Demokraattinen vai teokraattinen Turkki?

Turkkia on osittain pidetty talouskasvun, rauhanomaisen politiikan ja sekularismin mallimaana Lähi-idässä. Usein, kun lehdistössä on puhuttu islamilaisten valtioiden kyvyttömyydestä demokratiaan, ollaan Turkin mallia nostettu esiin esimerkkinä jokseenkin onnistuneesta, talouskasvuisesta ja maltillisesta valtiosta.

Nyt olen kuitenkin erittäin huolissani Turkin luisumisesta pois sekularistisesta ja kutakuinkin demokraattisesta valtiomuodostaan kohti entistä jyrkempää islamismia. Jos tilanne tästä vielä kärjistyy, sillä tulee todennäköisesti olemaan suurta vaikutusta koko maailmanpolitiikkaan. Onhan Turkki lännen tärkeä liittolainen, ja muodostaa esimerkiksi Naton toisiksi suurimman sotilasmahdin heti Yhdysvaltojen jälkeen. Mitä käy, jos maa suistuu Iranin kaltaiseen fundamentalismiin?

Kuten edellisessä kirjoituksessani esitin, minusta islamin- ja muiden uskontojen harjoittaminen tulee olla sallittua niin kauan kuin siitä ei koidu harmia tai uhkatekijöitä muille. Ihmisiä ei saa pakottaa luopumaan tai omaksumaan tiettyä ideologiaa. Tämä pätee niin Turkissa kuin missä tahansa muuallakin.

Viime vuosien tapahtumat Turkissa ovat kuitenkin antaneet aihetta huoleen. Erityisen ahtaalle ovat joutuneet muut kuin islaminuskoiset turkkilaiset sekä sekulaarin demokratian kannattajat.

Tiesitkö esimerkiksi, että Turkissa on Kiinan jälkeen maailman eniten vangittuja toimittajia? Länsimaissa ollaan harvoin perillä siitä, kuinka tukala ihmisoikeustilanne suositussa lomakohteessa onkaan.

Minusta Suomen olisi otettava jyrkkä kanta Turkin tilanteeseen, ja ilmaistava jämäkästi että EU-jäsenyydestä ei kannata edes haaveilla niin kauan kuin poliittinen islamisoituminen jatkuu.

AKP-puolue johtaa Turkkia epädemokraattiseen suuntaan

Turkissa valtaa pitää vuonna 2002 perustettu AK-puolue (AKP), jonka johtaja on maan nykyinen presidentti Erdogan. AKP oli alussa maltillisia islamilaisia arvoja ajava puolue, joka lupasi ratkaisuja moniin Turkkia hiertäviin ongelmiin. Demokratian sijaan puolue on valtaan päästyään kuitenkin keskittynyt islamilaisten arvojen levittämiseen.

Turkki on erityisesti AKP:n valtaannousun myötä ryhtynyt tukemaan ja rahoittamaan muslimiliikehdintää eri puolilla maailmaa. Turkin valtio hiljattain esimerkiksi kieltäytyi osallistumasta kansainväliseen koalitioon Isisiä vastaan, ja tahallaan hankaloitti länsivaltojen tukemaa taistelua Kobanessa, jossa kurdit puolustautuivat fundamentalimuslimien hyökkäystä vastaan.

Erdogan on julkisesti antanut lausuntoja, jossa kehottaa naisia keskittymään lapsien synnyttämiseen. Hän korostaa kuinka naiset ovat ”miehiä arvokkaampia” – hänen mukaansa niin arvokkaita, että heidän olisi parasta pysyä kotona ja hoitaa sitä kaikkein arvokkainta työtä, lastenkasvatusta. Turkin naisaktivistit ovat tietenkin raivoissaan. Erdoganin käskystä mielenosoittajia ja toisinajattelijoita on kuitenkin tapettu kymmenittäin, joten moni katsoo parhaaksi olla hiljaa.

Aseelliset konfliktit mahdollisia

Noin neljäsosa turkkilaisista on etnisesti muita kuin turkkeja. Turkkien jälkeen suurimman etnisen ryhmän muodostavat kurdit, joita on noin 20 % väestöstä. Lisäksi on runsaasti pienempiä etnisyyksiä, jotka edustavat joitakin prosentteja maan kokonaisväestöstä. Pienten ryhmien on kuitenkin erittäin hankalaa saada ääntään kuuluviin, sillä Turkissa on voimassa kummastusta herättänyt äänestyslaki. Sen mukaan mikä tahansa puolue tarvitsee vähintään 10 % äänien kokonaismäärästä saadakseen ehdokkaitaan eduskuntaan. Jos puolueen jäsenet saavat vaikkapa vain 9 % äänistä, sen kaikki äänet nollaantuvat. Moni uskoo, että laki on säädetty nimenomaan vähemmistöjen takia ja että sen avulla halutaan estää vähemmistöjen poliittinen edustus.

Etnisten vähemmistöjen oikeuksista ja erityisesti kurdeista on vuosikymmenten saatossa muodostunut polttava kysymys Turkin sisäpoliittisella kentällä. Kurdit vaativat omaa itsehallintoaluetta asuttamilleen alueille, mihin Turkki ei toistaiseksi ole myöntynyt. Kurdit ovat käyneet paikoin aseellisiakin taisteluja Turkin viranomaisia vastaan. Viime vuodet on kuitenkin ollut tulitauko, jonka aikana Erdoganin hallituksen oli määrä neuvotella kurdien kanssa asian rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi. Hallitus ei kuitenkaan ole ryhtynyt lupaamiinsa neuvotteluihin, joten on mahdollista että lähitulevaisuudessa konflikti kurdien ja turkkien välillä äityy jälleen aseelliseksi. Tällöin maa saattaa syöksyä Syyriassa nähtyyn sotaisaan kierteeseen.

Turkki on Euroopan rajalla. Ja jos naapurissa palaa, on mahdollista että liekit leviävät meillekin. Näen, että Suomi voisi olla mukana rakentamassa Turkkia kohti demokraattista suuntaa osallistumalla rauhanneuvotteluprosessiin Turkin valtion ja kurdien välillä. Kesäkuussa Turkissa pidetään vaalit. Niiden tulos ratkaisee, kallistuuko Turkki demokraattiseen vai teokraattiseen suuntaan.

Alan Salehzadeh

Kirjoitus on alunperin julkaistu 18.02.2015. Iltalehden blogissa.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s