Kuinka kitkeä jihadismi?

Jihadismin kitkeminen Suomesta ja muualta maailmassa on ainoa tapa suojautua terrorismilta. Niin kauan kun jihadisteja on keskuudessamme, on mahdollisuus että iskut viattomia kansalaisia kohtaan jatkuvat. Mitä siis voi tehdä?

Monien muiden jihadismin asiantuntijoiden tavoin olen itsekin sitä mieltä, että jihadismin kitkeminen on monisäikeinen prosessi, jossa keskeisinä ovat sekä sisä- että ulkopoliittiset uudistukset.

Kaikkein helpointa olisi, jos islamin uskonnon oppeja uudistettaisiin renesanssimaisessa hengessä, ja siitä kitkettäisiin tai vähintäänkin lievennettäisiin radikalisoitumiseen johdattavia elementtejä. Monissa muissakin uskonnoissa dogmeja on päivitetty, joten ainakin teoriassa olisi mahdollista uudistaa myös islamin oppeja. Koska mitkään merkit eivät kuitenkaan viittaa siihen, että islamin oppeja oltaisiin terroristi-iskujen myötä uudistamassa, tai että uskonoppineet edes harkitsisivat moista, en keskity tässä kirjoituksessa seikkaan sen enempää.

Radikalisoitumiseen johtavat kansainvälisesti monet elementit. Osaan voimme puuttua, osaan varmasti emme. Nähdäkseni jo monen islamilaisen valtion väestörakenne on omiaan aiheuttamaan levottomuuksia. Jos väestö kasvaa eksponentiaalisesti, ja nuoria miehiä kasvaa köyhissä oloissa vailla toivoa työstä tai koulutuksesta, ollaan usein jo monen ongelman alkulähteillä. Tämän kaltaisiin demografisiin seikkoihin on meidän Suomesta käsin kuitenkin äärimmäisen hankala puuttua.

Sen sijaan on monia asioita, joita voimme tehdä yleisen turvallisuustilanteen parantamiseksi ja jihadismin kitkemiseksi.

Itse uskon vahvasti demokratiaan. Jos kansalaiset pakotetaan johonkin tiettyyn ideologiaan, joka ei ole heidän omansa, on todennäköistä että syntyy vihaa ja vastareaktioita pakko-ideologiaa vastaan. Näin on käynyt esimerkiksi Iranissa, jossa valtaa pitävät radikaalit shiia-muslimit vaikka valtaosa väestöstä ei ole uskonnollisia.

Siksi uskon, että maltillisissa islamilaisissa maissa islamilaisten puolueiden kieltäminen tai lakkauttaminen itse asiassa ruokkii jihadistisia elementtejä.

Tämä pätee erityisesti silloin, kun islamilaisia arvoja ajanut laillinen puolue on voittanut demokraattiset vaalit, mutta silti heidät lakkautetaan ja valtaanpääsy estetään.

Esimerkiksi Egyptissä vuonna 2013 muslimiveljeskunnan puolue voitti vaalit, mutta armeija teki vallankummouksen ja vangitsi puolueen johtajat. Tämän kaltaisia esimerkkejä on Lähi-idässä useita.

Näiden vallakaappausten tavoitteena on tietenkin hiljentää islamilaista liikehdintää. Taustalla on toive siitä, että maat voisivat kehittyä sekulaarisina ja demokraattisina. Pitkän päälle toiminnasta voi kuitenkin aiheutua vastakkainen reaktio. Jos maltillisia muslimeita tukahdutetaan kotimaassaan, kasvaa riski fundamentalisoitumisesta. Tällöin islamilainen toiminta siirtyy maan alle, ja heidän kontrollointi tule valtiolle vaikeammaksi.

Vaikka itse pidän islamilaista teologiaa ja demokratiaa arvomaailmoina keskenään jokseenkin ristiriitaisina, katson että islamilaispuolueiden kieltäminen islamilaisessa maailmassa vaarantaa maiden demokratian kehitystä ja altistaa jihadismin lisääntymiselle.

Suomessa tiukennettava linjaa jihadismin suhteen

Kansainvälisesti jihadismin kitkemiseksi länsimaat voisivat siis yrittää edesauttaa demokraattisten elementtien toteutumista islamilaisissa maissa, aina silloin kun se on mahdollista.

Mutta monta asiaa voidaan tehdä myös meillä Suomessa. Toivoisinkin, että kauttaaltaan tiukennettaisiin otetta jihadismin kitkemiseksi, sillä ilmiö on vaarallinen.

Suomen moskejiat ja niiden imaamit eivät pysty kokonaan estämään nuorten radikalisoitumista. Nuoret radikaalimuslimit harvoin käyvät moskeijoissa, eivätkä he välttämättä noudata imaamien tai omien vanhempiensa neuvoja, vaan heidän innoittajinaan toimivat netin kautta löydetyt kontaktit. Näitä on huomattavasti hankalampi kontrolloida.

Uskon kuitenkin, että myös moskeijoita olisi syytä valvoa tiukemmin. Tällä hetkellä tilanne on Suomessa se, että on olemassa lukuisia pieniä moskeijoita joissa jokaisessa käy tietyn profiilin uskovaisia. Sen sijaan että kenttä pirstaloituisi entisestään, kannatan mallia jossa Suomessa on paikkakunnittain korkeintaan kaksi moskeijaa: yksi sunneille ja yksi shiioille. Miksi? Sen takia että viranomaisten on huomattavasti helpompi seurata mitä moskeijiossa tapahtuu, jos niitä on vain kaksi ja niiden aukioloajat, saarna-ajat yms ovat tarkoin selvillä. Nyt kenttä on hajanainen ja viranomaisten on äärimmäisen hankala olla selvillä siitä, mitä missäkin tapahtuu. Saarnojen sisältö ja muu toiminta tulisi etukäteen tiedottaa viranomaisille, ja mielestäni kaikki muu kuin suomalaisten viranomaisten tarkistama uskonnollinen islamin opetus tai saarnaaminen pitäisi rajoittaa minimiin. Vain näin voidaan varmistaa, ettei moskeijoissa saarnata poliittisesta islamista, vaan ainoastaan uskonnon hengellistä puolta. Olisi myös tärkeää, että moskeijan kävijät rekisteröityisivät jäseniksi. Näin tarpeen tullen viranomaiset voivat selvittää kävijöiden henkilöllisyyden.

Olisi hienoa, jos moskeijan kävijät esimerkiksi järjestäisivät oman suurmielenosoituksen terrorismia vastaan tai tuomitsisivat iskut aiempaa jyrkemmin. Näin he osoittaisivat, että tuomitsevat poliittisen islamin ja haluavat osallistua suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen.

Moskeijoiden lisäksi myös koulujen uskonnonopetusta voisi mielestäni päivittää. Kaikki pyhät kirjat, kuten Raamattu ja Koraani, ovat äärimmäisen laajoja ja vivahteikkaita teoksia jotka jättävät runsaasti lukijan oman tulkinnan varaan. Sen sijaan että kouluissa opetetaan pyhien kirjojen opetuksia olisi mielestäni parempi, että kaikille uskonnonryhmille järjestettäisiin yhteisiä, yleistieteellisiä uskonnontunteja jossa käsitellään vaikkapa etiikkaa ja historiaa. Jos pienille lapsille opetetaan hankalia, monitulkinnallisia asioita ja puhutaan ylentävästi tietystä uskonnosta on mahdollista, että harhaluuloja jää itämään.

Kannatan myös Ranskan mallia, jossa kaikenlaisten uskonnollisten symbolien käyttö kouluissa on kiellettyä. Näin kaikille lapsille voitaisiin taata toisaalta tasa-arvoinen kasvuympäristö, sekä toisaalta vapaus itse valita missä määrin ilmaisee omaa uskontoaan kodin ulkopuolella sillä perheet eivät pystyisi sanelemaan kuinka uskonnollisesti lapsen tulisi pukeutua.

Alan Salehzadeh

Kirjoitus on alunperin julkaistu 16.02.2015. Iltalehden blogissa.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s