Uskonnot ja harmaa talous

Uskontojen rooli on kaksinainen. Toisaalta ne tuovat miljoonille tai miljardeille uskoville toivoa ympäri maailmaa ja ohjaavat elämään tiettyjen moraalisääntöjen mukaisesti. Toisaalta taas jotkut uskonnollisiksi itseään nimittävät johtajat saattavat käyttää valta-asemaansa väärin ja havitella itselleen tai edustamalleen liikkeelle lisää valtaa ja aineellista hyvää.

Kun tarkastellaan maailman eri valtioita ja instituutioita huomataan, että monesti uskonnolliset liikkeet (pienet tai suuret) eivät rajoita toimintaansa pelkästään hengelliseen työhön. Monet ottavat aktiivisesti roolia yhteiskunnallisissa, poliittisissa ja taloudellisissa asioissa. Tämän kaltaisia teokraattisia hallitsijoita on runsaasti vaikkapa Lähi-idässä ja myös Euroopan historiassa.

Tämän kaltainen toiminta on rikastuttanut uskonnollisia johtajia ja heidän edustamiaan liikkeitä kautta aikojen. Esimerkiksi Mekka on kaupunkina rikastunut valtavasti siksi, että se satojen tuhansien uskonnollisten matkaajien vuotuinen matkakohde.

Monessa uskonnossa tai lahkossa tavoitteena on saada mahdollisimman paljon uusia seuraajia. Joissain tapauksissa kriisiapua ja muuta humanitääristä apua annetaan uskonnollisen lahkon kautta, jolloin tietenkin toivotaan että avun kohteena olevat kääntyisivät kyseiseen uskoon.

Nykyään länsimaissa toimii moderni hallitusjärjestelmä, jossa kansalaiset maksavat veroja ja ilmoittavat omat tulonsa viranomaisille.

Väitän, että monessa uskonnollisessa yhteisössä ei noudateta kovinkaan tarkasti näitä kansalaisen velvollisuuksia. Monissa yhteisöissä (varsinkin valtiollisten kirkkojen ulkopuolella) harjoitetaan harmaata taloutta niin, että jäsenet maksavat uskonnolliselle yhteisölle tai sen johtajille rahaa eri rituaalien järjestämisestä. Esimerkiksi kihlaus, hautausseremonia, avioero tai vastaava maksaa uskonnosta riippuen useita satoja euroja. Maksu suoritetaan käteisellä, eikä kuittia ole tapana pyytää tai antaa. Tietyt uskonnolliset johtajat tai yhteisöt voivat näin rikastua merkittävän paljon.

Usein uskonnon harjoittajia pyydetään lisäksi maksamaan tietynlaista maksua ”jäsenyydestään”. Esimerkiksi hartaat muslimit maksavat khumsia, eli uskonnollista veroa jonka mukaan viidennes omista ansioista maksetaan usein imaameille tai moskeijalle. Khums-varat on tarkoitus jakaa köyhille, mutta harvoin olemme nähneet tai kuulleet että imaamit toisivat esille, mitä tapahtuu näille tuloille.

Lisäksi uskonnolliset yhteisöt saavat usein ulkomailta lahjoituksia oman uskonnon levittämiseen. Näitäkään tuloja harvoin julkistetaan missään.

Minusta harmaan talouden kitkemisessä kannattaa pitää silmällä myös eri uskonnollisia yhteisöjä ja heidän johtajiaan.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 21.01.2016  Iltalehden blogissa. 

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s