Osa ihmisoikeusaktivisteista ja feministeistä ei uskalla kyseenalaistaa islamistien lakeja

Ihmisoikeusjärjestöjen tärkeä tehtävä on ajaa ihmisten oikeuksia ja edistää tasa-arvon normeja kaikkialla maailmassa. Kansalaisuus, etnisyys, uskonto, ihonväri tai muu seikka ei saisi vaikuttaa siihen, miten järjestöt työtään tekevät. On sanomattakin selvää, että jos rohkeat ihmiset ihmisoikeusjärjestöissä eivät olisi raportoimassa rikkeistä, maailma olisi vielä kaoottisempi ja epäreilumpi paikka kuin nyt. Usein aktivistit laittavat asemansa ja jopa turvallisuutensa alttiiksi kamppaillakseen yhteiskunnasta parempaa. Mutta silti viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota tietynlaiseen vinoumaan, joka välillä toistuu erinäiden aktivistien viesteissä.

Suomessa ja länsimaissa monet ihmisoikeusjärjestöt kiinnittävät erityisen paljon huomiota Israelin, Yhdysvaltojen ja kristillisten yhteisöjen tekemiin loukkauksiin. Tämä on tietenkin hyvä asia. Kukaan ei saa sikailla. Mutta toisaalta, kun kyse on islamista ja sen joistakin epätasa-arvoisista laeista, jotka järjestelmällisesti loukkaavat eri ihmisryhmien (esim. naisten) oikeuksia, niistä puhutaan vähemmän. Esimerkiksi Suomessa monet feministit puolustavat musliminaisten oikeutta käyttää hiukset peittävää huntua. Paljon vähemmän kyseenalaistetaan pikkulasten vanhempia, jotka pakottavat jo ala-asteikäiset lapsensa käyttämään huntua. Harvoin ihmisoikeusjärjestöt ja feministit Suomessa tai muuallakaan Euroopassa vaativat uskonnon opetuksen, ja erityisesti islamin, päivittämistä niin että se vastaa modernin yhteiskunnan tasa-arvoperiaatteeita. Euroopassa asuu miljoonia muslimeja. Vähintään lännessä asuvien muslimien epätasa-arvoisia normeja pitäisi uskaltaa kritisoida. Monet lait islamissa ovat ristiriidassa länsimaisen tasa-arvon kulttuurin kanssa.

Olen huomannut, että monet aktivistit seuraavat korostetun tarkkaan Israelin toimia. Se on hyvä. Mutta samalla ei tulla hiiskaistuksi esimerkiksi Irakin shiiojen tai Iranin mielivaltaisista hirmuteoista. Palestiinalaiset saatetaan esittää kokonaan uhreina, jopa vastarintaliikkeenä USAn edustamalle kapitalismille.

Miksi näin on? Uskoisin, että järjestöaktiivit edustavat usein poliittisesti vasenta laitaa. He pelkäävät, että nostamalla vieraiden kulttuurien epäkohtia esiin, he tulevat pelanneeksi äärioikeiston pussiin. Osa myös vetoaa tietämättömyyteen. Niin tai näin, ihmisoikeuskativisteiksi itseään kutsuvat ovat ihmisiä siinä missä me muutkin. Moni ajaa omaa agendaansa tai haluaa levittää omaa maailmankuvaansa. Tämä on hyvä pitää mielessä.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 27.07.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Jännitteet kasvavat USAn ja Iranin välillä

Jälleen kerran USAn ulkoministeriön vuotuisa raportti nimeää Iranin maailman suurimmaksi valtiollisen terrorismin tukijamaaksi. Raportin mukaan Iran tukee merkittävää osaa kaikista terroristijärjestöistä, kuten Hizbollahia, Irakin shiiojen ääriryhmiä, Jemenin huthi-kapinallisia ja Syyrian Bashar al-Assadia. Raportissa todetaan lisäksi, että Iranilla on negatiivinen rooli alueen maiden sisäisten asioiden kehitykseen. Tämän tietävät myös Lähi-idän maat, jotka ovat kyllästyneet Iranin sekaantumiseen niiden sisäisiin asioihin ja Iranin Qatarille osoittamaan tukeen. Persianlahden maiden välit Qatariin ovat pahasti tulehtuneet, pääsyynä on Qatarin suhteet Iraniin. Esimerkiksi Kuwait karkotti tällä viikolla Iranin diplomaatit maastaan.

Yhdysvallat on Saudi-Arabian, Gulf-maiden, Jordanian sekä Israelin liittolainen. Nämä kaikki maat luokittelevat Iranin vihollisekseen. Taustalla vaikuttaa moni syy, kuten esimerkiksi Iranin selkeä tavoite pyyhkiä Israel maailmankartalta. Nämä USAn kumppanimaat ovat lobanneet kaikin keinoin, jotta Trump kiristäisi entisestään Yhdysvaltojen suhtautumista Iraniin.

Republikaanit ovat aina olleet tiukkoja Iranin kanssa, eikä Trump ole tässä poikkeus. Yksi hänen keskeisistä vaalilupauksistaan oli rajoittaa Iranin toimintaa Lähi-idässä ja antaa kylmää kyytiä Obaman pitkään pohjustamille Iran-suhteille. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun enemmistö republikaaneista sekä demokraateista ovat yhteisymmärryksessä siitä, että Irania vastaan tulee asettaa uusia pakotteita.

Nyt USAn syyttävä sormi osoittaa erityisesti Iranin vallankumouskaartia, joka toimii ylimmän johtajan Khamenein alaisuudessa. Enemmistö senaattoreista haluaisi lisätä Iranin vallankumouskaartin terroristijärjestöjen listalle. Syynä on paitsi Iranin terroristeille osoittama tuki, myös ydinaseiden aktiivinen tavoittelu. Käytännössä tämä tarkoittaa koko Iranin hallinnollisen systeemin tuomitsemista terroristiseksi.

Iran tietenkin kiistää kaikki syytökset ja vastaa niihin uhmakkaana. Maa on muun muassa todennut puolustautuvansa viimeiseen asti, mikäli Yhdysvallat hyökkää aseellisesti. Iranin vallankumouskaartin mukaan kaikki USAn ja sen liittolaisten tukikohdat alueella ovat vaarassa, mikäli se tuomitaan terroristiseksi.

Yhdysvaltojen tiukentuva linja ollut odotettavissa. Nyt kun ISIS kukistuu Syyriassa ja Irakissa, USA ja sen paikalliset liittolaiset eivät halua shiia-maailman johtajan Iranin vahvistuvan. Tämä vaarantaisi Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten edut. Todennäköistä siis on, että USAn painostus Irania vastaan vain yltyy lähiaikoina. Iran puolestaan tuskin muuttaa ulkopolitiikkaansa vaan ainoastaan provosoituu painostuksesta entistä enemmän. Pidän siis todennäköisenä, että jännitteet kasvavat.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 23.07.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Näin voi parantaa keskustelukulttuuria somessa islamista ja maahanmuutosta

Twitterin kautta pääsen vaihtamaan ajatuksia monenlaisten ihmisten kanssa. Käsittelemäni aiheet, kuten maahanmuutto, islam, terrorismi, naisten asema, Lähi-itä, monikulttuurisuus jne ovat sellaisia, että ne kirvoittavat keskustelua. Kaikkia ei voi miellyttää. Osa ottaa herneen nenäänsä pelkästä asiallisesta kritiikistä, koski se sitten mitä vain. Saankin päivittäin twiittejä, joissa minut leimataan milloin miksikin, rasistiksi tai turhaksi mamuksi, islam-foobikoksi tai äärimuslimiksi, siionistiksi tai natsiksi. Kaikki, jotka ottavat osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun saavat osansa tästä loanheitosta. Mutta päätin kategorisoida huutelijat muutamaan nippuun ja samalla esittää toiveen keskustelukulttuurin parantamiseksi.

Rasistit

Jotkut ihmiset eivät millään halua tehdä eroa yhteiskunnan kannalta hyvien ja haitallisten maahanmuuttajien tai välillä. He niputtavat kaikki hyväksikäyttäjiksi ja rikollisiksi, eikä eroa vaikkapa maltillisten ja radikaalien muslimien välillä haluta tehdä. Rasistit eivät hetkauta korvaansa tieteelliselle näytölle siitä, että ihmisrotuja ei ole olemassa. Sen sijaan he kategorisoivat muita lohkoihin, joille keksivät negatiivisia ominaispiirteitä. He näkevät kaikki maahanmuuttajat uhkana Suomen kielen ja kulttuurin säilymiselle samalla kun kieltäytyvät näkemästä maahanmuuton positiivisia puolia.

Viestini heille on: Rehelliset kriitikot osaavat tuoda negatiivisten aspektien lisäksi myös hyviä puolia ainakin silloin tällöin esiin. Ei saa vihanlietsonnan kautta ajaa oma agendaa.

Ylisuvaitsevaiset

Toinen ääripää sulkee silmänsä kaikilta maahanmuuttoon liittyviltä huonoilta puolilta, kuten systeemin väärinkäytöksiltä ja tasa-arvon vastaisen kulttuurin harjoittamiselta. Asiallinen keskustelu islamista on tämän ryhmän jäsenten kanssa hankalaa, sillä he eivät halua kuunnella edes asiallista kritiikkiä kyseistä uskontoa kohtaan. Se nimitetään heti rasismiksi ja mustamaalaamiseksi. Toisaalta usein samat henkilöt haukkuvat aktiivisesti kristinuskoa ja luterilaista instituutiota. Israel ja USA nähdään syyllisinä kaikkeen pahaan ja Lähi-idän maat suurvaltapolitiikan viattomina uhreina. Iran ja shiialaisuus esitetään hyvässä valossa. Oman kantaväestön tekemiin tasa-arvon vastaisiin toimiin puututaan aktiivisesti, mutta jos maahanmuuttaja loukkaa räikeästi tasa-arvon periaatteista, nähdään se “kulttuurina” ja sitä ei saa haukkua. Ylisuvaitsevaiset pelkäävät, että äärioikeisto nousee jos epäkohdista puhutaan. Lähestymistapa on tietenkin väärä, sillä oikeat tasa-arvon puolustajat taistelevat kaikkia ääriryhmiä vastaan.

Viestini heille on: Puuttukaa samalla intensiteetillä kaikkiin väärinkäytöksiin ja tasa-arvoloukkauksiin, olipa niiden taustalla maahanmuuttaja tai kantaväestön edustaja.

Maahanmuuttajat

Jotkut julkisuudessa esiintyvät maahanmuuttajat, kuten poliitikot tai yhdistysten johtajat, vain puolustavat maahanmuuttoa. He eivät suostu tuomaan esiin muihin kulttuureihin liittyviä huonoja tapoja tai väärinkäytöksiä. Jotkut maahanmuuttajat vaativat, että suomalaiset hyväksyvät 100 % heidän tavoistaan, mutta eivät itse halua ottaa askeltakaan kantakulttuurin suuntaan – vaikka integroituminen on tietenkin kahden kauppaa.

Viestini heille on: Olette saaneet mahdollisuuden elää Suomessa, on aika päivittää omaa kulttuuria tasa-arvoiseksi. Tuokaa rohkeasti esiin omaan kulttuuriin liittyvät epäkohdat. Kritisoijat eivät välttämättä ole rasisteja, vaikka toki heitäkin on.

Media

Media paisuttaa joitain asioita ja vaikenee toisista. Esimerkiksi Lähi-idän naisten ja vähemmistöjen tukalasta asemasta ei juurikaan puhuta. Joistain diktaattorisista hallitsijoista saatetaan antaa positiivista kuvaa talouskasvun ihannoinnin nimissä. Esimerkiksi Iranista on puhuttu pari viime vuotta erittäin positiiviseen sävyyn, vaikka sisäpoliittisesti kansa elää yhä ahtaammin. Kyse ei voi olla tiedon puutteesta.

Viestini heille on: Ei tarvitse seurata ideologisia trendejä, ollakseen hyvä toimittaja. Katsokaa asioita rohkeasti silmiin ja raportoikaa rehellisesti sekä hyvistä ja huonoista puolista eri ilmiöiden taustalla.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 15.07.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Näkökulma: Tuoko Trumpin ja Putinin yhteistyö rauhan Syyriaan?

Syyrian rauhanneuvotteluja järjestetään tuon tuostakin, mutta nyt vihdoin kantautuu uutisia, joita voi oikeasti pitää käänteenä parempaan, kirjoittaa geopoliittisiin konflikteihin erikoistunut tutkija Alan Salehzadeh.

Eilen Donald Trump ja Vladimir Putinkeskustelivat Syyrian tilanteesta G20-kokouksen yhteydessä.

Tuloksena oli, että Yhdysvallat ja Venäjä pääsivät sopimukseen tulitauosta, joka koskee Syyrian lounaisosaa eli aluetta Jordanian, Israelin ja Irakin rajan tuntumassa. Alueeseen kuuluu muun muassa pääkaupunki Damaskos. Tulitauon on määrä astua tänään voimaan.

Yhdysvallat ja Venäjä ovat molemmat suuria pelureita Syyrian “sisällissodassa”, joka on alusta lähtien ollut mitä kansainvälisin. Molemmilla suurvalloilla on kymmeniä tukikohtia Syyriassa, ja epäsuorasti ne ovat olleet keskenään taisteluissa. Venäjä on al-Assadin tärkeä tukijamaa ja Iranin liittolainen, kun taas Yhdysvallat tukee Syyrian kurdeja.

Yhdysvallat ja Venäjä pääsivät siis sopimukseen tulitauosta Lounais-Syyriassa. Merkillepantavaa on, että Jordania, Israel ja jopa al-Assad ovat ilmaisseet kannattavansa tätä tulitaukoa.

Israel ja Jordania ovat tärkeitä kumppaneita Syyrian rauhan rakentamisessa. Ne ovat tyytyväisiä tulitaukoon, sillä eivät halua että omalla rajalla hallitsee Isisin kaltaiset fundamentalistiset sunni-ryhmät tai myöskään Iranin tukemat shiia-liittolaiset. Nämä olisivat uhka Israelin ja Jordanian sisäpolitiikalle.

Kuten viime aikoina olemme nähneet, Israel on useamman kerran hyökännyt Iranin ja Hizbollahin tukijoita vastaan Syyriassa ja on kasvattanut rooliaan konfliktissa varmistaakseen, ettei sitä uhkaavat tahot pääse kasvamaan liian voimakkaiksi tantereella. Jordaniassa noin puolet asukkaista on alkuperältään palestiinalaisia. Heidän keskuudessaan sunni-fundamentalismin kannatus on verrattain korkeaa.

Jordanian kuningas on pystynyt pitämään fundamentalismin leviämisen aisoissa esimerkillisesti. Maa ei kuitenkaan toivo, että sunni-fundamentalismi Syyriassa kasvaa, varsinkaan oman rajan läheisyydessä. Myös shiia-rintaman nousu huolestuttaa, koska Jordania on Saudi-Arabian ja lännen tärkeä liittolainen sekä Israelin kanssa hyvissä suhteissa.

***

Ajankohta tulitauolle on mitä otollisin. Se solmittiin hetkenä, jolloin Yhdysvaltain tukemat kurdijoukot ovat valloittaneet suurimman osan Isisin alueista takaisin, ja ovat edenneet Isisin viimeiseen merkittävään kaupunkitukikohtaan al-Raqqaan. Nyt siis suurin osa Syyriasta on joko Venäjän tukemien al-Assadin joukkojen tai Yhdysvaltaina tukemien kurdien hallinnassa. Mikäli Yhdysvallat ja Venäjä pystyvät painostamaan omat liittolaisensa rauhaan, ei sodan päättyminen ole enää kaukana.

Yhdysvaltain ja Venäjän aikaansaama tulitauko on poikkeuksellinen. Se syntyi, kun Trump ja Putin tapasivat ensimmäistä kertaa kasvotusten valtionpäämiehinä. Uskoisin, että tämä arvovaltainen tapaaminen saa aikaan myös entistä vahvemman sitoutumisen yhdessä sovittuihin asioihin. Nyt villeimmät optimistit jopa povaavat, että tulitauko saattaa levitä lounaisosista muuallekin Syyriaan.

Olenko itse niin optimistinen? Näen tulitauon tärkeänä askeleena. Jos halutaan, että Syyria stabilisoituu pysyvästi, pelkkä tulitauko ei kuitenkaan riitä, vaan koko hallinnollinen systeemi on reformoitava ja tästä ollaan vielä kaukana. Rauhan saadakseen olisi Syyria jaettava kolmeen autonomiseen osaan: sunni-alueeksi, alaviitti-alueeksi (shiioille) ja kurdi-alueeksi.

Jos taas maahan perustetaan vahva keskushallitus, jota johtaa kuka vain näistä kolmesta ryhmästä, ei rauhaa todennäköisesti pääse syntymään – varsinkaan, kun kurdit ja kristityt haluavat ajaa itselleen sekulaarista ja demokraattista hallitusmuotoa, mutta sunnit uskonnollista mallia.

***

Mutta nyt ei pidä mennä asioiden edelle. Jos edes lounaisosiin kaavailtu tulitauko saadaan kestämään, on se jo merkittävä edistysaskel. Vaikka sitä tukee monet tahot, on Syyrian sota niin moniulotteinen, että monien intressissä on heittää kapuloita rattaisiin.

Tulitauon esteenä voi esimerkiksi olla Isisin ulkopuoliset ääri-sunniryhmät, jotka ovat Qatarin liittolaisia. Myös muut kuin islamistiset, Qatarin ja Turkin tukemat ryhmittymät saattavat uhata rauhaa. Tällaisia ryhmittymiä on esimerkiksi Muslimiveljeskunta. Viime aikoina Turkin liittolaiset ovat useamman kerran hyökänneet Pohjois-Syyrian kurdeja vastaan, jotka ovat Yhdysvaltain liittolaisia.

Turkki ei ole tyytyväinen kurdien itsehallinnon perustamiseen. Turkki pelkää, että Syyrian kurdien nousu kansainvälisesti merkittäväksi ryhmäksi uhkaa sen omaa yhtenäisyyttä, sillä Turkissa asuu noin 20 miljoonaa kurdia. Näin ollen Turkki voi haluta sabotoida tulitaukoa ja saattaa yllyttää mukaan Qatarin, jota Turkki on tukenut sen kriisissä Saudi-Arabiaa vastaan.

Mikäli USA ja Venäjä eivät kykene laittamaan Turkkia aisoihin voi olla, että Turkki odottaa Qatarilta vastapalvelusta oman agendansa ajamiseen Syyriassa. Uskoisin, että myös Saudi-Arabia antaa tukensa tulitauolle. Se ei halua, että Qatarin, Turkin tai Iranin rooli vahvistuu Syyriassa.

Toinen uhka tulitauolle on Iran. Se on Venäjän ohella al-Assadin tärkein sotilaallinen ja taloudellinen tukija. Syyrian sisällissodassa on kuollut jo satoja korkea-arvoisia iranilaisia vierastaistelijoita, ja maa näyttää olevan valmis tekemään lähes mitä vain, jotta al-Assadin edustamat shiia-liittolaiset pysyvät vallassa.

Mikäli Venäjä ei pysty kontrolloimaan Irania, voi olla että Iran Turkin avulla lisää bensaa Syyrian liekkeihin ja näin estää sekä tulitauon että laajemmat rauhanneuvottelut. Hizbollah on Iranin kontrolloima järjestö. Mikäli Iran saadaan mukaan rauhanneuvotteluihin, kuuluu niiden piiriin tavallaan myös Hizbollah.

Syyrian sisällissodassa on tähänastisten arvioiden mukaan kuollut yli 300 000 ihmistä. Lisäksi sota on pakottanut lähes 12 miljoonaa ihmistä pakenemaan kotiseuduiltaan. Toivon, että kansainvälinen yhteisö, EU ja Suomi tukevat kaikin keinoin Trumpin ja Putinin tulitaukoa Syyriassa ja painostavat sodan muita osapuolia tekemään samoin. Kun Syyria stabilisoituu, rauhoittaa se koko Lähi-itää. Rauha Syyriassa vähentää Euroopan päällä vellovaa terrorismiuhkaa ja tuo helpotusta Välimeren pakolaiskriisiin.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 08.07.2017 Iltalehden näkökulma-palstalla.

Alan Salehzadeh

Standard

Kunniasurmat: vain naisten himo on rangaistavaa

Vuonna 1996 olin vastavalmistunut opettaja Iranissa, kun minut lähetettiin vuodeksi komennukselle opettamaan pieneen vuoristokylään maan syrjäseuduille. Minuun teki lähtemättömän vaikutuksen se, että kylässä asui vain noin 60 perhettä, mutta silti peräti 9 naista oli surmattu “kunnian vuoksi” viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Syinä olivat avioliiton ulkopuoliset suhteet tai muu sopimaton käyttäytyminen.

Näistä yhdeksästä naisesta kolme surmattiin oman työsuhteeni aikana, esimerkiksi työntämällä uimataidoton nainen vuolaana virtaavaan jokeen. Perheen miehille oli “kunnia-asia” surmata huonosti käyttäytynyt sisko tai sukulainen. Valtio tai poliisi ei puuttunut asiaan, sillä kunniamurha on vaiettu osa kulttuuria. Kylän surmatuilla naisilla epäiltiin olleen suhde johonkin paikalliseen mieheen, mutta kuten arvata saattaa, miehiä ei rangaistu. Vain naisten himo on rangaistavaa.

Jopa muutama oppilaani oli perheestä, joista äiti oltiin surmattu haureudesta. Sattumalta viime vuosina kuulin, että yhden näistä perheistä aikuiseksi kasvanut tyttö teki itsemurhan. Taustalla epäilemättä oli perheen tahriintunut maine, ja näin tragedia nakertaa jo seuraavaa sukupolvea.

Islamilaisessa maailmassa sekä joissain muissa kehitysmaissa naisten surmaaminen perheen tai suvun kunnian elvyttämiseksi on pitkälle historiaan ulottuva ilmiö, joka onneksi on ollut vähenemään päin 2000-luvulta alkaen. Silti se on yleistä. Itse asiassa Iranissa jopa 30 % kaikista henkirikoksista tehdään arvion mukaan “kunniasyistä”. Erityisen yleistä se on ollut maaseutualueilla sekä klaanien hallitsemilla, patriarkaalisilla alueilla. Näille alueille on tyypillistä myös erittäin matala koulutustaso sekä uskonnollinen fundamentalismi. Myös Iranissa kunniasurmat ovat verrattain yleisiä, vaikka koulutustaso ja naisten asema on moninverroin parempi kuin esimerkiksi monessa arabimaassa.

Patriarkaalisissa maaseutuyhteisöissä naisen rooli on lähinnä synnyttää lapsia ja palvella miestä ja tämän perhettä. Valtaapitävien klaanien sukulinja ei laske naisia, vaan sukulinja jatkuu ainoastaan miehiltä miehille. Miehet ovat saaneet rauhassa määritellä, mikä on naisten kohtalo: kenen kanssa he menevät naimisiin ja milloin, käyvätkö he töissä, kouluttautuvatko, yms. Jos nainen ei suostu alistumaan ja kapinoi esimerkiksi avioliittosunnitelmia vastaan, tai hankkii itsenäisesti valitsemansa poikaystävän, johtaa se yhä joissain paikoissa surmaamiseen perheen miesten toimesta.

Kunniasurmaamisessa uskonnolla ei ole ollut lieventävä rooli, päinvastoin. Se on ollut patriarkaalisille maaseutukultuureille bensaa sovinismin liekkeihin. Jos valtiollisella tasolla noudatetaan sharia-lainsäädäntöä, on naisten asema hyvin heikko. Silloin koko järjestelmä tukee miesten valtaa naisten ylitse, ja naisten kunnianloukkauksista saa lain mukaan rangaista kuolemalla. Mainittakoon, että myös miehiä teoriassa saisi rankaista haureudesta, mutta kulttuurisyistä näitä tuomioita ei toimeenpanna juuri koskaan.

Koulutus ja valistus ovat onneksi vähentäneet kunniasurmaamista suuressa osassa Lähi-itää. Mutta miten kunniasurmat voidaan kitkeä kokonaan? Uskonnonoppineiden pitää reformin hengessä uudistaa uskontoa niin, että sen tasa-arvoa edistäviä kohtia painotetaan. Lisäksi lainsäädännön tulee olla sekulaari ja sitä valvovien viranomaisten korruptiota tulee yrittää kitkeä. Myös positiivisia uutisia kantautuu. Pohjois-Syyrian alueella, jossa asuu sekaisin kurdeja, kristittyjä ja demokraattisia arabeja, ollaan otettu mallia Euroopan siviilivihkimiskäytännöstä ja perinnönjaosta. Alueella kunniasurmat ovat ankarasti kiellettyjä, mutta niin on myös moniavioisuus tai tyttöjen ja poikien erottelu kouluissa. Naiset pääsevät haluamiinsa rooleihin kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, mukaan lukien armeijassa. Sopii vain toivoa, että tämän kaltainen tasa-arvoinen lainsäädäntö leviää Lähi-itään ja kunniamurhat jäävät historiaan. Kuten oppilaani esimerkki osoittaa, yhden henkilön tappaminen voi suistaa useamman sukupolven raiteiltaan. Nyt oppilaani perheen aikuiset lapset kampanjoivat aktiivisesti kunniasurmia vastaan. Toivon, että EU:n tasolla panostetaan naisten oikeuksien tukemiseen entistä hanakammin.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 05.07.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Liberaali ja tasa-arvoinen suurmoskeija olisi tervetullut

Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin on viime vuosina avattu liberaaleja moskeijoita. Niitä yhdistää islamin moderni tulkinta, tasa-arvon ihannointi sekä esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien takaaminen. Perustajina on yleensä nainen. Vaikka en mikään uskontojen ystävä olekaan, tämän trendin soisi rantautuvan Suomeenkin. Ja jos Suomeen kaavailtu suurmoskeija noudattaisi linjauksiltaan Berliiniin avattua liberaalia moskeijaa, sanoisin rakennushankkeelle tervetuloa.

Berliinin moskeijan perustaja, kurdinainen nimeltä Seyran Ateş, vastustaa burkan ja niqabin käyttöä. Hän saarnaa modernia islamia, jossa Koraanin oppeja tulkitaan tähän päivään sovellettuina. Hänen moskeijassaan miehet ja naiset rukoilevat rinnakkain, mikä on ennenkuulumatonta islamilaisissa maissa. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa kaikki modernisaatioyritykset yleensä päätyvät perustajan surmaamiseen. Siksi fundamentalistinen juntta kykenee määräämään uskonnon harjoittamisen normit. Islamistit ovat esteenä uskonnon uudistamiselle, mutta ehkä Euroopasta käsin islamin renesanssi onnistuu. Siinä ensimmäinen askel ovat tämänkaltaiset liberaalit moskeijat.

Yhdelläkään imaamilla Euroopassa ei pitäisi olla oikeutta syrjiä naisia tai kehottaa epätasa-arvoisuuksiin. Tähän kuitenkin valtaosa islamilaisista instituutioista Euroopassa syyllistyy. Tarvitaan Seyran Ateşin kaltaisia rohkeita naisia, jotka uudistavat uskontoa sisältä käsin. Tämän kaltainen moskeija ei tuo mukanaan eriarvoisuutta, vaan lisää yhteenkuuluvuutta, suvaitsevaisuutta ja vähemmistöjen integraatiota.

Saksalaispoliitikot ovat toivottaneet Seyran Ateşin liberaalin moskeijan tervetulleeksi ja puolustaneet sitä Egyptin ja Turkin valtioiden moitteilta. Toivottavasti myös Suomen viranomaiset kannustavat liberaalia muslimisiipeä, sen sijaan että tuetaan vanhoillista islamia tai jopa Muslimiveljeskuntaa antamalla tontti suurmoskeijalle. Liberaali ja humaani moskeija ei koskaan ole isännöivälle yhteiskunnalle ongelma, tulipa sen rahoitus mistä vaan. Ehkä itsekin voisin antaa kympin tai kaksi.

Sillä jos jumala on kaikkien jumala ja uskonto on tarkoitettu kaikille, miksi uskonnon pitäisi syrjiä erilaisia ihmisiä? Ihmiset ovat vapaita tulkitsemaan uskontoa miten haluavat, kunhan se ei loukkaa paikallisia tasa-arvon normeja. Olen varma siitä, että islamin uudistaminen onnistuu naisilta kaikkein parhaiten. He ovat elämän antajia, ja osaavat uudistaa miesten kirjoittamia uskontoja semmoisiksi, että siinä on tilaa kaikille, kuten äidin sylissä on tilaa kaikille lapsille. Näin myös leikataan siivet poliittisen islamin ja fundamentalismin leviämiseltä.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 26.06.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Muslimimaiden ongelmat vähenevät jos naisten asema paranee

Joissain muslimimaissa mennään yhä huonompaan suuntaan naisten aseman suhteen. Hallitsijat ajattelevat, että edes pieni määrä vapautta on ollut liikaa, ja niinpä on yhä tarkemmin rajattu mitkä ammatit eivät sovi naisille, montako lasta täytyy vähintään synnyttää, miten pitää pukeutua, kenen kanssa saa liikkua ulkona ja saako esimerkiksi nauraa tai laulaa. Naisilla ei ole mitään oikeuksia ilmaista omaa seksuaalisuuttaan eikä aina edes avata pankkitiliä.

Muslimimaailmassa naisten oikeuksia sorretaan miesten toimesta, uskonnon nimissä. Ongelma on siinä, että naisten on käytännössä mahdotonta edetä päättävään asemaan jotta he pääsisivät reformoimaan yhteiskuntaa. Valtio (ja sen miespäättäjät) ovat säätäneet pykäliä, jotka alistavat naiset aviomiehille, isille, veljille holhottaviksi. Uskonnosta on inspiroiduttu perustellakseen patriarkaaliset säädökset. Välillä, iranilaisena, minusta tuntuu että naisen ainoa rooli on toimia lehmänä lapsilleen ja palvelijana miehelleen. Muut roolit ovat erittäin paheksuttuja. Naisille sanotaan, että jos he tottelevat, he saavat palkintonsa “paratiisissa”. Sen hintana on liian monelle pysyvä ankeus tai maanpäällinen helvetti.

Naiset yrittävät taistella sortoa vastaan sen minkä voivat, mutta heitä vastassa on koko päätöksentekokoneisto. Minusta tilanteen ratkaiseminen vaatii enemmän painostusta länsimailta. Suomikin voisi jämäkämmin toimia esimerkkinä. Delegaatioiden ei tarvitsisi suostua käyttämään huivia ja neuvotteluissa olisi pontevammin pidettävä tasa-arvoasiat esillä. Myös YK:ssa pitää ottaa tiukempi linja naisasioissa. Saudi-Arabia esimerkiksi valittiin hiljattain mukaan YK:n naisten oikeuksista vastaavaan komissioon, mikä minusta on lähinnä huono vitsi. On tärkeää, että media ja ihmisoikeusjärjestöt jatkavat aktiivista työtään epäkohtien esiinnostamiseksi ja tietoisuuden kasvattamiseksi.

Ensimmäinen askel olisi tasa-arvoistaa islamilaisten maiden lainsäädäntö ja poistaa sieltä suoraan syrjivät kohdat. Vasta sen jälkeen pitää kiinnittää huomiota lasten kasvatukseen ja ideologiseen valistukseen, jotta seuraava sukupolvi ei enää kasva misogyniaan. Kun naisten asema paranee, siitä hyötyy koko yhteiskunta. Uskon aidosti, että monet kansainväliset konfliktit loppuisivat, jos naisia, elämän antajia, olisi enemmän päättävissä asemissa.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 22.06.2017  Iltalehden blogissa.

Standard