Kiinan puolueettomuus Lähi-idässä ansaitsee kiitoksen

Kiina nousee usein esiin suomalaisessa keskustelussa silloin, kun kaivataan esimerkkiä ihmisoikeusrikkomuksista, huonosta ilmastopolitiikasta tai halvasta tuotannosta. En usko, että Kiinalla on näistä syistä johtuen kovinkaan hyvä maine. Ja onkin totta, että jättimaalla on edessään runsaasti ratkottavia haasteita. Ihmisoikeusrikkomuksia ja maan sisäistä epätasa-arvoa kun ei voi noin vain sivuuttaa. Mutta halusin kuitenkin tuoda Kiinan esille sellaisessa valossa, jossa sen harvoin näkee paistattelevan. Nimittäin yhdestä asiasta Kiina mielestäni ansaitsisi enemmän kiitosta: maltillisesta ulkopolitiikasta.

Siksi tässä kirjoituksessa en analysoi sen enempää Kiinan sisäisiä ongelmia (joita kiistatta on paljon), vaan kiinnitän huomiota Kiinan harjoittamaan ulkopolitiikkaan ja sen vaikutuksiin erityisesti Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa. Sillä alueella Kiinan rooli onkin vahvistumassa, koska monet paikalliset tahot pitävät maata puolueettomampana kumppanina muihin talousmahteihin verrattuna.

Kuten yleisesti tiedetään, Kiinan talouspolitiikkaa hallitsi varsinkin 1970-luvun loppuun asti vahvat ideologiset motiivit. Maa oli Neuvostoliiton linjalla, lännen talouspolitiikkaa vastaan. 1970-luvun lopulta alkaen Kiina on kuitenkin nopeasti uudistanut talouttaan markkinatalouden suuntaan. Erityisesti 2000-luvun jälkeen ideologiset motiivit ovat laimentuneet, talousintressien ja talousuudistusten kasvaessa voimakkaasti. Nykyisen talouskehityksen taustalla on erityisesti pankkisysteemien ja maanviljelytalouden uudistaminen.

Kiinan talouskasvu ollut nopea ja se jatkuu edelleen, erityisesti teollisen sektorin avittamana. Se onkin vaikuttanut kiinalaisten elintason nousuun kaikkialla maassa.

Vuonna 2010 Kiina nousi maailman toisiksi suurimmaksi taloudeksi. Taustalla piilee erinomaiset kauppasuhteet muihin maihin. Kiinalla on ainutlaatuinen kyky käydä kauppaa konfliktin eri osapuolten kanssa ilman, että nämä osapuolet siitä suuttuisivat.

Kiina ei sotkeudu naapureidensa sisäpolitiikkaan

Kiinalla on hyvät naapurisuhteet melkein kaikkien naapurivaltioidensa kanssa, erityisesti muslimivaltioiden kanssa, kuten Afganistanin, Tadzikistanin, Kirgisian, Pakistanin ja Kazakstanin kanssa. Kiina on investoinut mittavasti esimerkiksi Kazakstanissa rakennusalalla ja öljysektorilla. Vaikka Kiina ei ole tyytyväinen että Afganistanissa on USA:n tukikohtia, se suhtautuu silti asiaan neutraalisti eikä ole sotkenut suhteitaan Afganistanin kanssa.

Kiina ei pääsääntöisesti sekaannu naapurimaidensa sisäisiin asioihin. Myös naapurimaat välttävät sekaantumasta Kiinan sisäisiin asioihin. Esimerkkinä mainittakoon uiguurit, jotka ovat maan länsipuolta asuttava muslimikansa. Yksikään islamilainen valtio ei ole sekaantunut asiaan tukemalla heidän itsenäistymispyrkimyksiään Kiinasta. Kiinalla on myös hyvät suhteet muihin Aasian talouskasvun ja läntisen liittolaisuuden maihin, kuten Taiwanin, Japanin ja Etelä-Korean kanssa.

Vaikka sisäisiä konflikteja Kiinassa piisaa, ja polttava Tiibet-kysymys on edelleen ratkaisematta, on siitä huolimatta todettava että Kiinan rooli kansainvälisesti on ollut pääosin positiivinen ja rauhanomaisen neutraali. Kiina on korostanut ja korostaa yhä kuinka kansainväliset konfliktit tulee ratkaista YK:n kautta, ei sotilaallisesti tai voimaa käyttämällä. Vaikka Kiina ei ole kovinkaan aktiivinen maailman kriisien hoidossa, ei se myöskään ole synnyttänyt kriisejä itse. Kiina on myös antanut merkittävän panoksensa joihinkin globaaleihin kysymyksiin kuten taisteluun merirosvoja vastaan sekä maailman terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen.

Kiinan rooli Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa

Kuten tiedetään, Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka on hyvin hajanainen alue jossa kytee runsaasti erilaisia konflikteja (shiia-sunni-taistelut, Iranin ja arabimaiden sekä Turkin väliset konfliktit, Israelin ja arabivaltioiden konfliktit, Iranin ydinohjelmakiista jne.). Kiina on kuitenkin onnistunut olla sekaantumatta mihinkään näistä konflikteista, säilyttäen kuitenkin samalla hyvät kauppasuhteet kaikkiin alueen merkittäviin valtioihin. Tämä on melko ainutlaatuista. Toisaalta, Kiinalla on kaikki intressit olla sotkematta suhteitaan, sillä yli 50 % sen energiantuonnista (öljy ja kaasu) tapahtuu Persianlahden maiden kautta.

Kiinan ulkopoliittisella agendalla ei ole ollut ”demokratian vienti”, kuten joillain muilla suurvalloilla. Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa Kiina ei ole pommittanut yhtäkään valtiota, se ei ole tukenut poliittisesti diktaattoreja, eikä se ole osallistunut vallankumouksiin tai –kaappauksiin.

Kiina on pysytellyt puolueettomana sekä shiia-sunni-konfliktissa että Israel-arabi-konfliktissa. Kiinalla on samanaikaisesti hyvät suhteet sekä Israelin että palestiinalaisten kanssa. Kiinan ja Israelin välillä on hyvät taloussuhteet, jotka koostuvat erityisesti aseviennistä ja –tuonnista sekä muusta korkean teknologian kaupasta. Nämä eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet negatiivisesti Kiinan Palestiina-suhteisiin.

Arabikevään myllerryksissä Kiina on pysytellyt neutraalina. Se ei ole tukenut hallitsijoita eikä kapinallisia. Erityisesti Syyrian sisällissodan aikana Kiina on tukenut rauhanomaista ratkaisua, vaatimalla esimerkiksi vuonna 2012 sotivia osapuolia rauhanneuvotteluihin. Mainittakoon kuitenkin, että YK:n päätöslauselmissa Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan liittyen Kiina on useasti seissyt Venäjän rinnalla, erityisesti Syyrian asioista.

Tuoreessa Jemen-konfliktissa Kiina ei myöskään asettunut Iranin eikä Saudi-Arabian linjalle, sillä Kiinalla on erinomaiset suhteet molempien kanssa. Sen sijaan Kiina evakuoi sotilaslaivoillaan turvaan maassa oleskelevat kiinalaiset ja muut ulkomaalaiset, sen enempää sekaantumatta asioihin.

Lähi-idässä Iran on yksi Kiinan suurimmista talouskumppaneista. Kiinalaiset tavarat ovatkin valloittaneet koko Lähi-idän ja erityisesti Iranin markkinat melkein kaikilla sektoreilla. Mielenkiintoista on, että Kiinan hyvät suhteet Iraniin ei ole suututtanut Saudi-Arabiaa tai Israelia, Iranin ykkösvihollisia. Toisaalta myöskään Kiinan suhteet Israeliin ja Saudi-Arabiaan eivät ole vaikuttaneet Iranin ja Kiinan suhteisiin.

Kiinan hyvät diplomaattiset suhteet Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maihin ovat olleet tärkeä tekijä maan talouskasvun kannalta. Ne osoittavat myös, että on mahdollista luoda hyviä kauppasuhteita ilman, että sekaantuu maiden sisäisiin tai ulkoisiin konflikteihin. Ehkäpä Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka ei ole strategisesti yhtä tärkeä Kiinalle kuin Etelä-Aasia. Kuitenkin on myös Kiinan talousetujen mukaista, että on alueen maat elävät rauhassa ilman konflikteja.

Kun kyseessä on Kiina, usein hyttynen nähdään karhuna. Lukuisista ongelmista huolimatta pitäisi muistaa iloita Kiinan talouskehityksestä, sillä se on nostanut miljoonia ihmisiä pois köyhyydestä. Niin suuren maan asioiden järjestäminen ei ole helppoa, eikä se käy hetkessä. Kiinan positiivinen talouskehitys, hyvät kauppasuhteet ja erittäin maltillinen ulkopolitiikka antavat toivoa siitä, että maa kykenee ratkaisemaan vielä vellovat ihmisoikeus- ja sananvapauskysymyksetkin. On hyvä muistaa, että halutessaan Kiina kykenee harjoittamaan myös paljon likaisempaa ulkopolitiikkaa, dramaattisin seurauksin.

Alan Salehzadeh

Kirjoitus on alunperin julkaistu 27.04.2015. Iltalehden blogissa.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s