Muslimimaiden ongelmat vähenevät jos naisten asema paranee

Joissain muslimimaissa mennään yhä huonompaan suuntaan naisten aseman suhteen. Hallitsijat ajattelevat, että edes pieni määrä vapautta on ollut liikaa, ja niinpä on yhä tarkemmin rajattu mitkä ammatit eivät sovi naisille, montako lasta täytyy vähintään synnyttää, miten pitää pukeutua, kenen kanssa saa liikkua ulkona ja saako esimerkiksi nauraa tai laulaa. Naisilla ei ole mitään oikeuksia ilmaista omaa seksuaalisuuttaan eikä aina edes avata pankkitiliä.

Muslimimaailmassa naisten oikeuksia sorretaan miesten toimesta, uskonnon nimissä. Ongelma on siinä, että naisten on käytännössä mahdotonta edetä päättävään asemaan jotta he pääsisivät reformoimaan yhteiskuntaa. Valtio (ja sen miespäättäjät) ovat säätäneet pykäliä, jotka alistavat naiset aviomiehille, isille, veljille holhottaviksi. Uskonnosta on inspiroiduttu perustellakseen patriarkaaliset säädökset. Välillä, iranilaisena, minusta tuntuu että naisen ainoa rooli on toimia lehmänä lapsilleen ja palvelijana miehelleen. Muut roolit ovat erittäin paheksuttuja. Naisille sanotaan, että jos he tottelevat, he saavat palkintonsa “paratiisissa”. Sen hintana on liian monelle pysyvä ankeus tai maanpäällinen helvetti.

Naiset yrittävät taistella sortoa vastaan sen minkä voivat, mutta heitä vastassa on koko päätöksentekokoneisto. Minusta tilanteen ratkaiseminen vaatii enemmän painostusta länsimailta. Suomikin voisi jämäkämmin toimia esimerkkinä. Delegaatioiden ei tarvitsisi suostua käyttämään huivia ja neuvotteluissa olisi pontevammin pidettävä tasa-arvoasiat esillä. Myös YK:ssa pitää ottaa tiukempi linja naisasioissa. Saudi-Arabia esimerkiksi valittiin hiljattain mukaan YK:n naisten oikeuksista vastaavaan komissioon, mikä minusta on lähinnä huono vitsi. On tärkeää, että media ja ihmisoikeusjärjestöt jatkavat aktiivista työtään epäkohtien esiinnostamiseksi ja tietoisuuden kasvattamiseksi.

Ensimmäinen askel olisi tasa-arvoistaa islamilaisten maiden lainsäädäntö ja poistaa sieltä suoraan syrjivät kohdat. Vasta sen jälkeen pitää kiinnittää huomiota lasten kasvatukseen ja ideologiseen valistukseen, jotta seuraava sukupolvi ei enää kasva misogyniaan. Kun naisten asema paranee, siitä hyötyy koko yhteiskunta. Uskon aidosti, että monet kansainväliset konfliktit loppuisivat, jos naisia, elämän antajia, olisi enemmän päättävissä asemissa.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 22.06.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Ääripäät eli islamistit ja rasistit molemmat vahingollisia

Islamistit ovat terrorisoineet muslimimaita ja romuttaneet huippusivilisaatioita raunioiksi. Heidän pelosta naisten oikeuksia, sananvapautta ja vähemmistöjen asemaa poljetaan järjestelmällisesti muslimimaissa.

Entä rasistit, meillä ja muualla? Jos joku järjestelmällisesti vihaa erilaisia ihmisiä puhtaasti heidän taustansa vuoksi, on rasisti. Moni rasisti haluaisi perustaa oman ideologiansa mukaisen diktatuurin, joka ei salli mitään erilaisuutta. Tässä mielessä heidän tavoitteensa ei kovinkaan paljon eroa islamisteista, ironista kyllä.

Rasisti ei ole henkilö, joka rakastaa omaa isänmaataan tai kuuluu tiettyyn puolueeseen. Heitä on eri taustoista, ja puheet ja teot ovat ne jotka mittaa rasistista asennetta. Samoin islamisti ei ole tavallinen, maltillinen muslimi, vaan politisioitunut radikaali joka haluaa väkivalloin runnoa omaa ideologiaa läpi.

Kumpiakin äärilaitoja on yhteiskunnassamme runsaasti. Mutta onneksi tolkun ihmisiä, hiljaista enemmistöä, on lukemattomasti enemmän. Tämä antaa luottamuksen siihen, ettei mikään yhteiskunta tule koskaan olemaan niin tasapäinen kuin mitä ääriryhmät toivovat.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 21.06.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Olen kyllästynyt yleistäjiin – maltilliset muslimit ovat viattomia

Olen kyllästynyt yleistäjiin, jotka niputtavat kaikki Lähi-idästä ja Afrikasta tulevat samaan pussiin. Minulle tulee paljon viestejä, joissa toitotetaan, että jokainen muslimi on potentiaalinen terroristi. Kaikki ihmiset ovat potentiaalisesti hyviä tai pahoja, eikä se ominaisuus liity erityisesti muslimeihin.

Maltilliset muslimit ovat islamistien ensimmäiset uhrit. Valtaosa islamistien terrori-iskuista kohdistuu muihin muslimeihin Lähi-idässä ja Afrikassa.

Maltilliset muslimit tekevät kaikkensa kitkeäkseen islamistien negatiivisen sorron alueillaan, mutta se on hankalaa, kun islamisteilla on valtavia kansainvälisiä rahoittajia jotka lahjoittavat kasoittain huippuaseita ilmaiseksi.

Terrori-iskujen aalto on kasvattanut ja kasvattaa epäluuloja kaikkia muslimeita kohtaan.  Yleistämällä ja syrjimällä muslimeita tulee loppujen lopuksi vain pelanneeksi islamistien pussiin, koska yhtenä heidän tavoitteenaan on kaivaa kuilua kantaväestön ja diasporan välille.  Jos sen sijaan maltetaan erottaa islamistit tavallisista muslimeista, jättää se tilaa kaikille maltillisille muslimeille löytää oman identiteettinsä ja paikkansa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Minä haluan tehdä kaikkeni, etteivät tavalliset muslimit kohtaa syrjintää. He ovat pääosin hyvin integroituneita ja kunnioittavat tasa-arvoisia käytäntöjä. Heitä pitäisi aktiivisesti tukea pyrkimyksissä uudistaa uskontoa ja sen kyseenalaisia kohtia.

Samalla haluan tehdä kaikkeni kitkeäkseni islamismin eli poliittisen islamin. Se on vaarallinen ideologia, eikä sen kannattajien pidä antaa liikkua vapaalla jalalla. Mutta enemmistö muslimitaustaisista ihmisistä pelkää islamisteja siinä missä kantaväestökin, ehkä jopa enemmän.

Toivoisin siis, että terrorismiaallon tyrskyissäkin maltetaan olla yleistämättä. Se, mitä mieltä on maahanmuutosta, tai vaikka uskonnoista ylipäätään, on eri juttu. Näitä mielipiteitään ei pidä käyttää tekosyynä lietsoakseen vihaa maltillisia muslimeita kohtaan.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 19.06.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Terrorismikohu: Odotetaanko räjähdystä vai ryhdytäänkö toimiin?

Terrorismin uhka-arvio on kohonnut Suomessa. Yksinäisiä susia ja riskihenkilöitä on Supon tiedossa useita satoja, ja varmasti oikeasti heitä on paljon enemmän.

Harmittaa, että viranomaiset ja poliitikot eivät vieläkään ole ottaneet yhtäkään konkreettista askelta otteen tiukentamiseksi islamisteista ja muista vaarallisista maahanmuuttajista (äärinationalistit). Mitä he odottavat? Olisi tärkeää hoitaa asia kuntoon nyt, eikä vasta sitten, kun täälläkin räjähtää. Valitettavasti usein kuunnellaan vain pehmeitä kannanottoja, jossa asiantuntijat peräänkuuluttavat enemmän rahaa islamistien kotouttamiseen ja tukemiseen. Valitettavaa on, että jos poliitikko vaatii tiukempaa linjaa islamisteja kohtaan, hän leimautuu rasistiksi. Tämä vastakkainasettelu näivettää yhteiskunnallista keskustelua ja tekee hallaa Suomen turvallisuudelle.

On surullista, että EU ei ole tehnyt mitään ottaakseen ulkorajojaan hallintaan tai parantaakseen maahanmuuttopolitiikkaansa. Tämä uhkaa jo koko unionin yhtenäisyyttä. Voisiko Suomi ottaa tässä pioneerin roolin? Vahvasti radikalisoituneet henkilöt pitää voida joko asettaa tiukkaan viranomaisvalvontaan tai karkottaa, mikäli heillä on muun maan kansalaisuus. Lähes kaikki terrori-iskujen tekijät ovat olleet “poliisin tuttuja”. Kysymys kuuluu, milloin poliisille annetaan valtaoikeudet asiaan puuttumiseen sen sijaan että pitää odotella, että ensin syyllistytään johonkin rikokseen.

Tässä viranomaisten ja poliitikkojen toimia odotellessa Suomessa on noussut terroriuhka korkeammaksi.

Yksi syy nousuun on, että Isis on häviämässä sotaa Lähi-idässä. Amerikan tukemat joukot ovat valloittamassa Isisin viimeistä tärkeää kaupunkitukikohtaa Syyriassa. Tänään puolestaan on spekuloitu Isisin johtajan al-Bagdadin kuolemalla. Islamistijärjestön ahdinkoa on kuitenkin kestänyt jo paljon pidempään. Viime aikoina Isisin on ollut vaikea värvätä uusia taistelijoita, kun Turkki on sulkenut Syyrian vastaisen rajansa. Aikaisemmin vierastaistelijat matkustivat Syyriaan Turkin rajan kautta. Tämä ja kansainvälisen koalition yhteiset iskut ovat heikentäneet Isisin vain varjoksi entisestään.  Nyt Isis on kehottanut islamisteja pysymään siellä missä he ovat ja toimimaan “paikallisesti” parhaan kykynsä mukaan. Tämän monet diasporan jäsenet tulkitsevat kehoitteeksi iskeä isäntämaata vastaan.

Yleistä turvallisuutta länsimaissa uhkaa paitsi radikalisoituneet islamistit, myös pieni mutta tiivis ääri-nationalistinen diaspora. Nämä ovat henkilöitä, jotka ylläpitävät läheisiä suhteita entisen kotimaansa diktaattorihallitsijoihin. Monet Lähi-idän hallitsijat ylläpitävät valtalonkeroitaan Euroopassa asuvaan diasporaan. Kuten olemme viime vuosien ajan nähneet, jos jokin kansainvälisessä politiikassa ei miellytä, hallitsijat uhkailevat yllyttävänsä diasporan isäntämaata vastaan. Vaikka suuri osa Lähi-idästä muuttaneita ihmisiä on paennut hirmuhallintoaan, aina on mukana myös sitä ihailevia aktivisteja, jotka ovat erinäisten etuuksien houkuttelemana erittäin lojaaleja isänmaansa diktaattoreille. Nämä muodostavat turvallisuusuhan isäntämaalle.

Kun 2015 Turkin rajat vuotivat ja Eurooppaan saapui massoittain ihmisiä Lähi-idästä, on joukon mukana väistämättä kulkeutunut islamisteja ja muita vaarallisia henkilöitä. Potentiaalisten terroristien erottaminen on todella vaikeaa ellei mahdotonta. Ei ole niin helppoa vetää rajaa siihen, kuka on “terroristi” ja kuka “oppositiotaistelija”, koska asia on tulkinnanvarainen. Shiiat saattavat syyttää jotakin sellaista henkilöä terroristiksi, joka sunnivaltioiden silmissä on arvokas vapautustaistelija ja toisin päin.

Jotta isku Suomeen kyetään estämään, suosittelen että seuraaviin seikkoihin kiinnitetään tiukempaa huomiota.

Kuinka estää terrori-isku Suomessa?

Länsivaltioiden johtamat tuhoisat sotatoimet, joita olemme viime vuosina nähneet Libyassa, Irakissa, Syyriassa, Jemenissä, Afganistanissa jne. ovat omiaan herättämään tietyissä paikallisissa väestöryhmissä kostonhalua. Niiden tilalle tulisi miettiä rauhanomaisia prosesseja jotka tukevat demokratian toteutumista alueella.

Lisäksi suosittelen, että Euroopassa tiukennetaan valvontaa sekä tänne tulevien turvapaikanhakijoiden että täällä asuvien islamilaisten ryhmittymien osalta. Terrorismin parissa puuhastelevat tulisi välittömästi karkottaa, ja täällä toimivien moskeijoiden toimintaa tulisi valvoa entistä tiukemmin. Kouluissa tapahtuvan uskonnonopetuksen sisällöt pitää miettiä uusiksi. Itse kieltäisin myös uskonnollisten symbolien, kuten huivien, käytön kouluissa.

Suomessa islamisteille (ei siis muslimeille, vaan islamisteille) on annettu liikaa tilaa hyväksymällä heidän epätasa-arvoisia vaatimuksia ja oikeuksia erityiskohteluun. Pieni, radikaali ryhmä jatkuvasti aiheuttaa ongelmia maltillisille muslimeille kyttäämällä heidän tekemisiä ja kaivamalla kuilua syvemmäksi valtaväestön kanssa.

Tärkeää on myös tutkia erittäin tarkoin kaikki, jotka matkustavat terrorismin kohdealueille. Taistelukentiltä Somaliasta, Libyasta, Irakista ja Syyriasta Eurooppaan palaavia ei kuulu tukea tai ohjata takaisin yhteiskuntaan, vaan asettaa erittäin tiiviiseen viranomaisvalvontaan. Heidän ei tulisi saada liikkua vapaalla jalalla tai viestitellä vapaasti ennen kuin voidaan todeta, että he eivät ole osallistuneet alueella sotilaalliseen toimintaan tai sen tukemiseen. Lainsäädäntöä tulee muuttaa niin, että oleskeluluvan tai kansalaisuuden myöntämisen pystyy perumaan terrorismiin syyllistyneiltä tai siitä epäillyiltä. He ovat tikittäviä aikapommeja, joita ei kannata jättää vapaalle jalalle “kunnes toisin todistetaan”.

Bahrainin suurlähettiläs arvioi eilen Manchesterin iskun takana olleen Qatar. Samalla viime aikoina Qatarin, Saudi-Arabian ja Iranin välisen kriisin aikana näiden maiden korkeat viranomaiset ovat esittäneet syytöksiä toinen toisilleen terrorismin tukemisesta. Myös Erdogan syytti Güleniä terrorismista, vaikka he ovat tehneet kymmenien vuosien ajan töitä rinta rinnan yhteisten tavoitteiden eteen. Mitä tämä meille kertoo? Sen, että Lähi-idän maat tuntevat toistensa toimintatavat ja terrorismin tukeminen on siellä osa arkipäivää.

Maltilliset muslimit ovat ääri-islamilaisen liikehdinnän ensimmäisiä uhreja. Sen lisäksi että maltilliset muslimit joutuvat jättämään kotinsa, heitä myös kuolee eniten islamistien iskuissa. Siksi olisi erityisen epäreilua niputtaa uhrit ja syylliset samaan nippuun.

Isis pohjautuu poliittiseen islamiin. Minusta islamin johtajilla on velvollisuus uudista islamia ajan mukaisesti. Suomen viranomaisilta odotan konkreettista toimintaa turvallisuuden parantamiseksi.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 16.06.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Lähi-idän ja EU:n keskinäiset vaikutussuhteet puhututtivat Kultaranta-keskusteluissa

Lähi-itä puhututti paljon, kun kokoonnuimme Naantalissa Kultaranta-keskusteluihin. Teemana oli tulevaisuus, jota käsiteltiin turvallisuuden, talouden ja politiikan kannalta. Osa keskusteluista on referoituna mediassa. Tauoilla kävimme hedelmällistä keskustelua Lähi-idästä ja sen konfliktien vaikutuksista Eurooppaan. Paikalla olleet huipputason asiantuntijat antoivat paljon uusia näkökulmia, monissa asioissa olimme myös samaa mieltä.

Merkittäviä tauoilla esiin nousseita seikkoja oli muun muassa Yhdysvaltojen ja EU:n rooli koko Lähi-idän stabiliteetin kannalta. Obaman aikakauden passiivisuus Lähi-idän politiikassa loi tyhjiön, jonka pääsi täyttämään muut tahot kuten Venäjä, Muslimiveljeskunta ja monet muut valtiot tai järjestöt joilla on kyseenalaisia intressejä alueella. Tämä on lisännyt hajanaisuutta, sirpaloittanut kenttää entisestään, ja syventänyt konflikteja. Jos EU ja Yhdysvallat tekevät täysimittaista yhteistyötä eivät hämärät tahot pääse harjoittamaan “hajoita ja hallitse” -politiikkaa konfliktialueille. Tällä hetkellä pitää myös olla varpaillaan Turkin suhteen, sillä kaikki merkit viittavat siihen, että Erdogan haluaa lisätä valtaansa myös ulkomailla. Oli virhe Obamalta aikoinaan kutsua Erdogania esimerkilliseksi hallitsijaksi, josta koko muslimimaailma voisi ottaa oppia. Varoitin siitä jo silloin, sillä poliittisen islamin agendalla olevat etenevät aina saman mallin mukaan: ensin näyttäydytään kovin “maltillisena”, ja kun valta kasvaa, paljastetaan todelliset kasvot.

Toinen huoli jonka moni tuntui jakavan on kasvava EU-vastaisuus, aikana jolloin maat hyötyisivät paljon tiiviimmästä ja paremmasta yhteistyöstä. Itse uskon, että parempi maahanmuuttopolitiikka vähentäisi merkittävästi EU-vastaisuutta. EU:n pitää kyetä ottamaan oma ulkoraja hallintaan ja tuomaan mahdolliset maahanmuuttajat tänne laillisin keinoin, kontrolloidusti ilman salakuljetusta.

Tauoilla keskusteltiin paljon myös Qatarin ja Saudi-Arabian välisestä konfliktista, joka juontaa juurensa taisteluun alueellisesta vallasta sekä shiia-sunni-vastakkainasetteluun. Suomen tai EU:n ei kannata tukea yhtäkään kolmesta suuresta muslimiryhmittymästä toistaan vastaan. Vallasta kilpailevat Iranin johtamat shiiat, Saudi-Arabian johtamat sunnit, sekä Turkin Muslimiveljeskunnan johtamat sunnit. Itse toivoisin monipuolisempaa uutisointia Lähi-idän asioista, sillä välillä valtamedia välittää vain yhden leirin näkökulmaa.

Kohonnut terroriuhka mietitytti monia ja puhuimme sen kitkemisen keinoista. On tärkeää tiukentaa otetta radikalisoituneista islamisteista joita Euroopassa on paljon. Tätä kaipaavat myös Euroopassa asuvat maltilliset muslimit.

Oli suuri kunnia ja erittäin rikastuttavaa osallistua nyt viidettä kertaa järjestettäviin Kultaranta-keskusteluihin. Lisää keskustelujen antia voi katsoa mm. YLEn videokoosteesta.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 14.06.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Näkökulma: Isku Iranin sydämeen on koston alku

Iranissa on kohonnut riski väkivaltaiselle vallankaappaukselle ja/tai uusille terrori-iskuille

Keskiviikko oli historiallinen päivä. Iranin islamilainen tasavalta on kokenut kolauksen, kun sen hallinnon symboleihin tehtiin tuntikausia kestänyt aseellinen hyökkäys. Tämänhetkisten tietojen mukaan iskuissa parlamenttiin ja Khomeinin mausoleumiin on kuollut ainakin kaksitoista ja loukkaantunut noin 40 ihmistä.

Iranin ääri-islamilaisella valtiolla on miljoonia vihollisia maan rajojen sisällä ja satoja miljoonia niiden ulkopuolella. On lukuisia tahoja, joiden ykköstoiveena on iskeä aseellisesti maan parlamenttiin. Viimeinen isku nähtiin vuonna 1981, kun haluttiin saada hengiltä islamilaisen tasavallan nykyinen johtaja Khamenei.

Siihen nähden, miten paljon Iranilla on vihamiehiä, on yllättävää, miten kauan maa on porskutellut eteenpäin ilman terrori-iskua hallinnon ytimeen.

Iskikö Isis?

Sunniterroristijärjestö Isis on ilmoittautunut iskun tekijäksi. Jos näin on, tämä on historian ensimmäinen kerta kun Isis iskee Iraniin. Onkin häkellyttävää, miksi Isis ei ole iskenyt aiemmin ottaen huomioon, miten voimakkaasti Iran taistelee Isisiä vastaan eri puolilla Lähi-idän konflikteja.

Shiiaislamin johtajaman Iranin agendalla on shiiauskonnon elvyttäminen ja sen edustajien tukeminen kaikkialla maailmassa. Näin se pyrkii kasvattamaan omaa vaikutuspiiriään mahdollisimman laajalle. Siksi Syyriassa ja Irakissa Iran tukee kaikin voimin paikallisten shiiojen taisteluja sunnilaista Isisiä vastaan.

Syyrian hallitsija al-Assad, Hizbollah, Jemenin kapinalliset tai Irakin shiiat eivät koskaan olisi voittaneet taisteluitaan Isisiä vastaan ilman Iranin logistista, taloudellista, poliittista ja sotilaallista apua.

Isis jopa syntyi osittain vastareaktiona Iranin hallituksen toimille. Kun sen tukemat shiiamuslimit Syyriassa ja Irakissa alistivat paikallisia sunnimuslimeita, osa radikalisoitui ja liittoutui yhteen. Näin syntyi Isis.

Mutta Isis ei ole ainoa taho, joka vihaa Iranin hallitusta. Päinvastoin. Vaikka Isis nyt ilmoittautui iskun tekijäksi, vielä ei tiedetä, oliko taustalla sittenkin joku muu Iranin lukemattomista vihollisista. Siihen suuntaan viittaavat jotkut iskun yksityiskohdat, kuten se, että osa iskun tekijöistä oli naisia. Heitä kun on nähty Isisin iskuissa vain äärimmäisen harvoin.

Isisin lisäksi ainakin seuraavilla tahoilla voisi teoriassa olla kytkös iskuihin:

Saudi-Arabia

Vain muutama viikko sitten Saudi-Arabia vannoi “iskevänsä Iranin sydämeen”, mikäli Iran ei lopeta sekaantumistaan Persianlahden maiden sisäisiin asioihin sekä lopeta välittömästi tukeaan shiialeirille Irakissa, Syyriassa, Libanonissa ja Jemenissä. Iran vastasi kovaan kovalla ja ilmoitti “tasoittavansa koko Saudi-Arabian” ja jättävänsä pystyyn vain pyhiinvaelluskohteet.

Saudi-Arabian ja Iranin väliset suhteet ovat pitkään olleet jäiset. Juuri puhjennut Qatar-konflikti on vain vettä myllyyn, sillä siinäkin Iran on osasyyllinen. Iran ja Saudi-Arabia kilpailevat keskenään vaikutuspiiristä, kun toinen pyrkii johtamaan kaikkia maailman sunneja ja toinen shiioja. Lähes kaikki Lähi-idän maat tai järjestöt, Muslimiveljeskuntaa lukuunottamatta, kuuluvat jommankumman ajamaan leiriin.

Tilanne on tukala, sillä kansainvälinen yhteisö on Donald Trumpinaikakaudella, erityisesti hänen muutaman viikon takaisen Lähi-idän-matkansa jälkeen, ryhmittynyt yhä voimakkaammin tukemaan Saudi-Arabiaa.

Barack Obaman aikana Iranin vetämä shiialeiri oli, Venäjän tuella, niskan päällä alueellisissa konflikteissa. Iranin kanssa haluttiin neuvotella ja löytää diplomaattisia ratkaisuja. Nyt ajat ovat muuttuneet, ja Saudi-Arabia kokee olevansa entistä vahvemmilla vanhaa vihollistaan vastaan. Siksi teoriassa ainakin Saudi-Arabia voisi haluta tukea iskua Iranin hallitusta vastaan.

Maan sisäiset vähemmistöt

Iranin islamilaisen tasavallan olemassaoloa uhkaavat sisäiset jännitteet. Iranissa yli 60 prosenttia väestöstä kuuluu etnisiin ja/tai uskonnollisiin vähemmistöihin, mutta käytännössä heillä ei ole mitään virallista asemaa tai oikeuksia oman identiteetin harjoittamiseen.

Osa vähemmistöistä haluaa kokonaan itsenäistyä, kuten arabit, osa haluaa oman itsehallintoalueen, kuten kurdit ja belluchit, osalle riittäisi pelkkien perusoikeuksien toteutuminen, kuten azereille. Moni näistä etnisistä ryhmistä taistelee sissijoukoin aseellisesti Iranin hallitusta vastaan. Viime aikoina Iranin hallitus on teloittanut lukuisia aktivisteja.

Israel

Iran vihaa Israelia röyhkeän avoimesti ja jo pienet koululaiset marssitetaan aamunavauksiin toivomaan Israelille kuolemaa. Maa tukee avoimesti Hizbollahia ja Hamasia niiden taisteluissa juutalaisvaltiota vastaan.

Vain muutama päivä sitten Libanonin Hizbollahin johtaja kiitteli TV-lähetyksessä Irania sen logistisesta, taloudellisesta ja poliittisesta tuesta. Miksi Israel ei siis tukisi Iranin vastaista toimintaa?

Sunnit

Syyrian, Bahrainin, Irakin ja Jemenin sunnit pitävät Irania ideologisena vihollisenaan. Syyrian oppositioryhmät ovat useamman kerran paheksuneet Iranin negatiivista vaikutusta maan sisäisessä konfliktissa. Jos iskun takana ei ole Isis tai Saudi-Arabia, aina on olemassa se mahdollisuus, että jokin muu sunniryhmittymä on halunnut kostaa Iranille.

Terrorismi ja ihmisten tappaminen on aina väärin, kohdistuivatpa ne minkälaiseen valtioon tahansa. Silti Lähi-idän konflikteihin perehtyneenä tutkijana en voi kuin ihmetellä, miten hyvin Iran on kyennyt torjumaan terrori-iskut omalla maallaan. Iran uhkailee jatkuvasti naapureitaan, ärsyttää kaikkia ydinasevehtailullaan, heittää bensaa liekkeihin muiden maiden sisäisissä konflikteissa ja armotta sortaa sekä alistaa oman maan kansalaisia.

Uskon, että Iranissa on kohonnut riski väkivaltaiselle vallankaappaukselle ja/tai uusille terrori-iskuille niin kauan kuin valtaa pitää shiiaislamistit ja heidän aseelliset joukkonsa. Iran on monen kansainvälisen konfliktin pesä.

Kunhan Syyria ja Irak saadaan rauhoitettua, pidän hyvin mahdollisena, että kansainvälinen huomio siirtyy Iraniin ja sinne pyritään istuttamaan uusi hallinto. Vain aika näyttää, miten rauhanomaisesti tämä saadaan sujumaan. Kun valta ei vaihdu demokraattisesti, sekasortoa on vaikea välttää.

Nytkin Iranin hallinto on vannonut aloittavansa “ennennäkemättömät kostotoimenpiteet” iskun masinoijia vastaan. Vallankumouskaarti syyttää iskuista Saudi-Arabiaa ja Yhdysvaltoja.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 08.06.2017 Iltalehden näkökulma-palstalla.

Alan Salehzadeh

 

Standard

Mitä vaihtoehtoja Qatarilla on päästä ulos kiusallisesta konfliktista?

Kesäkuu toi mukanaan ikävän käänteen pikkuiselle Qatarille, kun upporikkaan kääpiövaltion ainoa maaraja Saudi-Arabiaa vastaan suljettiin ennennäkemättömän poliittisen kiistan seurauksena. Selkkauksen taustalla on Qatarin myötämielisyys Irania kohtaan. Vaikka konflikti ei ole ensimmäinen Qatarin ja Saudi-Arabian välillä, on se rajuin tähänastisista. Mikäli rauhanomaiseen ratkaisuun ei kyetä, on mahdollisuus että Qatar hyppää pysyvästi Iranin kelkkaan. Tämä lisäisi merkittävästi rauhattomuuksia Lähi-idässä.

Koko konflikti Saudi-Arabian ja Qatarin välillä puhkesi verrattain viattomasta kipinästä, eli muutamasta rivistä iranilaisessa lehdessä. Jutussa Qatarin emiiri Tamim bin Hamad Al Thani kutsuu Irania alueelliseksi suurvallaksi, joka toiminnallaan tukee Lähi-idän rauhaa ja tasapainoa. Hän myös sanoi sunnilaisen Hamas-järjestön olevan palestiinalaisten tärkeä ja virallinen edustaja. Nämä kaksi väitettä olivat viimeiset oljenkorret, jotka saivat kamelin selän murtumaan. Saudi-Arabia lanseerasi poikkeuksellisen mittavat vastatoimet ja kutsui liittolaisensakin mukaan. Tähän asti  Bahrain, Emiraatit ja myös Egypti ovat liittoutuneet Saudien kanssa Qataria vastaan. Sen lisäksi Libyan ja Jemenin viralliset, YK:n hyväksymät hallitukset ovat samoilla linjoilla. Vaikka Qatar on sittemmin väittänyt koko lehtijuttua tekaistuksi, ei Riad osoita laantumisen merkkejä.

Qatarin kansalaisille on annettu kaksi viikkoa aikaa poistua Saudi-Arabian ja sen liittolaisten alueilta. Sen lisäksi, että maaraja on suljettuna, Saudi-Arabia estää qatarilaisten alusten pääsyn liittouman ilma- ja vesitilaan. Rajoitus koskee myös muiden maiden aluksia, jossa rahtina on Qatariin suunnattua tavaraa. Tämä asettaa elintarviketuonnista täysin riippuvaisen Qatarin tukalaan asemaan. Qatarin pitää myös vetää takaisin kaikki hävittäjäkoneensa, jotka ovat taistelleet saudikoneiston rinnalla Jemenissä huthi-kapinallisia vastaan. Al-Jazeera televisiokanavan toimisto on suljettu Saudi-Arabiassa “terroristisen propagandan vuoksi”. Myös Emiraatit on sulkenut Qatarilaisia televisiotoimituksia alueellaan.

Taloudelliset, poliittiset ja diplomaattiset suhteet ovat siis lievästi sanottuna pahasti jäässä. Konflitkin taustalla on Qatarin väitetty tuki terroristeille sekä maan veljeily saudien ykkösvihollisen, Iranin, kanssa.

Mistä terrorismista on kyse?

Saudi-Arabia ja sen liittolaiset syyttävät Qataria terrorismin tukemisesta. Mutta minkälaisesta terrorismista on kyse? Saudi-Arabian virallisen tiedotteen mukaan Qatar on sekä suorasti että epäsuorasti sotkeutunut arabimaiden sisäisiin asioihin, masinoinut vallankaappauksia ja pyrkinyt synnyttämään vastarintaa maiden istuvia hallitsijoita vastaan. Riadin mukaan Qatar tukee tiettyjä sunni-terroristeja kuten Muslimiveljeskuntaa (joka myös kaavailee Helsinkiinkin suurmoskeijaa), Isisiä ja al-Qaidaa. Sen lisäksi Qatar tukee Iranin liittolaisryhmiä eli shiioja Saudi-Arabiassa ja Bahrainissa, huthi-kapinallisia Jemenissä sekä ääri-islamilaista al-Nusran rintamaa Syyriassa.

Qatar tietenkin kiistää kaikki syytökset, vaikka ne eivät perättömiä olekaan. Kaikki riippuu siitä, miten määritellään terrorismi. Iran, Qatar ja Saudi-Arabia tukevat ja rahoittavat kaikki erilaisia aseellisia, islamistisia liittoumia eri puolilla maailmaa. Länsimaalaisen silmissä nämä ovat kaikki enemmän tai vähemmän terroristisia, mutta nämä kolme valtiota luokittelevat terroristeiksi vain kahden muun tukemat järjestöt.

Saudi-Arabiaa suututtaa Qatarin tuki palestiinalaisten ääri-sunnijärjestö Hamasille. On totta, että Qatar antaa vahvan tukensa Hamasin Israelin-vastaiselle taistelulle. Esimerkiksi Hamasin virallinen edustusto sijaitsee Qatarissa. Saudi-Arabian kanssa sunni-maailman johtajuudesta kilpailee myös kansainvälinen liittouma Muslimiveljeskunta. Siksi Saudi-Arabia ei voi sietää naapurinsa Qatarin tukea Muslimiveljeskunnalle.  Monet Muslimiveljeskunnan johtajista asuvat Qatarissa. Kyseessä on henkilöitä, jotka sekä Egypti että Saudi-Arabia nimittävät terroristeiksi johtuen heidän kytköksistään Egyptin vallankaappaukseen. Qatar myös tukee muslimiveljeskunnan läheisiä islamistisia ryhmittymiä Syyriassa. Qatarin kansainvälinen al-Jazeera -televisiokanava levittää Muslimiveljeskunnan linjan mukaista propagandaa ja kyseenalaistaa mm. Persianlahden maiden harjoittamaa politiikkaa, mutta vaikenee visusti omien hallitsijoiden toimista.

Terrorismin tukemisen lisäksi Saudeja kismittää myös Qatarin veljeily sen ykkösvihollisen, Iranin, kanssa. Qatar on aina osoittanut tukeaan Iranille, läpi erilaisten ydinohjelmakiistojen. Tällä hetkellä Iranin ilmatilan kerrotaan ruuhkautuneen Qatariin suuntautuvista lennoista, jotka toistaiseksi kulkevat kaikki sen kautta.

Taustalla Saudi-Arabian inho Irania kohtaan

Saudi-Arabia on Iranin vihollinen numero yksi. Saudi-Arabia pyrkii aktiivisesti ja kaikin keinoin ottamaan roolin sunni-maailman johtajana. Iran puolestaan johtaa shiia-leiriä. Shiia- ja sunni-konflikteja on ollut islamin syntyajoista saakka, ja nykyään ne vaikuttavat keskeisesti eri muslimimaiden ulkopolitiikkaan ja keskinäisiin suhteisiin. Saudi-Arabia ei ole ollut tyytyväinen Iranin ydinneuvotteluihin suurvaltojen kanssa ja vastustaa kiivaasti Iranin kansainvälisten talouspakotteiden poistamista.

Shiiojen ja sunnien väliset taistelut näyttävät olevan Lähi-idän ikuinen vitsaus, koska molemmat osapuolet uskovat olevansa oikeassa. Sekä Iran että Saudi-Arabia useasti teloittaneet omia ”väärää suuntausta” edustavia kansalaisiaan.

Syyrian, Irakin ja Jemenin konflikteissa Saudi-Arabia tukee ainoastaan sunniryhmiä Iranin johtamaa shiia-leiriä vastaan. Vastaavasti maailman shiiamuslimien johtaja Iran ja sen liittolaiset tukevat shiia-ryhmiä Syyriassa, Jemenissä, Libanonissa ja Irakissa. Näin ollen maat ovat epäsuorasti keskenään sodassa.

Suurin osa länsimaista tukee Saudi-Arabian johtama sunnileiriä, sillä ne ovat sunnien liittolaisia. Kiina ja Venäjä puolestaan tukevat Iranin johtamaa shiialeiriä. Nyt puhjennut konflikti on esimerkiksi Yhdysvalloille kiusallinen, koska se pitää molempia sunnivaltioita eli sekä Saudi-Arabiaa että Qataria tärkeinä liittolaisinaan. Sen sijaan Israelin puolustusministeri on ottanut ilahtuneena vastaan tiedon Qatarin vastaisesta rintamasta ja totesi, että tässä on ehkä hyvä alku terrorisminvastaiselle koalitiolle.

Shiiojen johtaja Iran sen sijaan on virallisesti toivonut tilanteen rauhanomaista ratkaisua. Todellisuudessa maa kuitenkin hyötyisi, jos se saa Qatarista itselleen entistä vahvemman liittolaisen.

Hyppääkö Qatar Iranin syliin?

Nyt kun moni tärkeä naapuri on kääntänyt selkänsä Qatarille, on pikkuisen maan mietittävä huolellisesti strategiansa. Lepytelläkö ja yrittääkö korjata suhteita, vai hypätä tiukemmin nykyisen liittolaisen eli Iranin syliin?

Näen tilanteeseen kaksi vaihtoehtoa. USA sekä Qatarin että Saudi-Arabian liittolaisena voi onnistua painostamaan rauhanomaisen ratkaisun. Sen etuna ei ole, että maat riitautuvat pysyvästi. Qatar on hyväksynyt, että Kuwait toimii sillanrakentajana konfliktissa. Tämä osoittaa, että maa on valmis rauhanomaiseen ratkaisuun. Ilman merkittäviä myönnytyksiä Qatarin suunnalta tämä tuskin onnistuu, koska Saudi-Arabian vaatimuksena on irtautuminen Hamasin ja Muslimiveljeskunnan tukemisesta sekä entääntyminen Iranista.

Toinen vaihtoehto on, että Qatar hyppää Iranin syliin ja he muodostavat tiiviimmän liittolaisuussuhteen. Heitä yhdistää viha Israelia kohtaan, Hamasin tukeminen sekä kilpailuasema Saudi-Arabiaa vastaan. Tämä tiiviimpi liittolaisuus olisi ehkä worst case scenario USA:lle, Israelille ja Saudi-Arabialle. Jos näin käy, Qatar todennäköisesti ryhtyy Iranin tavoin tukemaan kaikkia Saudi-Arabian vastaisia ryhmittymiä eri konflikteissa ja synnyttäisi lisää arabikevään kaltaisia myllerryksiä. Se myös parantaisi suhteitaan Libanonin Hizbollahin kanssa ja vaihtaisi rooliaan Syyrian sodassa ryhtymällä tukemaan Bashar al-Assadia.

Uskon kuitenkin, että Qatar ei halua lähteä tälle tielle vaan se yrittää mielistelemällä voittaa itselleen edes jonkinasteisen suosion takaisin Persianlahden mailta. Tiiviit Iran-suhteet kun Trumpin kaudella saattavat merkitä myös kaupan tyrehtymistä ja näin haavoittaa maan kansainvälistä lentoyhtiöbisnestä sekä jalkapallon 2022 MM-kisojen isännöintiä. Jos Trump joutuu valinnan eteen, hän todennäköisesti jatkaisi Saudi-Arabian ja Israelin liittolaisena ja katkaisisi suhteet Qatariin.

Tähän asti maan epädemokraattinen hallitus on nauttinut kansan suosiota lähinnä sen vuoksi, että maa on satumaisen vauras. Kesimääräiset vuositulot ovat liki kaksi kertaa Norjan tasolla. Mutta jos huonolla ulkopolitiikalla tyrehdytetään talouskasvu, kuka tietää, mitä hallitsijasuvulle käy. Siksi viime kädessä he luultavasti onnistuvat pelaamaan tilanteen omaan pussiin.

Lyhennetty versio kirjoituksesta on julkaistu 06.06.2017 Iltalehden näkökulma-palstalla.

Alan Salehzadeh

Standard