Pystyvätkö Suomessa asuvat muslimit luopumaan islamista?

Otsikon kysymys kismittää ja mietityttää monia. Pyrin lyhyesti avaamaan asiaa. Aloitan itsestäni. 

En ole aina ollut tasa-arvon, vapauden ja demokratian puolestapuhuja. Teinivuosiini mahtuu ajanjakso, jolloin olin hyvinkin radikaalisti muslimi. 

Kasvoin Iranissa suhteellisen vapaassa perheessä. Vaikka virallisesti kaikkien on Iranissa oltava uskonnollisia, ainoa oikeasti uskossa oleva perheenjäseneni oli ja on edelleen äitini. Hän on syvästi uskossa, mutta pitää uskonnon omana asianaan eikä koskaan ole ohjannut meitä lapsia uskontoon päin. Isäni ei ole uskossa tai hän on niin sanottu tapamuslimi, jolle viini maistuu ja joka ei koskaan ole lukenut koraania tai uskonnollisia kirjoja vaikka on koulutettu – siitä huolimatta että hänen suvussaan on pitkä linja sunni-pappeja. Lapsena sain siis elää normaalia lapsen elämää, jota toki raamitti Iranin yhteiskunnan uskonnollisuuteen painostava ilmapiiri. 

Elämäni kuitenkin muuttui lukioaikana. Valtion aivopesukoneisto sekä tietyt opettajat ja opiskelukaverit vaikuttivat maailmankatsomukseeni. Siitä alkoivat radikaalit vuoteni. Luin ahkerasti Koraania ja haalin käsiini kaiken uskonnollisen kirjallisuuden, jonka sain. Opiskelin sisäoppilaitoksessa toisessa kaupungissa ja olin kotona vain kesäisin. Ne olivatkin piinaavia kuukausia kotona. Sen jälkeen 18 vuotiaana luovuin uskonnosta omasta tahdostani lukemalla erilaisia kirjallisuutta, erityisesti tasa-arvon liittyen, jota sain vasemmistomielisiltä sukulaisistani.

Joulukuussa 1998 tulin kiintiöpakolaisena Suomeen. Suomessakaan en ole identifioinut itseäni muslimiksi, rukoillut tai käynyt moskeijassa. Ystäväpiiriini kuuluu kaikenlaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla: juutalaisia, muslimeita, kristittyjä, ei-uskovaisia ihmisiä jne. 

Tähän asti en ole koskaan kokenut kenenkään osalta painostamista, tivaamista tai muutakaan utelua siitä, miksi en ole uskossa tai miksi en rukoile. En myöskään ole saanut koskaan uhkauksia vaikka olen tarkastellut julkisesti islamia myös kriittisesti. Minulla on aina ollut turvallinen olo ilmaista itseäni uskonnollisista ja ideologisista kysymyksistä sekä julkisesti että yksityisesti. Oma kokemukseni voisi näin ollen osoittaa, että Suomessa vallitsee uskonnon vapaus myös maahanmuuttaja- ja muslimipiireissä.

Oma vastukseni otsikon kysymykseen “Pystyvätkö Suomessa asuvat muslimit luopumaan islamista” kuuluisi siis: kyllä pystyvät ihan hyvin luopumaan tai liittymään islamiin oman halunsa mukaisesti. Tämä oli henkilökohtainen tarinani. 

Toki muslimit Suomessakin ovat kirjavaa porukkaa, joiden keskuuteen mahtuu kaikenlaisia tarinoita. Varmasti muslimeiden keskuudessa, kuten kaikista muistakin kulttuureista ja uskonnoista, löytyy ahdasmielisiä ihmisiä ja radikaalin ideologian ajajia, jotka pakottavat muita. En kuitenkaan ole koskaan törmännyt itse tällaisiin ihmisiin tai kuullut että tällaista olisi sattunut laajassa tuttavapiirissäni. 

Jotkut ovat huolissaan siitä, että islam levittäytyy Suomessa. Pelko on turhaa. Vaikka jotkut liittyvät islamiin, yhtä paljon muslimeita luopuu islamista. 

Uskonnot ovat ihmisiä varten, eivätkä ihmiset uskontoja varten. Ihmisillä on oikeus olla uskossa tai luopua uskonnosta, se on heidän henkilökohtainen asiansa. Jos joku pakottaa ihmisiä omaksumaan tai luopumaan uskonnosta, se on aivopesua ja Suomessa pakottaminen on laitonta. Uskon, että Suomessa asuvat ihmiset ovat tietoisia omista oikeuksistaan ja jos tulevat pakotetuiksi, on heidän velvollisuutensa saattaa tämä viranomaisten tietoon. Toivon, että suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus lisääntyy ja ahdasmielisyys vähenee kaikkialla maailmassa. 

Alan Salehzadeh

Nato-jäsenyyden ei saa antaa käynnistää suomettumisen uutta aaltoa

Hienoa, että Suomi panostaa omaan turvallisuuteensa ja on ottanut pitkään haikailemansa askeleen kohti Nato-jäsenyyttä. 

Sen sijaan on tärkeää, että Nato-jäsenyyden takia ei lähdetä itse sensuroimaan itseämme ja tulla Turkin presidentin käskyn alaiseksi. Jotkut vaativat, että meidän pitäisi olla hiljaa ja noudattaa Erdoganin käskyjä ja toiveita kunnes Suomi hyväksytään sotilasliittoon. 

Jäitä hattuun, Suomi. Jos kerran alistumme Erdoganille, hän pyrkii jatkamaan alistamista myös tulevaisuudessa. Tässä pätee vanha sanonta: “jos antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden”. Suomettumisen aikana ilmiö näkyi ohjelmissa ja elokuvissa, politiikassa ja arjessa. Emme halua suomettumisen jatkuvan, kun haikailemme Natoon tai kun olemme sen jäseniä. 

Häkellyin, kun luin että viime päivinä Suomessa poliisi poisti mielenosoituksessa käytetyn Turkin presidenttiä esittävän nuken. Perusteena oli kunnianloukkaus. 

Turkin presidentti on diktaattori. Muistetaan tämä. Hän on teljennyt vankiloihin tai ajanut maanpakoon lähes kaikki hänen kriittisesti suhtautuvat tahot. Häntä esittävän nuken tarhaaminen tai roikottaminen ei pitäisi olla kunnianloukkaus. Muussa tapauksessa samaa sääntöä tulisi soveltaa ihan kaikkiin ja näin ollen poistaa kaupoista kaikki nuket, kirjat, pilapiirrokset ja kriittiset kirjoitukset jotka koskaan on tehty, koska aina löytyy joku herkkä ihminen joka jostain loukkaantuu. Turkin presidentti ei ole Suomen päättäjä eikä EU:n tai Naton johtaja, eikä hänelle tule täällä myöntää erikoiskohtelua. 

Kumpi on pahempaa: massamurhat vai diktaattorin nuken pilkkaaminen? 

Erdogan on toistuvasti pommittanut siviilejä Irakissa ja Syyriassa. Turkki taistelee USAn ja lännen liittolaisia vastaan Syyriassa. Suomessakin on ihmisiä, jotka ovat paenneet diktaattoreita. Kai heillä pitäisi olla oikeus osoittaa rauhanomaisesti mieltään heidän sortajia vastaan? 

Erdogan haluaa rajoittaa eurooppalaisten sananvapautta ja muuttaa EU-maita Turkin kaltaiseksi, jossa joku saa määrätä kuka saa sanoa mitäkin ja milloin. Jos hänen käskyjään lähdetään noudattamaan, on se kuin höyläisi itsenäisyyttään pois. 

Vuonna 2019 suureksi yllätykseksi sähköpostiini tupsahti englanninkielinen viesti Twitterin ylläpidolta. He olivat saaneet Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganilta oikeuden pyynnön joka koski minun henkilökohtaista Twitter-tiliäni @AlanSalehzadeh  ja erityisesti siellä jakamaani DeutcheWellen artikkelia, jossa kritisoitiin Erdogania. Sähköpostin liitteenä oli viisisivuinen turkinkielinen oikeusasiakirja jonka mukaan olin “syyllistynyt rikokseen” koska olen re-twittanut Erdoganin koskevan loukkaavan pilapiirroksen. 

Onneksi Twitter ei alistunut Turkin presidentin käskyyn ja kumosi Erdoganin vaatimuksen ja minä olen edelleen saanut jatkaa Twitterissä. Elämme omituisia aikoja. Niin kauan kuin voimme luottaa että Twitterin, Facebookin ja Googlen kaltaiset jättiläiset pysyvät poliittisesti puolueettomina, on meillä toivoa. Toivottavasti isot yritykset ymmärtävät vastuunsa globaalista sananvapaudesta, eivätkä lähde taipumaan Suomen tavoin diktaattorien oikkuihin. 

Toinen asia josta olen huolissani on se, että Turkki maalittaa kurdeja Suomen ja Ruotsin Nato-kiistassa. Kurdeilla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa että maat liittyisivät Natoon. Turkin tarkoitus on synnyttää lisää vihollisia kurdeja vastaan. Kurdit vain vaativat perusoikeuksiaan Turkissa. Ei pidä unohtaa, että kurdit Syyriassa sekä Irakissa ovat taistelleet ISISiä vastaan. Samaan aikaan Turkki on suorasti sekä epäsuorasti tehnyt yhteistyötä ISISin kanssa ja tukenut heidän toimintaansa.

Toivottavasti Suomi menestyy kaikissa hankkeissaan ja pääsee pian Natoon. Toivon kaikille malttia. Turkin diktaattorin pillin mukaan hyppely ja suomettumisen uusi aalto ei ole oikea tie. Suomen täytyy olla ylpeä omasta demokratiastaan ja sanavapaudestaan ja seisoa omien perusarvojensa takana jylhästi myös silloin, kun houkuttelee toimia toisin nopean edun toivossa. Lopussa kiitos seisoo. 

Alan Salehzadeh

Demokraattiset EU-maat palauttavat pakolaisia diktaattoreille jossa äärioikeisto tappaa heidät

EU-maiden pitäisi suojella poliittisia pakolaisia eikä palauttaa heitä diktaattoreille.

Moni länsimaa tekee yhteistyötä Lähi-idän diktaattorien kanssa taloudellisten tai poliittisten syiden takia. Ruotsi palautti viime aikoina pakolaisia Turkkiin ja yrittää palauttaa Turkille lisää Turkin kriitikkoja. Suomen viranomaiset sanoivat Turkille että ymmärtävät “maan huolia”. Mutta Erdogania huolestuttavat ihmisoikeuksien noudattaminen, tasa-arvo, naisten oikeudet ja ilmaisunvapaus. Miten Suomi voi ymmärtää tällaisia “huolia”? Sen sijaan Pohjoismaiden pitäisi jyrkästi tuomita Turkin kaikki toimet, Turkin kiristämispyrkimykset ja ihmisoikeusloukkaukset ja sovinismi, ja pitää kiinni omasta linjastaan demokratian ja tasa-arvon edistämisestä. 

Suomi ei myöskään edes kutsunut Iranin suurlähettilästä kuultavaksi vaikka valtiota hallitsevat uskonnolliset johtajat ovat tappaneet kymmeniä tai satoja tasa-arvon puolustajia ja vanginneet tuhansia mielenosoitusten yhteydessä. Suomi on laittanut etusijalle hyvät taloudelliset suhteet Iranin kanssa. 

Tämän valossa minua ihmetyttää, kun hallitus edelleen nimittää itseään “feministiseksi” – miksi se ei tee mitään puolustaakseen niitä naisia, jotka maksavat patriarkalismista hengellään? 

EU:n äärioikeistolaiset myös puhaltavat samaan hiileen kuin ääri-islamistit ja Lähi-idän äärinationalistit. Molemmat pyrkivät hyökkäämään ja halveksimaan tasa-arvon puolustajia ja pakolaisia jotka asuvat EU-maissa. Poliittiset pakolaiset ja tasa-arvon puolustajat ovat ahdingossa, varsinkin heidän kotimaissaan kuten Iranissa, Turkissa jne. Heitä tapetaan, vangitaan ja kun heitä pakenee EU-maihin, äärioikeistolaiset hyökkäävät heidän kimppuunsa tai lännen “demokraattiset” isäntämaat palauttavat heidät diktaattoreille. 

Pariisissa sattui jouluviikolla terroristihyökkäys, jonka uhrit olivat niitä kurdeja jotka taistelivat ääri-islamisteja vastaan ja romuttivat ISISin pääkaupungin. Paikka oli minulle tuttu kulttuurikeskus, jossa olen silloin tällöin käynyt kuuntelemassa musiikkia Pariisissa ollessani. Äärioikeistolainen ranskalainen mies teki yhteistyötä Turkin ääri-nationalistien kanssa ja iski pelkästään kurdeja vastaan, vaikka samassa paikassa oli myös muiden etnisyyksien liiketiloja. Lopputulos: äärinationalistit, ääri-islamistit ja ääriuskonnolliset tekevät yhteistyötä tasa-arvon puolustajia vastaan kaikkialla. Yksi Pariisin terrori-iskun uhreista oli laulaja ja muusikko Mir Perwer. Terrori-isku oli hyvin suunniteltu ja kohdistettu nimenomaan kurdeja vastaan. 

Kannattaa muistaa, että kurdit eivät ole EU-maiden vihollisia, päinvastoin. Syyriassa ja Irakissa kurdit ovat lännen liittolaisia ja taistelleet ääri-islamisteja vastaan. 

Taloudellinen tai sotilaallinen yhteistyö Turkin tai muiden diktaattorien kanssa ei saa loukata ihmisoikeuksia. Poliittisia pakolaisia ei saa palauttaa diktaattoreille. 

Alan Salehzadeh

Miksi Iran tukee Venäjää Ukrainaa vastaan?

On monta syytä, miksi Iran tukee Venäjää. Ensinnäkin, maat ovat vanhoja ystäviä. Putinilla ja Iranin Khameneilla on hyvät henkilökohtaiset välit, ja Iran on Venäjän liittolainen monilla eri sektoreilla. Lisäksi molemmat maat ovat USA:n vihollisia ja lännen ja EU:n ulkopolitiikan vastustajia. Molemmat naapurimaat vastustavat länsimaiden, erityisesti USA:n, läsnäoloa Lähi-idässä ja syyttävät länttä ja NATOa Lähi-idän sekasorrosta – siitä huolimatta, että Iran ja Venäjä itse ovat olleet monissa konflikteissa mukana ja systemaattisesti sotkevat Lähi-idän ja kaukasuksen stabilisointipyrkimyksiä. Kolmanneksi molemmilla mailla on hyvät suhteet Armenian kanssa ja ne vastustavat NATO:n laajentumista. Lopuksi on pidettävä mielessä, että molemmat maat ovat maailman tärkeimpiä energiantuottajia ja käyttävät yhdessä energiasektoria vallan välineenä muita maita vastaan. 

Iranin tuki Venäjälle on myös vastavuoroisuuden osoitus. Venäjä on nimittäin perinteisesti ollut Iranin liittolainen. Maa on auttanut Iranin papistoa pysymään vallassa tukemalla Irania sotilaallisesti, sekä tukemalla maan ydinteknologian kehittämistä. Vastaavasti Iran on ollut Venäjän tärkeä talouskumppani. Molemmat maat tukevat kaikin voimin heidän yhteistä liittolaistaan, eli Syyrian al-Assadia. Niin kauan kuin al-Assad ja Iranin papisto pysyvät vallassa, säilyy Venäjällä oma jalansija Lähi-idässä ja Persianlahden alueella. Venäjä haluaa myös heikentää Kaukasuksen sunni-vastarintaa (mm. tsetseenit) vahvistamalla shiia-leiriä Lähi-idässä. Tämän vuoksi maalla on hyvää yhteistyötä Iranin shiia-hallitsijan kanssa.

Venäjä on käyttänyt useampaan kertaan veto-oikeuttaan Iranin vastaisia pakotteita vastaan ja on suojellut Iranin imaameja kansainvälisellä areenalla. Tuorein esimerkki on tältä viikolta. Ensimmäistä kertaa Iran joutui kansainväliseen vastuuseen mielenosoittajien murhaamisesta, kun YK päätti asettaa lautakunnan tutkimaan Iranin väkivaltaa mielenosoittajia vastaan. Tätä kannatti mm. Suomi. Tätä vastusti Kiina, Venezuela, Syyria – ja Venäjä. 

Iran tukee Venäjää sotilaallisesti, lennokkikaupat ovat tästä ehkä räikein esimerkki. Iran möi Ukrainaan hyökänneelle Venäjälle sotilaslennokkeja törkeäksi nimitetyissä kaupoissa, jotka saivat kansainvälisen yhteisen kuohahtamaan. Isisin vastaisessa sodassa Venäjä on käyttänyt Iranin sotilaallisia tukikohtia Länsi-Iranissa. Kaspianmeren alueella maat tekevät sujuvaa yhteistyötä. 

Uskon, että Venäjän tuleva voitto tai tappio Ukrainian vastaisessa sodassa vaikuttaa Iraniin myös. Monet ajattelevat, että Putinin tappio heikentää Iranin imaamien vaikutusvaltaa alueella sekä pysäyttää maan sotilaallisen- ja  ydinteknologian kehityksen. Aika näyttää, miten Ukrainassa käy. Mutta kuten laajat mielenosoitukset osoittavat, Iranin kansalle muutos olisi tervetullut. 

Alan Salehzadeh

Iranilaisten kapina huivipakkoa vastaan on feministinen vallankumous islamisteja vastaan

Iranilaiset ihmiset, naiset sekä miehet, ovat eläneet ahdingossa yli 43 vuotta papiston vallan alla. Heidän perus- ja ihmisoikeuksiaan poljetaan järjestelmällisesti. Erityisesti naisten oikeuksia loukataan monta kertaa räikeämmin miehiin verrattuna, koska islam ajaa erityisesti miesten oikeuksia ja on patriarkaalinen uskonto. Huntupakko on Iranin papiston vallankäytön symboli. Allahin nimissä papisto alistaa naisia ja kontrolloi heidän elämäänsä syntymästä kuolemaan asti. Jos joku kapinoi papistoa vastaan tai vaatii omia perustason ihmisoikeuksia, hänet heti vangitaan, painostetaan hiljenemään tai jopa ammutaan. Iranin valtaa pitävä papisto pelkää, että mikäli se säätää huivin käytöstä vapaaehtoista, kansalaisten vapausvaatimukset lisääntyvät ja saattaa syntyä lumipalloefekti, joka syöksee heidät pois vallasta. Nyt käynnissä olevan huivikapinan johdosta on kuollut tähänastisten tietojen mukaan noin 100 ihmistä, monta tuhatta on loukkaantunut ja tuhansia on pidätetty.

Iranin nykyinen huivikapina lienee ensimmäinen feministinen vallankumous, jota johtavat suoraan naiset. Tähän vallankumoukseen on osallistunut sankoin joukoin ihmisiä kaikista etnisistä ja uskonnollisista ryhmittymistä Iranissa. Slogaanina on ollut: nainen, vapaus ja elämä. Uskon ja toivon, että vallankumouksen kipinä leviää halki muslimimaiden. Vuodesta 1979 alkaen Iranissa on ollut kymmeniä kapinoita ja aseellista vastarintaa hallintoa vastaan, onnistumatta. Tämä on ensimmäinen kerta kun laajamittainen kapina tuo esiin gender-kysymykset ja melkein kaikki vapaamieliset naiset ja miehet sekä jotkut uskonnolliset ihmiset on mukana.

Moni kysyy, mihin saakka iranilaisten naisten kapina jatkuu. Vaikea sanoa. Iranilla on yli miljoonan hengen hyvin varustettu, kokenut armeija sekä satoja tuhansia kannattajia  ja shiia-sotilaita lähialueen maissa. Iranilla ei ole enää vahvoja sotilaallisia oppositioryhmittymiä vaan pelkästään somessa harjoitettua vastarintaa. Iranin pääbudjetti on aseellisen ryhmittymän käsissä ja tällä budjetilla papisto rahoittaa kymmeniä tuhansia sotilaita ja liittolaisia Libanonissa, Irakissa, Afganistanissa ja Syyriassa. Uskon kuitenkin, että jos kansainvälinen yhteisö ja erityisesti länsimaat tukevat vahvasti naisten kapinaa, he onnistuvat tavoitteissaan.

Suomi on pieni maa, silti minusta tasa-arvon suurvalta. Olen kiitollinen siitä tuesta, mitä täällä on osoitettu iranilaisille naisille. Kiitän iranilaisten puolesta kaikkia niitä tavallisia ihmisiä ja päättäjiä, jotka ovat ilmaisseet tukensa naisten huivikapinalle. Myös iranilaiset naiset haluavat elää samalla tavalla kuin suomalaiset naiset, vapaassa maassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. 

Jotkut kysyvät, miksi pitäisi sekaantua Iranin ja Turkin sisäisiin asioihin. Vastaus on yksinkertainen: Iran ja Turkki itse sekaantuvat jatkuvasti poliittisesti ja sotilaallisesti muiden maiden sisäisiin asioihin. He pyrkivät hiljentämään hallintojaan kritisoivia soraääniä myös länsimaissa, kuten lukuisat paljastuneet tapaukset meille osoittavat, ja synnyttävät sekä ruokkivat kriisejä Lähi-idässä. Papisto ei jättänyt rauhaan minuakaan. Iranin papiston alainen suurlähettiläs ja maan ulkoministeriö lobbareidensa kautta pyrkivät  hiljentämään minut Suomessa. Miksi? Koska vuonna 2013 “Iran’s domestic and foreign policies” kirjoituksessa toin esiin naisten ja muiden kansanryhmien oikeudet, joita papisto järjestelmällisesti loukkaa.

Naisten oikeudet ovat globaali asia. Niiden toteutumista täytyy valvoa laajalti. Minkään tietyn ihmisryhmän uskonto tai kulttuuri ei saa olla veruke sille, että syrjimistä tai alistamista hyväksytään.Toivottavasti kansainvälinen yhteisö, Suomi mukaan lukien, ymmärtää minkälaisessa ahdingossa tavalliset iranilaiset elävät, ja tekevät kaikkensa jotta valta vaihtuisi Iranissa rauhallisesti ja sekulaarinen, demokraattinen järjestelmä saataisiin viimein istutettua maahan.

Minua ilahduttaa nähdä kansainvälinen tuki, jota iranilaiset naiset nyt saavat. Esimerkiksi Elon Musk lupasi jakaa internetin kaikille iranilaisille, kun papisto katkaisee sen toistuvasti tahallaan. Internet-katkokset sotkevat valtavasti ihmisten elämää. Minulla oli syntymäpäivät hiljattain, ja vanhempani joita en ole nähnyt yli 24 vuoteen, eivät pystyneet onnittelemaan minua nettikatkoksen takia.

Iranin huivikapinan johtajat ovat naiset. Moni oppositioryhmä pyrkii omimaan mielenosoitukset, tuloksetta. 

Syyrian kurdinaiset vallloittivat ISIS:in pääkaupungin ja romahduttivat ääri-islamistit, nyt on iranilaisnaisten vuoro nousta. Iranin papisto tärisee ja natisee. Naisia alistava systeemi kaatuu naisten voiman alla. Se on ajan kysymys. Iranilaiset naiset ovat hyvin koulutettuja ja kaikkien ihmisten tavoin ansaitsevat tasa-arvoiset lähtökohdat. He ovat olleet järjestelmän panttivankina yli 40 vuotta. Miten itse pystyisit elämään maassa, jossa pitkäpartaiset, vanhoilliset miehet päättävät kaikista elämäsi osa-alueista liittyen pukeutumiseen, matkustamiseen, intimiielämään, juomiseen, syömiseen ja ylipäätään hengittämiseen?

Iranin kansa on kokenut ääri-islamiset sekä nationalistiset vallanpitäjät. Tulevan systeemin pitäisi olla kaikkia uskonnollisia ja etnisiä ryhmiä edustava hallitus.

Alan Salehzadeh

Kun islamia kritisoidaan, miksi jotkut muslimit ryhtyvät väkivaltaan kriitikkoja vastaan?

Kriitikkojen tappaminen tai pahoinpitely synnyttää lisää vihaa islamia vastaan. Kun kirjailija Salman Rushdie ensimmäistä kertaa kritisoi islamia, Iranin johtaja Khomeini antoi edelleen voimassa olevan fatwa-määräyksen, että mikäli joku tappaa tai vahigoittaa Rushdien, saa haluamansa suuruisen palkkion. 

Tämä on hirveä esimerkki siitä, miten islamilaiset hallitsijat pyrkivät väkivalloin hiljentämään kaiken kritiikin islamia kohtaan. Paheksun syvästi Rushdien puukotusta, joka on selvästi terrorismia. Islamia ja Koraania pitää voida kritisoida ilman, että joutuu vaikeuksiin. Tietojen mukaan Salman Rushdien puukottaja Hadi Matar on Iranin papiston ihailija, joka on monesti tehnyt propagandaa Iranin islamilaisen tasavallan puolesta. Terrorismin tehdastuotanto on vaarallisempaa kuin terroristit.

Islam on ideologia muiden joukossa. Uskonnon kriittisen tarkastelun ei ole eikä pitäisi olla kiellettyä missään maailmassa, eikä varsinkaan länsimaissa. Kriittinen ajattelu uskontoja kohtaan on kaikkien oikeus. On tärkeää, että tämä opetetaan kaikille eurooppalaisille lapsille. Mikä sinulle on pyhää tai arvokasta, ei ole sitä jollekin toiselle. Kyllä uskonnon ja Jumalan pitäisi kestää kritiikkiä.

Islam on monissa maissa lainsäädännön pohjana ja monissa toisissa maissa on perustettu islamin mukaisia puolueita, jotka pyrkivät uskonnon ja politiikan yhteensulattamiseen. On kuitenkin selvää, että niin kauan kuin tiettyä uskontoa käytetään hallitsemiseen ja ihmisten oikeuksien rajoittamiseen, osa ihmisistä taistelee sitä vastaan. Jos taas uskonto pidetään omana yksityisasiana eikä poliittisen vallankäytön välineenä, se tuskin aiheuttaa mainittavaa vastarintaa. Islam on monissa maissa paitsi uskonto, myös lainsäädännön viitekehys, sen takia ihmisen kritisoivat sitä.

Saako islamia kritisoida? 

Vastaus on helppo: kyllä saa. Mutta se on tehtävä asiallisesti. Solvaukset, yleistäminen tai uskovaisten halveksuminen ei ole kritisointia. Kriitikkojen toivoisi tuovan esiin uskonnon hyvät ja huonot puolet, sillä kumpiakin löytyy. 

Väkivalta pitää aina tuomita eikä sitä saa koskaan hyväksyä tai sallia. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että monille lännessä asuville muslimeille islam ei ole pelkästään uskonto, vaan identiteetti. Siksi kun haukutaan islamia, heistä se tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta, ja he saattavat reagoida tavalla joka valtaväestöstä tuntuu herkältä ylireagoinnilta. Muslimimaissa sen sijaan kaikki vapaamieliset uskonnolliset kritisoivat islamia, koska siellä islam on osa valtavirtakulttuuria. 

Fakta on, että Suomessa ja Euroopassa elää muslimeita. Osa on enemmän osa vähemmän uskonnollisia. Uskon, että mitä suuremmaksi kuilu kantaväestön ja “muslimeiksi” miellettyjen välillä kasvaa, sen jyrkemmin “muslimit” eristäytyvät omiksi porukoikseen ja poteroituvat uskontoonsa. 

Oikea suunta on kannustaa maltillisia muslimeita reformoimaan uskontoa ja korostamaan sen hyviä puolia, samalla sallien negatiivisista ilmiöistä keskustelu asialliseen sävyyn. 

Tuskin yksikään pyhä kirja läpäisisi modernin tasa-arvon normeja

Islam ei ole täydellinen ja profeetta Muhammedin elämää ja hallintoa saa ja täytyy asiallisesti kritisoida. Mutta esimerkiksi hänen nimittely ja kutsuminen pedofiiliksi lietsoo turhaan vihaa. Vuonna 2018 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin linjasi, että profeetta Muhammedin solvaaminen tai nimittäminen pedofiiliksi ei kuulu ilmaisunvapauden piiriin (eri tulkintoja on olemassa profeetta Muhammedin elämästä ja hänen nuorimman vaimonsa Aishan iästä. Riippuen mihin lähteisiin nojaa, Aisha oli avioliittoa solmittaessa jotain väliltä 9-19 vuotta). 

Kun kritisoidaan profeetta Muhammedia tai islamin käytäntöjä, on hyvä muistaa että tuskin yksikään pyhä kirja tai profeetta läpäisisi modernin tasa-arvon normeja. Sekä kristittyjen, juutalaisten että muslimien pyhät tekstit ovat monin paikoin sovinistisia, väkivaltaisia jne. Itse asiassa saattaa olla että nykyvalossa moni profeetta saisi vankeusrangaistuksen ja heidän pyhät kirjansa eivät saisi julkaisulupaa. 

Kaikessa on kyse tulkinnasta. Uudistushenkiset muslimit haluavat korostaa islamin oppien hyviä puolia ja häivyttää sen negatiivisia piirteitä, kuten kristinuskossa päätettiin tehdä renesanssin aikaan. 

Islam on ideologia muiden joukossa. Uskonnon kriittisen tarkastelun ei ole eikä pitäisi olla kiellettyä missään maailmassa, eikä varsinkaan länsimaissa. Islamin kritisointi pitää tehdä asiallisesti. Lähi-idässä islamia ja sen poliittista suuntausta ollaan kritisoitu ja analysoitu ahkerasti. Sen seurauksena on syntynyt kymmeniä eri lahkoja islamiin.  Islamin epäasiallinen kritisointi ja tarpeeton halveksunta sen sijaan synnyttää eripuraa ja tarpeettomia konflikteja. Rushdien tapaus kuitenkin osoittaa, että fanaattisia islamisteja on soluttautunut länsimaihin ja että sananvapaus ei ole turvassa. 

Suurin osa länsimaissa asuvista maltillisista muslimeista on hyvin integroituneita ja he ovat tulleet länsimaihin, sillä he tietävät, että täällä on hyvä ja tasa-arvoinen systeemi jossa kaikilla on ainakin teoriassa yhtäläiset mahdollisuudet.  

Toivon pikaista toipumista Salman Rushdielle ja toivon että tämä on viimeinen terroriteko kriitikkoa kohtaan.

Alan Salehzadeh

Maahanmuuttaja saa olla bussikuskisi, mutta saako hän olla opettajasi tai lääkärisi?

Suomi on harvaan asuttu maa, jossa väki vanhenee ja työvoima hupenee. Sen takia tänne tarvitaan lisää työvoimaa. Nyt onkin hyvä hetki pohtia miltä tuntuu, jos joku tulee ns. alemman kehitystason maasta ja tekee koulutustaan vastaavaa työtä Suomessa esimerkiksi opettajana, tutkijana, tuomarina, lääkärinä tai johtajana. 

Väitän, että Suomessa tälle ollaan edelleen allergisia – varsinkin, jos kaverilla on vierasperäinen aksentti kun hän puhuu suomea. Kun vierasperäinen ihminen saapuu työyhteisöön, ei pidä ajatella että koska hän puhuu suomea esimerkiksi sinua hitaammin, hän on hidasälyisempi. 

Olen kuullut lukuisia tarinoita siitä, kuinka moni maahanmuuttajataustainen asiantuntija on kertonut suomalaisten kollegoiden arvostuksen puutteesta. Tämä ei koske niinkään muualta Euroopasta ja esimerkiksi Pohjois-Amerikasta muuttaneita. Heistä Suomessa tykätään, ja aksenttiakin saa olla. Sen sijaan jos joku tulee maasta joita Suomessa ei arvosteta, kuten Irakista, Somaliasta, Venäjältä, Romaniasta jne, aksentti ärsyttää ja koko henkilön osaaminen saatetaan kyseenalaistaa. Olen kuullut tapauksista, joissa kantasuomalaiset kollegat kävivät jatkuvasti kyttäämässä, vahtimassa ja vaatimassa raportteja samassa asemassa työskentelevältä, Mohammed-nimiseltä kollegaltaan. He eivät olleet henkilön esimiehiä, eikä heillä pitäisi olla mitään syytä kytätä hänen tekemistään. Ainoa syy on, että kyseinen asiantuntijatehtävissä toimiva Mohamed on vieraskielinen ja ulkomaalainen. Tämä ei ole hyväksyttävä syy. 

Suomessa maahanmuuttajien määrä on todella pieni. Pelkästään suomalaisia on Ruotsissa maahanmuuttajina kaksi kertaa enemmän, kuin mitä tänne on tullut yhteensä kaikista muista maista. Tähän asti Suomesta on muuttaanut ulkomaille yli puolitoista miljoona ihmistä. Toivon että kaikkia suomalaisia kohdellaan maailmassa tasa-arvoisesti ja heille annetaan mahdollisuus kukoistaa ja kehittyä osana isäntämaan yhteiskuntaa. 

Kun kuulut eri kieli- ja kulttuuri- tai etniseen ryhmään jotkut kuvittelevat, että et osaa mitään vaikka olisit osaavampi ja koulutetumpi kuin he. 

Suomessa on hienosti totuttu siihen, että maahanmuuttajat siivoavat, hoitavat tai rakentavat. Seuraavaksi pitää tottua siihen, että he opettavat, johtavat tai tuomaroivat – yhdessä kantaväestön rinnalla. 

Alan Salehzadeh

Jos maahanmuuttaja valittaa säästä ja kesämökistä se ei ole loukkaus isäntämaata kohtaan.

NATOn tärkeä jäsen Turkki pommitti siviilituristeja Irakissa sekä kokoontui Iranin ja Venäjän kanssa USAn liittolaisia vastaan

Eilen 20.7.2022 Turkki pommitti Irakin Kurdistanin (Pohjois-Irakin) turistikohteita, jonka seurauksena kuoli yli kymmenen ja loukkaantui yli kaksikymmentä irakilaista turistia. Turkin toimintaa on paheksuttu laajasti erityisesti Irakissa. Turkki on toistuvasti pommittanut Syyrian sekä Irakin Kurdistania ja on valloittanut itselleen Pohjois-Syyrian kurdialueen sekä Pohjois-Irakin alueita. Turkilla on kymmeniä tukikohtia Pohjois-Irakissa KDPn eli kurdialuetta johtavan Barzanin hallitsemalla alueella. Barzania pidetään Turkin liittolaisena alueella. Barzanilla ja Turkilla on tiiviit taloudelliset ja poliittiset suhteet. Turkki on viime vuosina toistuvasti pommittanut siviilejä vedoten “taisteluun terroristeja vastaan”. 

Tällä viikolla Helsingissä marssittiin Turkkia vastaan ja huusimme yhdessä muiden mielenosoittajien kanssa: rauhaa Kurdistanille, ei aseita Turkille ja kurdien tappaminen riittää! Jos osallistujia olisi ollut tuhansia, tuskin Turkki olisi eilen pommittanut siviilejä. Kun Laura Huhtasaari sanoi, että “ihmisoikeudet eivät kuulu kaikille”, kaikki paheksui häntä. Mutta jotkut niistä jotka taannoin kritisoivat häntä kärjekkäästi ovat nyt hiljaa, kun Turkki tappaa viattomia ihmisiä Syyriassa, Irakissa ja Turkissa. Riittää kaksinaamaisuus. Kuuluuko ihmisoikeudet kaikille vai ei?

Ei pidä unohtaa, että kurdit Syyriassa sekä Irakissa ovat taistelleet ISISiä vastaan. Samaan aikaan Turkki on suorasti sekä epäsuorasti tehnyt yhteistyötä ISISin kanssa ja tukenut heidän toimintaansa. 

Turkin toiminta Lähi-idässä ruokii konflikteja ja vahvistaa ISISin kaltaisia järjestöjä. Turkki on ollut tärkeä portti ja tukikohta Isisille. Turkki väittää taistelevansa “terrorismia vastaan” vaikka pomittaa jatkuvasti kurditahoja jotka voittaaneet  sodan Isisiä vastaan ja valloittaneet Isisin pääkaupungin.

Turkki tekee tällä hetkellä tiivistä yhteistyötä Lännen vihollisten eli Iranin ja Venäjän kanssa. Kolmikko eli Iran, Turkki ja Venäjä kokoontuivat vastikään Teheranissa. Iranin diktaattori ihaili tapaamisessa Venäjää ja syytti länsimaita Ukrainan sodasta. Maat allekirjoittivat sotilaallisia ja taloudellisia sopimuksia. Khamenei sanoi että Venäjä on toiminut hyvin Ukrainassa.

Uskoisin että Iran, Turkki ja Venäjä yhdistävät voimansa USA:a ja länttä vastaan. Maat tekevät yhteistyötä energian ja sotateollisuuden sektoreilla. Tärkein tavoite on laittaa ahdinkoon USA:n liittolaiset Syyriassa ja Irakissa.

Samalla uskon, että Turkin, Iranin ja Venäjän liittolaisuus ei tule kestämään pitkään. Sunni-maa Turkki pelaa vaarallisesti kahteen pussiin. USA tuskin hyväksyy, että maa on Naton jäsen, mutta samalla liittolainen Venäjän ja Iranin kanssa ja taistelee USAn liittolaisia vastaan Syyriassa ja Irakissa.

Alan Salehzadeh

Erdoganin matka sorretusta mielipidevangista hirmudiktaattoriksi: Aika on tullut potkia Turkki Natosta ja ottaa Suomi ja Ruotsi tilalle

Aika on tullut todeta, että Turkki ei Erdoganin johtamana sovi millään lailla länsimaiden kumppaniksi eikä myöskään enää sotilasliitto Naton jäseneksi. Kuinka tässä näin kävi? 

Alussa kun Erdogan nousi valtaan, Turkissa, Lähi-idässä ja länsimaissa oli toiveita siitä, että mies joka on itse ollut vankilassa omien mielipiteidensä takia (ja silloin kaikki ihmisoikeusjärjestöt vaativat hänen vapauttamistaan), toisi raikkaan tuulahduksen demokratiaa, ihmisoikeuksia ja maltillista hallintoa. Ajateltiin, että Erdogan ajaisi maltillisia islamilaisia arvoja ja vaikuttaisi Lähi-idän kehitykseen positiivisella tavalla. Melkein kaikki länsimaiden johtajat, Obamaa ja Suomen johtajia myöten, nostivat puheissaan Erdoganin Turkkia mallina onnistuneesta, maltillisesta muslimihallinnosta. Näistä ajoista tuntuu olevan ikuisuus. 

Alussa meni hyvin. Erdogan teki joitakin hyviä reformeja, lupasi paljon, oli avomielinen. Mutta kun käsi puristui yhä tiukemmin vallan kahvan ympärille, muiden ääri-islamistien ja populistien tavoin, hän laittoi vankilaan yksi toisensa perään omat kilpailijat ja kriitikot, sulki kaikki vapaat mediat, levitti omaa ääritulkintaansa uskonnosta läpi hallinnon ja perusti hallituksen toisensa jälkeen Turkin äärinationalistien kanssa. Maa muuttui ahdistavaksi vankilaksi kaikille niille, jotka olivat Erdoganin kanssaan eri mieltä. Tämä ajoi tuhannet ulkomaille maanpakoon. 

Ennen, kun hän oli vielä “kiltti”, hän aloitti rauhanneuvottelut kurdien kanssa jotta vanhaan konfliktiin löytyisi sopuisa ratkaisu. Mutta sen sijaan että hän olisi ponnistellut rauhan eteen, hän aloitti täysimittaisen sodan kurdeja vastaan ja tappoi tuhansia viattomia. 

Myös ulkopoliittisesti hän teki totaalisen täyskäännöksen. Hänen slogaaninsa valtaan noustessaan oli “nolla konfliktia naapureiden ja ulkovaltojen kanssa”. Tämä tuntuu nyt lähinnä vitsiltä, kun hän on valloittanut Pohjois-Syyrian, pettänyt oman tärkeän liittolaisensa Yhdysvallat ja tehnyt Isisin kanssa tiivistä yhteistyötä USAn vihollisia vastaan. Erdogan on tukenut ääri-islamisteja Libyassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä ja vaatinut länsimaita lakkauttamaan tukensa “terroristeille” eli niille kurdeille, jotka taistelivat Isisiä vastaan. Hän myös lämmitti suhteita Naton ykkösvihollisen eli Venäjän kanssa ja osti moderneja aseita Venäjältä Naton kiivaista vastalauseista huolimatta. Myös EU on saanut tuntea nahoissaan Turkin hirmudiktaattorin toimet. Erdogan ensiksi hyökkäsi Syyriaan, synnytti näin hirveästi pakolaisia ja antoi tahallaan rajojensa vuotaa, jotta voisi kiristää EU:lta valtavat summat rahaa. Kun EU lapioi kuikuttelevalle diktaattorille valtavan setelivuoren jos toisenkin, hän suostui sulkemaan rajansa ja pitämään ne kiinni. Erdogan on myös vaatinut EU:n muslimeita ryhtymään kapinaan isäntämaitaan vastaan, ja hän on verkostojensa kautta tappanut erimielisiä Euroopassa. Nyt hän taas vaati erimielisten palauttamista Turkkiin vangitakseen heidät, vaikka siellä vankilat pursuavat ihmisiä jo valmiiksi. 

Kun annat pahalle pikkusormen, se vie koko käden. Uskon, että vaikka Erdogan saataisiinkin nyt puoltamaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä, hänen vaatimukset ja niskuroinnit jatkuvat. 

Turkki liittyi Natoon tiettynä aikana. Silloin maailma oli erilainen. Nyt Eurooppa on yhtenäinen. Itäblokki joka ennen oli Neuvostoliiton ja Venäjän vaikutuksen alla, koostuu nyt pitkälti Naton jäsenistä ja lännen ystävistä. Mihin isot länsivallat tarvitsevat enää Turkkia? Maata, jossa diktaattori hallitsee epädemokraattisin ottein? Miksi hänet otetaan leikkimään demokraattisten valtioiden hiekkalaatikolle? Länsimailla on hyviä ystäviä Lähi-idässä ja Afrikassa. Kannattaa muistaa, että Turkki on ajamansa politiikan vuoksi tippunut suureen epäsuosioon muslimimaailmassa. Iran, shiia-maailman johtaja, sekä kaikki sunni-arabimaat ovat Turkin toimia vastaan. Näköjään Erdogan on Putinin uusi paras ystävä, joka haluaa olla “välittäjänä” Ukrainan sodassa sen sijaan että Naton jäsenenä olisi mukana tuomitsemassa Venäjän hyökkäyksen. Turkin oppositio on tosi vahva. Jos ulkovallat lakkaavat suostumasta Erdoganin vaatimuksiin (ja siten lakkaavat tukemasta hänen hallintoaan), uskoisin että oppositio kykenisi syrjäyttämään Erdoganin ja maahan saataisiin uusi hallitus. 

On aika potkia Turkki pois Natosta, ja ottaa tilalle uudet demokraattiset jäsenet Suomi ja Ruotsi. 

Alan Salehzadeh

Ohjeita sotalapselta suomalaisille

Noin kymmenen vuotta lapsuudestani oli sota. Kasvoin inflaation, pulan ja saarron keskellä. Tässä joitain ajatuksia, jotka halusin nyt jakaa teille. 

Kävin tänään tavalliseen tapaan Lidlissä, ja kiinnitin huomiota, kuinka rypsiöljyn hinta oli tuplaantunut ja spagetin noussut noin 70 %. 

Uskon, että monessa pienituloisessa kotitaloudessa hintojen nousu hirvittää. Alle kokosin joitakin toimenpiteitä, jotka minusta helpottaisivat tilannetta joidenkin osalta. 

Pääkaupunkiseudulla julkisen liikenteen lippujen hintoja voisi tuntuvasti laskea, vaikka puolittaa. Se antaisi monta kymppiä lisärahaa pienituloisille. Samalla se kannustaa yksityisautoilun vähentämiseen, ehkä jopa kokonaan autosta luopumiseen, ja näin auttaisi vähentämään hiilidioksidipäästöjä.

Valtion pitäisi asettaa jonkinlainen väliaikainen katto, joka estää vuokrien korottamisen. Toki tämä sotii liberaalia markkinataloutta vastaan, mutta voisi olla väliaikaisesti perusteltua kun kotitalouksia rasittaa jo muutenkin sähkön hinnan ja ruoan hinnan nousu. Kaupunki voisi myös harkinnan mukaan alentaa vaikka väliaikaisesti kaikkien pienituloisimmilta kaupungin vuokra-asunnon asukeilta vuokraa, jotta varmistetaan että esim. yksinhuoltajaperheissä raha riittää ruokaan ja lasten pakollisiin menoihin. 

Peruselintarvikkeita kuten riisiä, öljyä ja pastaa pitäisi olla jaossa kansalaisille, vaikka henkilötunnuksen perusteella. Meillä Iranissa ruoka-apu oli järjestetty näin aikanaan. 

Lapsuudessani pahamaineisia ihmisiä olivat ne rikkaat, jotka ostivat kaupat tyhjäksi jostain elintarvikkeesta kun sitä saapui kaupunkiin, ja sitten möivät sitä tuplahintaan köyhille joilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa heiltä. En tietenkään usko että Suomessa tilanne menee tähän, mutta silti pitää valvoa, etteivät esimerkiksi isot yritykset turhaan nosta hintoja vaan että elintarvikkeiden hinnan nousu johtuu aidosti Ukrainan sodasta. 

Lopuksi halusin sanoa että tämä tilanne menee pian ohi. Ei kannata liikaa murehtia tai ahdistua. Elämä on hienoa ja Suomessa meillä on kaikki hyvin. 

Alla kuva miehestä, joka on aina nauttinut elämästä, vaikka on kasvanut sodan keskellä, kemiallisten pommitusten alla, nähnyt kuolemaa, nälänhätää ja vaikeuksia. Elämästä nauttiminen on kaikkien oikeus, jota kukaan ei voi viedä meiltä väkisin pois. 

Alan Salehzadeh

Tätä kassia on entistä kalliimpi täyttää.