Shiia-sunni-konfliktin juuret ja vaikutukset

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan konflikteissa uskonnolla on aina ollut tärkeä rooli. Myös Syyrian ja Irakin konflikteissa sunnien ja shiiojen kiistoilla on keskeinen sija. Tuorein esimerkki shiiojen ja sunnien välisestä konfliktista on Jemen, jossa sota syttyi muutama päivä sitten. Tälläkin hetkellä sadat Saudi-Arabien koneet pommittavat Jemeniä. Kaikki sunnimaat, Saudi-Arabian johdolla, tukevat sunneja jotka taistelevat Iranin liittolaisia Hutheja vastaan Jemenissä. Huthit ovat shiia-haaran edustajia.

Mistä on kyse?

Islam on jakautunut kahteen päähaaran, shiia- ja sunnimuslimeihin. Heidän väliset suhteensa ovat historiallisesti olleet aina kireät. Islamin syntymisestä lähtien aina tähän päivään saakka shiia- ja sunnimuslimien välissä on ollut verisiä sotia, eikä sopua ole vieläkään löytynyt. Ongelman ydin se, että shiiat ja sunnit eivät hyväksy toisiaan. Jo islamin syntyajoilta asti shiiat ja sunnit ovat taistelleet siitä, kuka saa hallita muslimimaailmaa. Vaikka alun perin shiia- ja sunnimuslimien väliset erot ovat olleet pieniä, ajan myötä erot ovat syventyneet entistä enemmän. Nykyään yhteisymmärrystä ja toistensa hyväksymistä haarojen välillä pidetään melkein mahdottomana.

Sunnien ja shiiojen väliset erot

Muhammadin kuoleman jälkeen vuonna 632 jKr. kokoonnuttiin valitsemaan hänelle seuraajaa. Niitä ihmisiä, jotka valitsivat Abu Bakrin Muhammedin seuraajaksi ja muslimien johtajaksi, kutsutaan sunnimuslimeiksi. Jotkut muslimit vastustivat Abu Bakrin valintaa ja olivat sitä mieltä, että johtajuus kuuluu Muhammadin serkulle Alille. Heitä kutsutaan shiioiksi ja arabiaksi shi’at Ali eli Alin seuraaja.

Sunnit tunnustavat neljä ensimmäistä Muhammedin seuraajaa: Abu Bakrin, Omarin, Uthmanin ja Alin. Shiiat puolestaan katsovat, että Muhammadin ainoa seuraaja on Ali. Imaami on Mohammedin jälkeläiseksi katsottu uskonnollinen johtaja. Vain shiioilla on imaameja, koska sunnit pitävät Mohammedin jälkeläisenä ainoastaan neljää ensimmäistä seuraajaa.

Shiiat ja sunnit uskovat molemmat, että Allah on heidän Jumalansa, Mohammed on Jumalan profeettaa ja Koraani on Jumalan ihmisille lähettämä kirja.

Shiiamuslimit uskovat myös Alin sanoista koostettuun kirjaan nimeltä Nahju al-Balaghan. Noin 80–85 prosenttia maailman muslimeista on sunneja.

Sunnien ja shiiojen väliset konfliktit

Alin valtakaudella 650-luvulla käytiin sisällissota, joka päättyi Alin murhaan. Syvä shiia-sunni-konflikti sai alkunsa nimenomaan tästä Alin murhasta. Islamin historia on täynnä shiiojen ja sunnien välisiä sotia. Eniten taisteluita käytiin 1600 – 1900 luvuilla sunnien Osmani-valtakunnan ja shiiojen Safavidi-dynastian välillä. Nämä taistelut syvensivät muslimien välisiä eroja entisistä enemmän.

Shiiojen ja sunnien väliset taistelut näyttävät olevan Lähi-idän ikuinen vitsaus, koska molemmat osapuolet uskovat olevansa oikeassa.

Esimerkiksi shiiojen johtajamaassa Iranissa vähemmistösunneilla on tukalat oltavat. Shiilaisuus on Iranin virallinen valtionuskonto, johon kuuluu 89 prosenttia iranilaisista. Tuhansia sunniaktivisteja on vankilassa, ja koko valtiosysteemi sortaa heitä. Sunnimuslimi ei saa vaikkapa asettua ehdolle presidentinvaaleissa.

Tämä on yleinen tendenssi Lähi-idässä. Sunnimaissa shiioilla on huonot oltavat ja vice versa. Esimerkiksi 13 miljoonan asukkaan Teheranissa on tuhansia shiiamoskeijoita, muttei yhtäkään sunnimoskeijaa. Pakistanissa ja Irakissa shiiojen ja sunnien välisissä yhteenotoissa kuolee päivittäin kymmeniä ihmisiä.

Myöskään sunnimuslimeiden hallitsemissa maissa kuten Saudi-Arabiassa, Egyptissä ja Qatarissa shiioja ei hyväksytä.

Ääriliikehdintä

Shiioilla ja sunneilla on kymmeniä eri radikaaleja ääriliikkeitä.

Al-Qaidan ja ISIS-verkoston liittolaisryhmät ovat kaikki sunneja, sillä shiiat eivät voi olla koskaan al-Qaidan tai ISIS:in jäseniä. Shiiojen ääriliikkeitä puolestaan ovat Iranin Ansare-Hezbollah, Libanonin Hizbollah ja monet Irakin shiia-puolueet.

Äärisunnilaisten liikkeiden tukijamaat ovat sunniarabien hallitsemat maat kuten Saudi- Arabia, Egypti, Qatar ja Turkki. Shiialaisten ääriliikkeiden tukijamaat ovat Iran ja Syyria ja Irakin shiiat.

Al-Qaida ja Hizbollah ovat toistensa vihollisia, mutta siitä huolimatta he tekevät usein yhteistyötä yhteisiä vihollisia vastaan. Al-Qaidan, ISIS ja Hizbollahin kaltaiset fundamentalistit muslimiryhmät painottavat Koraanin fanaattisimpia jakeita. Äärimuslimit kannustavat muslimeita sotaan (jihad) Allahin puolesta. He uskovat, että taistelu kuoleman saakka on heidän velvollisuutensa.

Koraanin mukaan oikean muslimin täytyy ehdotta noudattaa kaikkia Koraanin jakeita. Tietyt Koraanin yhteiskunnalliset säännöt ovat sellaisia, että jos niitä noudattaa, profiloituu väistämättä fundamentaaliseksi äärimuslimiksi. Maltilliset muslimit eivät siis noudata kirjaimellisesti Koraania. He noudattavat ainoastaan hengellisiä suosituksia, mutteivät sotilaallisia, poliittisia ja taloudellisia osia.

Sunnien ja shiiojen kansainväliset suhteet

Irakin ja Iranin sodassa sunnimuslimimaat tukivat Saddam Husseinia Irania vastaan, ja shiiamuslimimaat ja -ryhmät puolestaan olivat Iranin liittolaisia.

Irakin sota (2003) oli poikkeuksellinen siitä, että shiiat ja sunnit liittoutuivat sunnihallitsija Saddam Husseinia vastaan.

Syyrian, Irakin ja Jemenin konflikteissa sunnivaltaiset maat kuten Saudi-Arabia, Egypti, Qatar, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Oman, Turkki, Libanon, Jordania sekä eri maiden sunniryhmät ovat tukeneet ainoastaan sunniryhmiä.

Vastaavasti maailman shiiamuslimien johtaja Iran ja sen liittolaiset kuten Libanonin Hizbollah, Palestiinan Jihadisti-ryhmät, Irakin shiiat, Turkin alaviittit, Afganistanin shiiat ja Omanin shiiat tukevat shii-ryhmiä Syyriassa, Jemenissa ja Irakissa.

Suurin osa länsimaista tukee sunnileiriä, sillä he ovat sunnien liittolaisia. Kiina ja Venäjä puolestaan tukevat Iranin johtamaa shiialeiriä.

Ratkaisu

Lähi-idässä ei ole esimerkkiä uskonnollisesta valtiosta, jossa shiiat ja sunnit eläisivät rauhassa keskenään.

Shiia-sunni-ongelma ei todennäköisesti ratkea Syyriassa, Irakissa, Libanonissa tai Jemenissä sillä, että jompikumpi osapuoli voittaa sodan. Historia on osittanut, että päästessään valtaan ei kumpikaan ryhmä hyväksy toisen oikeuksia.

Esimerkiksi Syyriassa vaikka al-Assadin hallitus kaatuisikin ja valtaan astuisi sunnioppositioryhmä, jännitteet sunnien ja shiiojen välillä tulisivat todennäköisesti jatkumaan uskonnollisen hallituksen alla.

Paras ratkaisu olisi se, että tuetaan valtioliittojen tai liittovaltioiden muodostamista Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa. Näin kaikki etniset ja uskonnolliset ryhmät saisivat omat alueensa haltuun ja valta ei olisi keskitettynä tietylle etniselle tai uskonnolliselle ryhmälle.

Toinen ratkaisu olisi, että ihmiset luopuisivat tiukasta suhtautumisesta omaan uskontoonsa ja omaksuisivat modernimman tulkinnan. Renesanssin hengessä uskonto olisi vain henkilökohtainen asia, ei yhteiskunnan järjestelmä tai laki. Tämä koske kaikkia uskontokuntia, ei vain muslimeja.

Joidenkin suurvaltojen harjoittamalla hajota ja hallitse –politiikalla on suuri rooli shiia-sunni konfliktin syventämisessä. Olisi hyvä, jos sen sijaan suurvallatkin tukisivat rauhaa alueella. Shiiamaailman johtajamaalla Iranilla ja sunnimaailman johtajamaalla Saudi-Arabialla on likainen rooli alueen konfliktien kasvattamisessa. Jos länsi tukee näitä leirejä, johtaa se vielä suurempaan kaaokseen Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Jopa niin kuumaan, että sen liekit saattavat polttaa länttäkin.

Alan Salehzadeh

Tätä tekstiä varten olen lainannut vapaasti omaa tutkimustani ”Syyrian sisällissota: syitä ja tausta tekijöitä” .

Kirjoitus on alunperin julkaistu 27.03.2015. Iltalehden blogissa.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s