjoitus on alunperin julkaistu02.07.2018  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Pride 2

Standard

Muodostuuko Irakin hallituksesta Iranin vai USAn liittolainen?

Tällä viikolla julistettiin Irakin vaalien lopputulos. Vaalit voitti shiialaisen uskonoppineen Moqtada al-Sadrin liittouma.Sadr vastustaa kiivaasti Yhdysvaltoja, mutta toisaalta on joistain asioista myös Iranin kanssa eri linjoilla. Kakkoseksi selviytyi Iran-mielisen Hadi al-Amirin koalitio. USA:n suosikki eli istuva pääministeri Haider al-Abadi sai puolueineen kolmannen sijan. Muut puolueet, kuten entisen pääministeri Nouri al-Maliki Iranin läheinen puolue, sijoittuivat kärkikolmikon taakse.

Irakin äänestysprosentti oli hyvin alhainen, vain 44,5 %. Kansalaiset ovat sotien, huonojen hallitsijoiden sekä etnisten ja uskonnollisten konfliktien väsyttämiä. Lisäksi vaalit järjestettiin huonoon aikaan. Irak vasta toipuu Isisin vastaisesta sodasta sekä kurdien itsenäistymispyrkimyksen synnyttämistä konflikteista. Myös yleiset puitteet demokratian toteutumiselle ovat huonot. Korruptio rehottaa ja maassa on yli 2 miljoonaa sisäistä pakolaista. Esimerkiksi Mosul eli sunnien keskus on pahoin raunioitunut ja suuri osa sen asukkaista asuu pakolaisleireillä. Kansalaiset kautta maan elävät taloudellisesti ahdingossa.

Tällä hetkellä vaalivoittajat käyvät keskustelua Irakin uuden hallituksen perustamisesta. Maan puolueet ovat jakautuneet jyrkästi USA:n ja Iranin liittolaisten välillä. Nämä rintamat, jossa toisella puolella on Iran ja toisella USA sunni-liittolaisineen (Saudi-Arabia, Jordania jne.), taistelevat kiivaasti keskenään siitä, että tuleva hallitus olisi heidän liittolaisensa. Ei ole selviö, että mahtimaa USA voittaisi kilpailun. Irakin aseellisten ryhmittymien keskuudessa Iranilla on paljon kannattajia. Nyt asiantuntijat jännittävät, kykeneekö Irak ylipäätään muodostamaan itselleen vahvaa hallitusta ja mikäli kyllä, kumarretaanko Iranin vai Yhdysvaltojen suuntaan. Toinen vaihtoehto on vielä tätäkin huolestuttavampi. Jos maahan syntyy heikko hallitus joka jää ilman ulkopuolista tukea, voi syntyä valtatyhjiö jota Isisin kaltaiset ryhmitttymät pääsevät täyttämään.

Irak on kolmen kimppa

Irak on maana jakautunut selvästi  shiiojen, sunnien kurdien välillä. Se ei koskaa ole ollut yhtenäinen valtio eikä sen hallinto ole ikinä sujunut ongelmitta. Ongelma on se, että Irakissa ei ole vielä syntynyt irakilaista kansallistunnetta. Ihmiset luokittelevat itsensä kurdeiksi, shiioiksi, sunneiksi jne. Kurdit äänestävät kurdeja, shiiat shiioja ja sunnit sunneja. Sen takia on hyvin vaikea nähdä yhtenäistä Irakia.

Irakin shiia-uskontoa edustavat arabitmuodostavat noin 50 % enemmistön maan asukkaista. He noudattavat tyypillisesti tiukkaa islamin tulkintaa naapurimaa Iranin ohjauksessa. Vuodesta 2003, eli sunni-uskontoa edustaneen diktaattori Saddam Husseinin syrjäytymisestä asti, shiiat ovat olleet vallassa kurdien kanssa. Suurin osa Irakin shiioista ovat Iranin liittolaisia. Sen lisäksi on pienempiä shiia-ryhmittymiä, jotka eivät halua Iranin sekaantuvan maan sisäisiin asioihin.

Sunni-arabien osuus on reilu 20 prosenttia Irakin väestöstä. Sunnien asuttamat osat Irakissa ovat suistuneet pitkälti terroristiryhmittymien kuten Isisin käsiin. Irakin sunneilla ei ole hyvät suhteet maan kahteen muuhun väestöryhmään, kurdeihin ja shiioihin, eikä myöskään länteen. Irakin sunnit ovat uskonnollis-nationalistisia ja Saddam Husseinin valtakaudella he hallitsivat yksin koko maata diktaattorisin ottein. Irakin sunnien liittolaisia ovat Jordanian, Turkin ja Saudi-Arabian kaltaiset sunni-maat. Suuri pelko on se, että mikäli sunnien oikeuksia rajoitetaan uuden hallituksen toimesta, on hyvin mahdollista että he ovat valmiita tekemään yhteistyötä Isisin kaltaisten ryhmittymien kanssa saadakseen itselleen lisää vaikutusvaltaa.

Irakin väestöstä yli 20 prosentti on kurdeja. Viime syyskuussa Irakin kurdit järjestivät kansanäänestyksen, jonka turvin he pyrkivät itsenäistymään Irakista. Suuri enemmistö äänesti Kurdistanin itsenäistymisen puolesta, mutta kurdit eivät pystyneet itsenäistymään koska heillä ei ole ollut kyllin vahvaa ulkopuolista tukea. Kansanäänestyksen seurauksena syntyi sota Irakin keskushallitusta, erityisesti shiioja vastaan. Lopputuloksena kurdit antautuivat ja menettivät yli puolet kurdialueen ja kiistanalaisten alueiden hallinnastaan. Irakin Kurdistanilla on ollut itsehallinto vuodesta 1991. Heillä on hyvät suhteet länsimaihin ja ovat uskonnollisesti maltillisia. Vaalien jälkeen kurdit menestyivät parlamenttivaaleissa heikommin kuin koskaan.

Tuleeko hallituksesta Iranin vai USA:n liittolainen?

Nyt vaalit ovat ohi ja koko maailma jännittää, muodostuuko Irakiin pikemminkin Yhdysvaltoja vai Irania läheinen hallitus.

Iran ja USA ovat kilpailleet keskenään pirstaloituneen Irakin hallinnasta jo pitkään. Kun George W. Bushinvuonna 2003 aloittama aseellinen interventio jätti jälkeensä valtatyhjiön, ovat nämä kaksi valtioita taistelleet öljyrikkaan ja poliittisesti epästabiilin Irakin ideologisesta herruudesta.

Yhdysvallat on liittoutunut Irakissa tiettyjen shiia- ja sunni-puolueiden sekä kurdien kanssa. Liittouma on jo pitkään seurannut vihaisesti Iranin toimia, kun tämä shiiojen johtajamaa on häikäilemättä lähettänyt sotilaitaan Irakin maaperälle sekä tukenut rahallisesti ja aseellisesti Irakin shiioja. Iran haluaa tietenkin keikauttaa Irakin valtatasapainon shiiojen hyväksi. Se mielellään näkisi alakynnessä maan kaksi muuta väestöryhmää eli sunnit ja kurdit.

USA on jo aloittanut lobbauksen, jolla se pyrkii asettamaan Irakiin vahvan hallituksen joka koostuisi istuvasta pääministeri al-Abadista, kurdeista ja muista Iranista etääntyneistä sunni- ja shiia-ryhmistä. Se on vaikea tehtävä, koska melkein kaikilla shiia-ryhmillä sekä joillakin kurdeilla on hyvät suhteet Iranin kanssa.

Yhdysvaltoja huolestuttaa erityisesti Irakin keskushallituksen kohtalo, jonka koko olemassaolo juontaa George W. Bushin Irak-interventioon vuonna 2003. Jos kurdit itsenäistyvät tai olla hallituksen ulkopuolella, shiia-muslimit muodostavat keskushallituksessa selkeän enemmistön. Tämä ajatus itsessään aiheuttaa levottomuutta sunnien keskuudessa kautta Lähi-idän ja huolestuttaa myös Yhdysvaltoja, sillä Irak ilman kurdeja on askeleen lähempänä sen vihollista Irania. Myös USAn joukkojen asema Irakissa on uhattuna, jos shiiat ovat hallituksessa selkeä enemmistössä.

Polttava kysymys on, millä tavalla keskinäiset viholliset Iran ja Yhdysvallat jakavat perintönsä (eli Irakin) nyt kun Isis on tuhoutunut ja vaalit on järjestetty. Yhdysvallat haluaa kiivaasti kitkeä Iranin vaikutusvallan alueelta, mutta on toistaiseksi epäonnistunut tässä täysin. Yhdysvalloilla on kuitenkin kovat panokset pelissä. Irakin vapauttaminen/valloittaminen vuodesta 2003 lähtien on vaatinut Yhdysvalloilta tuhansien sotilaiden hengen ja miljardiluokan kustannukset. Jos maan herruus nyt valuu vihollisen eli Iranin laariin, on se mittava poliittinen epäonnistuminen.

Tällä hetkellä Yhdysvaltojen leiri näyttää vahvalta, sillä Saudi-Arabia tai muutkaan sunnivaltiot eivät halua shiiojen ja Iranin vaikutusvallan kasvavan. Molemmat leirit, sekä Iran että Saudi-Arabian johtamat sunnit, syventävät toiminnallaan konfliktia Irakissa ja ruokkivat radikaalin islamin nousua. Olemme siis selkeän ristiriidan äärellä.

Yhdysvallat liittolaisineen haluaa vähentää Iranin vaikutusvaltaa Irakissa, kun taas Iran haluaa vahvistaa shiia-unionia entisestään ja heikentää Yhdysvaltojen ja sen sunni-liittolaisten vaikutusvaltaa. Pelkään pahoin, että USA ja Iran eivät pysty ratkaiseman tätä konfliktia rauhanomaisella tavalla. Trump tekee kaikkensa jotta pystyisi rajoittamaan Iranin vaikutusvaltaa Irakissa, ja kuten viime aikoina olemme nähneet, Iran ei ole valmis antautumaan USAn vaatimuksiin. On hyvin mahdollista, että lopulta Irakin herruus sataa sille, joka voittaa taistelun Syyriasta.

Alan Salehzadeh

Standard

Trumpilta bensaa Israel-Palestiina-konfliktiin – Ratkaisu?

Israel-Palestiina-konflikti sai uusia dramaattisia käänteitä viime kuussa, Israelin valtion itsenäisyyden 70-vuotispäivänä, kun Yhdysvallat avasi lähetystönsä Jerusalemiin. Tämä yksittäinen, kenties pieneltä yksityiskohdalta tuntuva siirto, on tosiasiassa merkittävä isku vuosikymmeniä kestäneille rauhanneuvotteluille.

Vuonna 1993 solmitun rauhansopimuksen mukaan Jerusalem ei kuulu palestiinalaisille eikä Israelille, vaan Jerusalemin asema päätetään erikseen rauhanneuvotteluiden lopuksi. Trumpin päätös siirtää Yhdysvaltojen suurlähetystö pois pääkaupunki Tel Avivista, jossa muutkin suurlähetystöt ovat, ja asettaa se Jerusalemiin, on merkittävä puolueellinen teko. Tällä päätöksellä palestiinalaisten ja muslimimaiden silmissä Trump on puolueellinen, eikä USA:a voida enää pitää puolueettomana osapuolena tulevissa rauhanneuvotteluissa.

Päätös synnytti verilöylyn

Palestiinalaiset ovat tietenkin raivoissaan suurlähetyksen siirtämisestä. Heti Trumpin lausunnon jälkeen palestiinalaiset kiirehtivät kaduille osoittamaan mieltään Israelia ja USA:ta vastaan – sillä seurauksella, että  yhteenotoissa on tähän mennessä kuollut yli viisikymmentä palestiinalaista mielenosoittajaa. Haavoittuneita on satoja. Tämä verilöyly on vakavin ja verisin sitten vuoden 2014, jolloin Israel soti Hamasia vastaan operaatiossa nimeltä “Suojaava reuna”.

Palestiinalaisten mielenosoittajien tappamisesta on paheksuttu laajasti kansainvälisesti, Suomea myöten. Federica Mogherini, Saksa ja muut EU-maat vaativat molemmilta osapuolilta kärsivällisyyttä ja malttia.

Yhdysvallat ja Israel syyttävät väkivaltaisuuksista Hamas-järjestöä, joka on heidän mukaansa järjestänyt laittomia rajanylityksiä mielenosoittajille, lietsonut vihaan ja väkivaltaan sekä järjestänyt tahallaan mielenosoituksia Israelin ja Gazan rajavyöhykkeille. Länsimaat luokittelevat Hamasin terroristijärjestöksi. Niin tai näin, Hamas on merkittävässä asemassa palestiinalaisalueilla. Järjestö on ulkopoliittisesti aktiivinen ja ylläpitää tiiviitä suhteita Iraniin sekä Hizbollahiin. Näiden kaikkien tahojen ykkösvihollinen on Israel. Ei ole lainkaan epätodennäköistä, että Iran ja Hizbollah jatkossa tukevat Hamasia sen aikeissa aiheuttaa mahdollisimman suurta haittaa Israelille suurlähetystöjupakan nojalla. Irania kiinnostaa kostaa Israelille, jonka kanssa se on suoraan sodassa Syyriassa ja jota se pitää syypäänä sille, että USA vetäytyi ydinsopimuksesta.

Monien tahojen mukaan suurlähetystön siirtämisen Tel-Avivista Jerusalemiin ei pitäisi olla katastrofi, sillä molemmat kaupungit ovat de factokuuluneet Israelille jo vuodesta 1980. Tätä ei kansainvälisesti olla virallisesti tunnustettu, mutta Jerusalem kuuluu Israelin valtion hallinnan alaisuuteen eikä sinne pääse ilman Israelin viisumia. Palestiinalaiset kuitenkin pitävät Jerusalemin itäpuolta omanaan.

Israelin ja palestiinalaisten välisissä verilöylyissä on kyse paljon muustakin kuin vain suurlähetystön sijainnista. Taustalla on vuosikymmeniä kengässä hiertäneet hiekat. Ja kuten tässäkin tapauksessa nähdään, pienetkin teot voivat synnyttää suuria väkivallan aaltoja, ellei Israel-Palestiina-konfliktiin keksitä kestävää ratkaisua.

Ratkaisumallin tulee perustua kahden valtion ratkaisuun

Kun Israelin valtio perustettiin juutalaisille paluumuuttajille toisen maailmansodan jälkeen, aluetta asuttaneet palestiinalaiset joutuivat myymään tai luovuttamaan maitaan jotka tunsivat omakseen. Siitä asti konflikti israelilaisten ja palestiinalaisten välillä on kytenyt.

Rauhantyössä pohjan luo mielestäni kahden valtion ratkaisu, jossa myös Palestiina tunnustetaan kansainvälisesti. Tämä edellyttää kaikilta osapuolilta kompromisseja.

Historiallinen Jerusalem on muodostunut keskeiseksi kysymykseksi, sillä se on strateginen osa molempien leirien kulttuuriperintöä. Palestiinalaiset pitävät kahden valtion mallissa ehtonaan sitä, että Itä-Jerusalemista tulee heidän pääkaupunkinsa. Tähän juutalaisten leiri tuskin suostuu koska vuodesta 1980 he ovat pitäneet Jerusalemina yhtenäisen Israelin pääkaupunkina. Sen sijaan katson, että yhteisistä pyhistä alueista voitaisiin muodostaa Vatikaanin kaltainen itsehallintoalue, joka ei kuulu kummallekaan osapuolelle.

Israelin ja Palestiinan välillä on myös väestörakenteeseen liittyviä ongelmia. Kun juutalaisia muutti alueelle, palestiinalaisia on joutunut muuttamaan ”pois tieltä” pakolaisiksi. Nyt palestiinalaispakolaisia on eniten Jordaniassa, ja heitä on jo useassa polvessa. Israel ei salli sitä, että nämä pakolaiset jälkikasvuineen palaisivat takaisin koska pelkäävät jäävänsä väestöllisesti muuten alakynteen. Palestiinalaisille kuitenkin olisi tärkeää, että pakolaiset saisivat palata takaisin isiensä maille. Tilanne on kiistatta hankala, mutta jos asiaa tarkastelee laajemmasta vinkkelistä, voi nähdä jonkinlaisia ratkaisumalleja. Jordania, arabivaltio, ei ole myöntänyt kaikille palestiinalaispakolaisille kansalaisuutta. Jos kansalaisuus kuitenkin myönnettäisiin, voisi se tuoda helpotuksen tilanteeseen. Näin juutalaiset voivat pysyä enemmistönä Israelin alueella, ja toisaalta palestiinalaiset saisivat elää rauhassa naapurimaassa muiden arabien kanssa.

Siirtokuntien suhteen mielestäni juutalaisten tulee tehdä myönnytyksiä ja antaa jotkut siirtokunnat palestiinalaisille pakolaisille. En kannata uusien siirtokuntien rakentamista, sillä ne kasvattavat palestiinalaisten kokemaa ahdinkoa ja syventävät konfliktia.

EU-maat myöntävät palestiinalaisille humanitaarista tukea vuosittain. Minusta olisi tärkeää, että avustukseen sidottaisiin tiettyjä vaatimuksia rauhanprosessin edistämiseen liittyen. Samalla EU-maat voisivat painostaa Israelia edistämään tehokkaammin rauhanprosesseja.

Israelilaisilla ja palestiinalaisilla arabeilla on runsaasti yhteistä. Heprea ja arabi ovat sukukieliä, ja maantieteellisesti molemmat kansat ovat aina eläneet naapureina. Uskontoina islam ja juutalaisuus ovat hyvin lähellä toisiaan sillä islam pohjautuu vanhaan testamenttiin eli tooraan, kuten kristinuskokin. Juutalaiset ja palestiinalaiset molemmat ovat Lähi-idän alkuperäisiä asukkaita ja naapureita. Molempien on pakko elää yhdessä tai ainakin naapurina.

Rauhan rakentaminen edellyttää laajoja kompromisseja sekä molemmilta osapuolilta itseltään, että myös kansainväliseltä yhteisöltä. Uskonnollisten tekstien modernimpi tulkinta, kahden valtion mallin hyväksyminen ja uusien siirtokuntien rakentamisen lakkauttaminen edistää pysyvä rauhaa israelilaisille ja palestiinalaisille. Trumpin puolueellinen päätös oli hätiköity ja oli roiskaisu bensaa kyteviin liekkeihin. Nyt tarvitaan malttia ja tarkkaa poliittista silmää, jotta uudet väkivaltaisuudet saadaan loppumaan. Olennaista on välttää se, että lähialueen maat käyttäisivät levottomuuksia hyväkseen kostaakseen Israelille.

Molempien leirien, sekä juutalaisten että palestiinalaisten, olisi kyettävä siirtämään historiasta periytyneet viha ja ennakkoluulot syrjään. Tässä tärkeä rooli on koulutusjärjestelmällä eli siinä, mitä lapsille opetetaan. Kasvatetaanko vihaan, vai korostetaanko yhteistä historiaa. Ehkä Suomella olisi puolueettoman ja kaikille yhteisen koulujärjestelmän viennissä jotain merkittävää annettavaa?

Alan Salehzadeh

Standard

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

Helsingin Sanomien eilisessä haastattelussa islamilaisen oikeuden asiantuntija  Asifa Quraishi-Landes haluaa, että länsimaissa annettaisiin “lisää tilaa ja tukea muslimien noudattamalle sharia-laille.” Hänen mukaan monikulttuurisuus edellyttää sitä, että hyväksytään sharia-lainsäädännön olemassaolo. ”Nyt länsimaiden pitää päättää, ottavatko ne välttämättömät muutokset vastaan pakolla vai ilolla”, toteaa Quraishi-Landes.

Olen 100 % eri mieltä kuin tämä islamilaisen oikeuden asiantuntija. Sharia-lakien noudattamista ei missään nimessä tule sallia Euroopassa tai muualla länsimaissa. Ne ovat patriarkaalisia, naisten oikeuksia polkevia säädöksiä, jotka ovat ristiriidassa paitsi kollektiivisen moraalikäsityksen, myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen säädöksien kanssa.

On ristiriitaista haluta tulla Eurooppaan harjoittaakseen shariaa

Sharia-laki on joukko Koraanissa olevia sekä profeetta Mohammadin elinaikanaan antamia lainopillisia ratkaisuja ja ohjeita elämän eri tilanteisiin. Niitä noudatetaan paitsi muslimiyhteisöissä, myös tiukkaa islamia noudattavissa maissa kuten Saudi-Arabiassa.

Yleisinä piirteinä sharia-lakiin kuuluu mm. ruoskinta- ja kuolemantuomiot, tuomiot haureudesta ja avioliiton ulkopuolisista suhteista sekä perinnönjakoon liittyvät lait.

Silloin kun sharia-lait säädettiin noin 1 500 vuotta sitten, olivat ne sen aikaisiin olosuhteisiin nähden tasa-arvoiset sillä takasivat myös naisille pieniä oikeuksia. Siihen asti naisilla (varsinkaan Arabian niemimaalla) ei ollut mitään omia oikeuksia. Niin tai näin, lakeja ei olla kertaakaan päivitetty niiden julkaisun jälkeen ja ne ovat nyt auttamatta jääneet vanhanaikaisiksi ja naisia sortaviksi.

Näiden samaisten, 1 500 vuotta sitten säädettyjen lakien noudattaminen vuonna 2018 on hyvin ristiriidassa ihmisoikeuskäsityksen sekä tasa-arvon ja demokratian normien kanssa. Esimerkiksi naiset saavat vain puolet siitä perinnöstä, mikä annettaisiin miehelle.

Lännessä kansalaiset, erityiset naiset, ovat vuosikausia taistelleet päästäkseen eroon uskonnon asettamista epätasa-arvoisuuksista lainsäädännössä. Miksi sallisimme, että Euroopan muslimit harjoittavat täällä epätasa-arvoisia varjotuomioistuimia? Jos joku perhe haluaa elää sharia-lakien mukaan, se onnistuu vaikkapa Saudia-Arabiassa ja Iranissa. On ristiriitaista haluta tulla Eurooppaan harjoittaakseen shariaa, eikä sitä siksi tule sallia.

Itse ihailen sekulaaria ja tasa-arvoista järjestelmää ja se on yksi tärkeä syy minkä vuoksi asetuin Eurooppaan. Toivoisin, että tasa-arvoinen kulttuuri leviää täältä meidän kotialueelle Lähi-itään, eikä niin että sen epätasa-arvoiset (sharia-lait) käytännöt leviäisivät tänne.

Myös eri vähemmistöjen noudatettava Suomen lakia

Meillä Suomessa on jo nyt yhteisöjä, jotka vaativat sharia-lakeja, elävät valtio-valtiossa periaatteella, hakevat oikeutta mieluummin uskonoppineilta kuin virallisesta systeemistä, silpovat sukuelimiä, eivät salli lasten katsoa televisiota, ottavat useita vaimoja eivätkä välitä paikallisista tavoista.

Globaalin liikkuvuuden myötä myös lainsäädäntöä on uudistettava. Tänne rantautuu uusia virtauksia, tapoja ja kulttuureita, juuri kuten islamilaisen oikeuden asiantuntija  Asifa Quraishi-Landes Helsingin Sanomille totesi. Tämä sinänsä on hienoa. Mutta niitä kulttuurisia perinteitä ja uskonnollisia tapoja, jotka ovat hyvin ristiriidassa tasa-arvon normien kanssa, ei pitäisi sallia kasvattaa jalansijaa Suomessa. Muuten syntyy sukupolvi, jonka maailmankatsomus on ristiriidassa ympäröivän maailman kanssa.

Uskon tästä aiheutuvan haittaa paitsi yhteiskunnalle, myös yksilölle itselleen. Kun arvot poikkeavat valtaväestöstä merkittävästi, halukkuus rakentaa ja kehittää yhteiskuntaa on matala. Myös ihmisen identiteetti on kovilla, siksi helposti hakeudutaan kaltaiseensa seuraan ja voidaan jopa olla katkeria yhteiskunnalle joka on niin paljon antanut.

Minusta tulee nyt ensisijassa panostaa siihen, että Suomen lakia kaikkine tasa-arvoisine kohtineen noudatetaan kaikkialla maassa, myös eri vähemmistöjen keskuudessa ja perheiden sisällä.

Länsimaat ovat antaneet uusille tulijoille runsaasti mahdollisuuksia integroitua ja tarjonneet mahdollisuuksiensa mukaan heidän tarpeisiinsa räätälöityjä palveluita. Tästä kaikesta maltilliset muslimit ovat olleet kiitollisia, ja he ovatkin pääsääntöisesti hyvin integroituneet uusiin kotimaihinsa.

Sitten on pieni ryhmä fundamentaalisia muslimeita, jotka vaativat itselleen erikoiskohtelua kuten (sharia-laki) uskontonsa nimissä. He ovat pieni, mutta äänekäs joukko.

Monikulttuurisuudessa paljon hyviä puolia, mutta sharia-laki ei kuulu niihin

Minusta kaikista kulttuureista voi ottaa hyviä paljoa: uusia ajattelumalleja, ruokia, perhekeskeisyyttä, mitä vain itse arvostaa. Monikulttuurisuus rikastuttaa Suomea, kunhan yllä olevat vaaratekijät huomioidaan. Sharia-lain hyväksyminen ei missään nimessä ole rikastuttavaa monikulttuurisuutta, vaan vaarallista yhteiskunnan toiminnan rapauttamista.

YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan ”kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan.” Ihmisoikeuksien tarkoituksena on taata kaikille turvallinen, ihmisarvoinen elämä. Pidetään jatkossakin eurooppalaiset yhteiskunnat shariattomina, ihmisoikeuksia kunnioittavina oikeusvaltioina.

Sen sijaan, että sharia-elementtejä tuodaan Eurooppaan, olisi parempi kannustaa sharia-lakia tulkitsevia lisätä tasa-arvon elementtejä omiin lakehinsa siellä missä niitä noudatetaan. Kaikille kansalaisille tulee taata Suomessa yhtäläiset oikeudet tasa-arvoiseen kohteluun, ja esimerkiksi lestadiolais- tai musliminaisiin kohdistuviin uskonnollisiin pakotteisiin kuten elämäntapojen kontrollointiin tai alaikäisten hunnunkäyttöön tulee voida puuttua.

Maailman ihmisistä vain noin viidesosa elää demokraattisessa, tasa-arvoisessa valtiossa. Näissä valtioissa epätasarvoisten vaatimuksien rajoittaminen ei ole rasismia tai syrjintää, vaan ainoa tapa ylläpitää hyvää systeemiä vastaisuudessakin.

Alan Salehzadeh

Standard