Ihmiset ovat koekaniineja aseteollisuuden laboratoriossa

Tänään 16.03.2015 on kurdeja vastaan tehtyjen kemiallisten hyökkäyksien muistopäivä.

Tasan 27 vuotta sitten Irakin entisen presidentin, diktaattori Saddam Husseinin armeija pommitti kemiallisella kaasulla kurdialueita Iranissa ja Irakissa. Noin 6 000 siviiliä sai välittömästi surmansa ja tuhansia vammautui pysyvästi.

Kurdeja vastaan tehdyt hyökkäykset tapahtuivat Iran-Irak sodan aikana. Saddamin liittolaiset aseistivat hänet moderneilla aseilla.

Vuonna 2003, Saddamin kukistamisen jälkeen, kurdit aloittivat suuretsinnän löytääkseen ja saattaakseen vastuuseen ne maat ja henkilöt, jotka myivät tuhoisat aseet Saddamille. Tämä osoittautui luultua haastavammaksi tehtäväksi.

Tähän asti kurdit ovat onnistuneet viemään oikeuden eteen vain yhden miehen, hollantilaisen liikemiehen nimeltään Frans Cornelis Adrianus van Anraat. Hän möi osan kemiallisista joukkotuhoaineista Saddamille.

Hollantilainen mies sai vankeusrangaistuksen, mutta hänen takanaan olleita suuryrityksiä ja muita tukitahoja ei ole pystytty löytämään. Aseteollisuutta pyörittävät firmat ovat ylikansallisia ja siksi hankalasti lain tavoitettavissa. Uhrien, kurdien tai muidenkaan, on äärimmäisen vaikeaa saada heidät oikeuden eteen.

Kun Saddam käytti kemiallista aseita kurdeja vastaan, monet tahot kiistivät teot tai ainakin yrittivät peittää niiden jälkiä. Tapahtumasta ei aikoinaan uutisoitu kovinkaan laajassa mittakaavassa.

Vuonna 2003 kansainvälinen koalitio hyökkäsi Irakiin. Mielenkiintoista on, että samassa yhteydessä ruvettiin uutisoimaan laajasti ja jatkuvasti Saddamin taannoisista kemiallisista hyökkäyksistä. Myöhäinen uutisointi kielii siitä, että aseteollisuudella ja sen takana olevilla suurvalloilla on valtaa vaikuttaa tiedonjakoon. Samalla se todiste siitä, suurfirmojen voitot ovat ihmishenkiä edellä tärkeysjärjestyksessä.

Uskon, että jotkut aseteollisuusmaat pystyisivät halutessaan tehdä syyttömiä syyllisiksi tai suojella syyllisiä tahoja. Uskon myös, että ne pystyvät peittämään kansanmurhan jälkiä tai synnyttämään tekokriisejä vauhdittaakseen omaa myyntiään.

Aseteollisuus on usein likaista

Suurilla aseyrityksillä on kiistaton rooli ihmiskunnan kriiseissä ja kärsimyksessä. Heille sodat ja konfliktit ovat tuottoisaa bisnestä. Samaan aikaan yritykset lobbaavat ahkerasti, jotta valtiot kasvattaisivat puolustusmäärärahojaan.

Aseita ei valmisteta koristeeksi, vaan myyntiin. Suuryritykset tarvitsevat sotia ja konflikteja, sillä vain sitä kautta he pystyvät kasvattamaan liikevoittoaan. Esimerkiksi Kauppalehti arvioi hiljattain suuret asefirmat hyväksi, vakaaksi sijoituskohteiksi.

Monet asefirmat ovat niin tuottoisia emovaltioilleen, että ne ovat saaneet jo sitäkin kautta sananvaltaa sisä- ja ulkopolitiikan kentillä. Yhteyksiä ja syy-seuraus-suhteita on kuitenkin äärimmäisen hankala todentaa, sillä lonkerot ovat monimutkaiset ja ulottuvat syvälle valtarakenteisiin. Välillä kuitenkin myös tavallisen kansalaisen tietoisuuteen tulee uutisia väärinkäytöksistä. Osa esimerkiksi saattaa muistaa uutisen, jossa paljastui kuinka YK:n avustuslähetys olikin oikeasti laiton asekuljetus sotivalle osapuolelle.

Lähi-itä on aseteollisuuden paras kumppani

Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ovat varsinaisia kriisipesäkkeitä, ja siksi oivallinen myyntikenttä asefirmoille. Kun suurvallat jakoivat ja piirsivät uudestaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen ensimmäisen maailman sodan jälkeen, yhtenä sivuvaikutuksena (kenties toivottunakin sellaisena) ovat olleet jatkuvat kriisit ja konfliktit sillä alueella. Tästä on koitunut mittaamattomasti taloudellista hyötyä keskeisille firmoille.

Uskon, että suurin osa maailman kriiseistä, köyhyydestä ja konflikteista olisi poistettavissa jos niin haluttaisiin. Tällä hetkellä kriisien poistaminen ei kuitenkaan ole suurille asemyyjämaille taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi hyödyt asemyynnistä valuvat muualle kuin tavallisille kansalaisille.

Mikäli asemyyntiä kyettäisiin valvomaan tarkasti kansainvälisellä tasolla, tuskin Saddamin kaltaiset diktaattorit pystyisivät omistamaan joukkotuhoaseita. Rikastuminen muiden ihmisten verellä on moraalitonta ja vaarantaa ihmiskunnan elämän maapallollamme. Asiasta voi vaikka kysyä lisää niiltä lukuisilta sukulaisiltani Iranissa ja Irakissa, jotka kärsivät Saddamin aseiden vammoista lopun ikäänsä.

Alan Salehzadeh

Kirjoitus on alunperin julkaistu 16.03.2015. Iltalehden blogissa.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s