Miksi Venäjä kasvattaa rooliaan Syyriassa?

Viime viikkoina Venäjä on ottanut strategisen vastuun al-Assadin joukkojen ohjaamisesta Syyriassa. Strategisen vastuun lisäksi heidän koneistonsa ja paikoin miehistönsä näkyy niin maa- ja ilmavoimissa kuin laivastossakin. Vuodesta 2011 alkaen tähän päivään asti al-Assadin suurimpiin tukijamaihin lukeutunut Venäjä on kuitenkin aktiivisesti kiistänyt roolinsa Syyrian konfliktissa. Mistä siis johtuu, että Venäjä pelaa nyt avointa peliä?

Venäjän ja Syyrian lämpimät suhteet juontuvat pitkälle. Jo Neuvostoliiton aikana Syyria oli Venäjän tärkeä liittolainen Lähi-idässä. Syyrian sisällissodassa Venäjä tukee Syyrian presidentti Bashar al-Assadia, hänen vihollisia vastaan. Venäjä tietää, että jos se menettää Syyrian liittolaisuuden vallanvaihdon myötä, menettää se samalla myös rikkaan Iranin liittolaisuuden. Iran nimittäin painostaa Venäjää jatkamaan al-Assadin edustamien shiia-muslimeiden tukemista Syyriassa. Sen takia Venäjä puolustaa kaikin voimin Bashar al-Assadin hallintoa.

Lämpimät suhteet ovat molemminpuoliset. Venäjän ja Georgian välisessä sodassa Syyria oli ainoa arabimaa, joka tuki Venäjää. Myös Iran oli Venäjän linjalla, ja nythän Venäjä ja Iran ovat yhdessä al-Assadin suurimpia tukijoita.

Lisäksi Syyria on Venäjän suurin aseiden ostaja, myös suurin osa Syyrian armeijan aseista on valmistettu Venäjällä. Vuonna 2011-2015 asekauppa Venäjän ja Syyrian välillä oli monen miljardin euron arvoista. Myös Iran on tärkeä myyntikumppani venäläisvalmisteisille aseille.

Strateginen liittolaisuus ja mittava asekauppa ovat Venäjälle painavia syitä tukea al-Assadin hallintoa. Venäjä ei yleisestikään katso hyvällä arabialueen vallanvaihdoksia ja sisäistä myllerrystä. Tämä johtuu siitä, että Venäjä pitää mahdollisena kansannousujen leviämistä Pohjois-Kaukasian muslimialueelle, joka on maantieteellisesti lähellä Irania.

Venäjän muslimit sekä suurin osa Kaukasuksen muslimeista ovat sunneja. Välit Venäjän valtiovaltaan ovat yleisesti ottaen melko huonot, Afganistanin ja Tshetshenian sotien johdosta. Tämä on Venäjälle vielä lisäsyy tukea shiioja Syyriassa, sillä se ei halua sunni-rintaman vahvistuvan lähellä omia alueitaan.

Venäjä ja USA yhteistyössä

Kurdit ja jotkut Syyrian oppositioryhmät eivät ole tyytyväisiä Venäjän kasvaneeseen rooliin Syyriassa. Heidän mukaansa Venäjällä ei ole mitään päämäärää tai selkeää suunnitelma tulevaisuudelle al-Assadin suojelun lisäksi. On tosin huomautettava, että myöskään Lännen muodostamalla koalitiolla ei ole ollut viime vuosina kovinkaan selkeitä tavoitteita, sillä tilanne on niin pirstaloitunut.

Jos Venäjän pyrkimys Syyriassa on ainoastaan al-Assadin suojelu se ei takaa, että Venäjä pystyisi ottamaan pysyvää roolia Syyriassa, sillä siellä on runsaasti eri etnisiä ja uskonnollisia ryhmittymiä joiden keskinäiset intressit vaihtelevat. Jos Isis saadaan kukistettua, Sunnit haluavat yksin hallita koko Syyriaa, al-Assadin edustamat shiiat (alaviitit) myös. Kurdit sen sijaan haluavat vahvistaa omaa itsehallintoaluettaan. Syyrian erilaisten ryhmittymien vaatimukset ja päämäärät ovat siis erilaisia. Siksi liittovaltiomalli, joka takaisi kaikille pääryhmittymille itsehallinnon, olisi hyvä systeemi. Jos tietty etninen tai uskonnollinen ryhmä sen sijaan ryhtyy sodan jälkeen hallitsemaan koko maata, konflikti tuskin koskaan saadaan päätökseen. Näkisin siksi, että Venäjä pystyy ottamaan pysyvää roolia Syyriassa vain, jos se pystyy takaamaan eri ryhmien intressit.

Paljon riippuu nyt siitä, saadaanko kaikkien yhteinen vihollinen Isis kukistettua. Ihmettelenkin sitä, miten liikkeen pysäyttäminen on vienyt niin paljon aikaa. USA liittolaisineen ei ole onnistunut tuhoamaan Isisiä neljässä vuodessa, vaikka al-Qaida Afganistanissa ja Saddam Hussein Irakissa syöstiin hyvinkin nopeasti. Saa nähdä, pystyykö Venäjä torjumaan radikaalit islamistit tehokkaammin.

Venäjän avoin rooli Syyriassa vaikuttaa todennäköisesti negatiivisesti sen suhteisiin sunni-islamilaisiin Gulf-maihin. Jos taas Venäjä kykenee hoitamaan Ukrainan tilanteen niin, että se saa Lännen taakseen, on mahdollista että Länsi asettuu myös vahvemmin tukemaan Venäjän roolia Syyriassa. Venäjälle voisi kelvata myös Syyria, jossa ei ole al-Assadia, kunhan hyvä kauppakumppanuus säilyy eikä sunni-akseli kasva liian hallitsevaksi.

Uskon, että tälläkin hetkellä Venäjä ja USA tekevät yhteistyötä Syyriassa siitä huolimatta, mitä mediassa sanotaan. Pelko konfliktin pitkittymisestä, turvapaikanhakijoiden tulva EU:n alueelle, ja konfliktin leviäminen ympärysmaihin ovat kaikki syitä, jotka ovat ajaneet epätodennäköiset kumppanit, USAn ja Venäjän, tekemään yhteistyötä Syyriassa.

Alan Salehzadeh

Kirjoitus on alunperin julkaistu 10.10.2015 Iltalehden blogissa.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s