Turvapaikanhakijat tuovat mukanaan Eurooppaan niitä konflikteja, joita ovat paenneet

Ihan ensiksi toivon, että tätä kirjoitusta ei käytetä välineenä oikeuttamaan ihmisten epätasa-arvoista kohtelua tai negatiivisuuden lietsomiseen turvapaikanhakijoita kohtaan. Uskon avoimeen keskusteluun ja siihen, että vain tuntemalla faktat voidaan päästä kestävään ja hyvään ratkaisuun.

Ottamatta kantaa siihen, mikä ovat yksittäisten turvapaikanhakijoiden motiivit hakeutua Eurooppaan on selvää, että Lähi-itää koettelevat veriset sodat. Länsimaat ja suurvallat ovat olleet aktiivisina osapuolina heittämässä bensaa liekkeihin. Mutta monella ydinkiistalla on hyvin paikalliset juuret.

Juuri nyt Suomeen tulee eniten pakolaisia Irakista. Siellä sisällissotaa ovat jo vuosikausia käyneet shiia- ja sunnimuslimit keskenään, sekä maan sisällä asuvat eri etniset väestöryhmittymät.

Nyt kun kaikki viranomaisresurssit keskitetään siihen, että saadaan tuhannet turvapaikka-anomukset käsiteltyä ja ihmisille siksi aikaa kelvolliset asuinolosuhteet, on aika nostaa seuraava kissa pöydälle.

Suurin osa tänne tulleista ovat eläneet ja kokeneet sodan, ja kuuluneet siinä tiettyyn leiriin joko aktiivisena tai passiivisena jäsenenä. Nyt ongelmia uhkaa tulla siitä, että keskenään verisesti sotivien leirien edustajia on pitkin Suomea samoissa ahtaissa tiloissa vastaanottokeskuksissa. Sama kuin talvisodan aikana sekä suomalaisia että venäläisiä oltaisiin asutettu samoihin tiloihin.

Kuten viisas sanonta kuuluu, konflikteja kytee siellä, missä on paljon nuoria miehiä vailla järkevää tekemistä. Kuten nyt vaikkapa vastaanottokeskuksissa.

Meillä ei ole varaa epäonnistua oleskeluluvan saavien kotouttamisessa. Siksi meidän on osattava kitkeä ja tyrehdyttää jo alkuunsa kaikki etniseen klikkiytymiseen tai uskonnolliseen radikalisoitumiseen johtavat elementit.

Suomessa on liikkunut radikaaleja ääriajattelijoita jo ennen nykyisten ryhmien maahan saapumista. Siitä kielii sekin, että eräiden arvioiden mukaan Suomesta on lähtenyt eniten taistelijoita Isisin riveihin suhteutettuna maan muslimiväestöön. On erittäin tärkeää, että täällä odottelevien ihmisten ajan voi täyttää jollain rakentavalla ja hyödyllisellä, kuten vaikkapa työnteolla. Ilman järkevää tekemistä he ovat alttiita radikaalien solujen rekrytoinnille.

Suomessa shiia- ja sunnimuslimit eivät suinkaan muodosta yhtenäistä ryhmää, vaikka aseellisilta selkkauksilta ollaan tähän asti vältyttykin. Tästä kielii esimerkiksi suurmoskeija-hankkeen synnyttämä eripura.

Kotoutuminen ei tarkoita vain kielen oppimista ja työssäkäyntiä. Integroituminen vaatii myös sen, että lähtömaan konflikteista huolimatta tulija omaksuu edes osittain eurooppalaiset ideat sekularismista, tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista.

Millä tavalla voi sitten estää konfliktien rantautumista Suomeen? Se onkin suuri haaste meidän yhteiskunnalle. Tärkeintä on, että ihmisillä on rakentavaa ja mielekästä tekemistä ja että kokonaisvaltaisessa, myös aatteellisessa, kotouttamisessa onnistutaan.

Alan Salehzadeh

Kirjoitus on alunperin julkaistu 18.09.2015. Iltalehden blogissa.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s