Natottaako? Mieti seuraukset!

Venäjä on vanha vihollinen, uusi ystävä, ikuinen naapuri, ja hyvä talouskumppani. Jos Suomi liityy Natoon, syynä on todennäköisesti Venäjä. Minun mielestäni Natoon ei kuitenkaan kannata liittyä.

Monissa avioliitoissa riidellään vuosien ajan. Riita päättyy kun ei enää jakseta riidellä, viisastutaan, jompikumpi antautuu tai toinen kuolee. Moni ajattelee, että liittymällä Natoon saamme parisuhdeterapiaa Venäjän-liittoomme. Askel olisi kuitenkin vahingollinen paitsi kenties Venäjä-suhteellemme, myös Suomen yleiselle turvallisuudelle ja mahdollisuudellemme itsenäiseen päätöksentekoon.

Monen tahot jotka nyt ajavat aktiivisesti Suomen liittymistä Natoon, ovat asialla omat henkilökohtaiset intressit mielessään. Heidän henkilökohtainen hyötyminen ei välttämättä tarkoita sitä, että ollaan suomalaisten turvallisuuden asialla. Esimerkiksi moni armeijan leivissä työskentelevä ajaa NATO-jäsenyyttä, koska haaveilee kansainvälisistä uramahdollisuuksista.

Nato-keskustelussa on aina hyvä muistaa, että kyseessä ei ole humaanitaarinen organisaatio tai mikään ihmisoikeusliitto. Nato on sotilaallinen organisaatio, joka ajaa omaa ja erityisesti joidenkin suurvaltojen taloudellis-poliittista etua.

Nato ei aina pysty auttamaan

Nato ajaa omia asioitaan, välillä ristiriitaisin vaikutuksin. Kun USA vapautti/valloitti Irakin, se oli hyvä maan joillekin etnis-uskonnollisille ryhmille, mutta tuhoisa muille. Miljoona ihmistä kuoli. Kovasta hinnasta huolimatta nyt ISIS on valloittanut yht’äkkiä noin kolmasosan Irakista, ilman että Nato olisi kyennyt suojelemaan irakilaisia. Naton suurimmilla jäsenmailla oli kuitenkin velvollisuus suojeluun.

Muitakin esimerkkejä on. Nato-maa Turkki miehitti Kyproksen vuonna 1974. Toinen NATO-maa Kreikka ei kuitenkaan saanut mitään apua poistaakseen Turkin armeija Kyprokselta.

Suomen on hyvä muistaa, että vaikka Nato lupaa suojelua, se ei aina sitä pysty tai edes halua taata.

Nato-jäsenyys tuo mukanaan outoja kumppaneita

Jotkut Nato-maat suojelevat Lähi-idän epädemokraattisia valtioita ja esimerkiksi myyvät aseita diktaattoreille. Nato myös suojelee sellaisia valtioita, jotka eivät hyväksy naisten oikeuksia tai rajojen sisällä kansalaisten demokraattisia vaatimuksia. Miksi Suomi liittoutuisi tällaisten maiden kanssa?

Joskus Nato ajaa demokraattisia arvoja taistelemalla terrorismia vastaan, mikä on hyvä. Toisinaan taas Nato taistele vapaustaistelijoita vastaan, tukemalla diktaattorisia tai ääri-kansanmielisiä valtiota Lähi-idässä. Nato myös nimittää monia etnisten vähemmistöjen puolueita terroristiksiryhmiksi, vaikka kyseessä olisi demokraattisia arvoja ajavat vapaustaistelijat. Etukäteen emme voi tietää, että liittymisemme jälkeen pääsemme tukemaan demokratiaa. Voimme joutua tukemaan aivan vastakkaisia arvoja.

Liityttyään Suomi tuskin saisi suurtakaan sananvaltaa siihen, keitä muita maita tulevaisuudessa hyväksytään Natoon. Monet Lähi-idän maat kuten Azerbaijan, Gulf-maat tai Irak saattavat olla kiinnostuneita jäsenyydestä. Näillä valtioilla on kuitenkin huomattavan erilaiset lähtökohdat kuin meillä, ja lisäksi ne ovat varsinaisia suur-konfliktialueita. Tällöin Suomi päätyisi Lähi-idän konfliktien naapurimaaksi ja saattaisi joutua mukaan taisteluihin, joita alueella tullaan todennäköisesti käymään jatkossakin.

Suomi tulisi myös osaksi ikuista Israelin ja palestiinalaisten välistä kiistaa, joka ei ratkea ennen demokratian läpimurtoa Lähi-Idässä.

Entä Venäjä?

Kuten alussa viittasin, Nato-jäsenyyttä kannatetaan usein Venäjän arvaamattomuuden pelosta.

Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, suhteet Venäjään ja Neuvostoliittoon olivat huonot sotavuosiin saakka. Jatkosodan jälkeen ei sen sijaan maiden välillä ole ollut, uhittelua lukuunottamatta, varsinaisia konflikteja. Sen sijaan on esiintynyt pikemminkin läheisyyttä: Suomi on toiminut rauhan porttina Venäjän ja lännen välillä, ja toisaalta Venäjä on tuonut meille vaurautta tärkeän kauppakumppanin roolissa.

Venäjä on kuitenkin toiminut ulkopolitiikassaan osin äkisti ja arvaamattomasti, esimerkiksi Krimin ja Georgian konflikteissa. Onko meillä syytä huoleen?

Usein sanotaan, että mikäli Ukraina tai Georgia olisivat Naton jäseniä, niin Venäjä ei olisi sekaantunut maiden sisäisiin asioihin eikä olisi valloittanut Krimiä. Tilanne ei kuitenkaan ole verrannollinen Suomen kanssa jo pelkästään siitä syystä, että Ukraina ja Georgia ovat itsenäistyneet vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-91. Ongelmat heidän ja Venäjän välillä ovat tuoreita, eikä kaikkia ole vielä ehditty ratkoa. Maiden väliset rajat eivät ole vielä sataprosenttisesti stabilisoituneet, vaan Ukrainassa ja Georgiassa on kiistanalaisia alueita, joissa venäläiset ovat enemmistönä. Myös molemmissa maissa on Venäjää kannattavia poliittisia puolueita. Esimerkiksi nämä seikat erottavat maat Suomen tilanteesta.

Puolueettomuus vahvistaa Suomea

Suomi menestyy tällä hetkellä hyvin rauhanneuvottelijana. Mitään merkittäviä kriisejä Venäjän kanssa ei myöskään ole ollut liki 70 vuoteen. Hyvät suhteet Venäjän kanssa ovat tuoneet talouskasvua sekä rauhaa ja ystävyyttä maiden välille.

Sodan tai konfliktien synnyttäminen on loppujen lopuksi helppoa, ja siihen riittää tyhmältäkin vain muutama hetki. Rauhan, ystävyyden ja luottamuksen rakentaminen sen sijaan vaatii viisailta ihmisiltä vuosikausien ponnisteluja.

Suomelle paras rooli on puolueettomuus suurvaltojen eturistiriidoissa. Tämän tien ovat valinneet Sveitsi ja Ruotsi, ja minusta se olis paras tie myös itsenäiselle Suomelle.

Alan Salehzadeh

Kirjoitus on alunperin julkaistu 21.03.2015. Iltalehden blogissa.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s