Turkki lähestyy Venäjää saadakseen lisää etuuksia EU:lta ja USA:lta

Saavuttaakseen itselleen parhaan mahdollisen aseman, Turkki on nyt valmis tiivistämään suhteitaan länsivastaisten Venäjän ja Iranin kanssa. Tämä siitä huolimatta, että maa on vuosikymmeniä nauttinut lännen ja varsinkin USAn erityiskohtelusta. Nyt ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun Turkki lähestyy Venäjää sen jälkeen kun suhteet länteen ovat ensin huonontuneet.

Esimerkiksi vuonna 2003 Irakin sodan aikana Yhdysvaltain ja Britannian liittouma pyysi Turkin armeijaa mukaan Irakin diktaattori Saddam Husseinin vastaiseen sotaan. Turkki kieltäytyi osallistumasta. Koska Turkki kieltäytyi osallistumasta sotaan, ei Yhdysvaltain ja Britannian johtama liittouma antanut minkäänlaista roolia Turkille Irakin jällenrakentamisen ja vallanjakamisen aikana. Vastareaktiona Turkki lämmitti silloin suhteensa Venäjän kanssa.

Vuosina 1997-1999 EU-jäsenyysneuvottelujen aikana Turkin ja EU:n väliset suhteet kariutuivat ja Turkki silloinkin lähestyi Venäjää. Samoin kävi myös Kyproksen valloittamisen aikana 1970-luvun puolivälissä.

Ja nyt taas Turkki on pahoittanut mielensä. Maa vaatii EU:lta viisumivapautta ja lisää rahaa vastineeksi siitä, että valvoo omaa rajaansa. EU ei toistaiseksi ole suostunut vaatimuksiin. Ja kitkaista on myös USAn kanssa – Yhdysvallat ei salli, että Turkki valloittaa Syyrian kurdialueita, eikä se myöskään palauta maassa asuvaa Fethullah Gülenia, jota Erdogan syyttää vallankaappausyrityksestä.

Turkki on vuosikymmeniä ollut lännen tärkeä sotilaallinen ja taloudellinen kumppani. Kylmän sodan aikana Turkilla oli tärkeä rooli Neuvostoliitoa vastaan. Toisesta maailmansodasta lähtien maa on nauttinut erityisesti USAn siunauksesta harjoittamalleen sisä- ja ulkopolitiikalle. EU:n ja USA:n tuen ansiosta Turkki on pystynyt kehittämään omaa talouttaan ja toimimaan oman alueensa sotilasmahtina. Se on myös lännen ansiosta pystynyt pelaamaan tärkeää roolia Lähi-idän, Pohjois-Afrikan ja Kaukasuksen talouspolitiikassa ja näin saavuttamaan itselleen tärkeän roolin lännen ja idän välisen kaupan välittäjänä. Turkin erityiskohtelusta kielii sekin, että maa on pystynyt valloittamaan Kyproksen ja osan Pohjois-Irakista kenenkään siihen varsinaisesti puuttumatta. Lisäksi Turkki tukee islamilaisia järjestöjä ja ajaa lännen vastaista politiikkaa Syyriassa. Maan painostuksen vuoksi myös kurditaistelijat ovat nykyään (hyvinkin kiistellysti) kansainvälisellä terroristilistalla.

Turkki haluaa uusien kumppaniensa, Venäjän ja Iranin, avulla kukistaa Syyrian kurdifederaation, koska Turkin tukemat islamistit Syyriassa ovat ahdingossa. Turkki haluaa myös saada lisää rahaa EU:lta ja edistää maan EU-jäsenyyttä (ja sen mukana tuomia etuuksia), sekä tietysti parantaa taloussuhteitaan Venäjän kanssa.

En usko, Turkki olisi valmis lähtemään Natosta tai että se olisi valmis katkaisemaan suhteensa lännen kanssa. Pidän myöskin sen uhkauksia USAlle talousyhteistyöhön liittyen katteettomina. Mutta mikäli Turkki jatkaa lähentymistään Venäjän ja Iranin kanssa, saattaa pilkka osua omaan nilkkaan ja välit länteen tulehtua oikeasti.

Turkki on maa, jossa on suuria, rakenteellisia sisäisiä ongelmia. Ei ole liioiteltua todeta, että Turkki islamisoituu kovaa vauhtia nykyisen presidentin Erdoganin johdolla. Moni elää sorrettuna ja ahdingossa, ja vankilat täyttyvät opposition jäsenistä, toimittajista ja muista mielipidevangeista. Turkin ei tule saada uhkailun kautta vaatimuksiaan läpi EU:ssa.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 14.08.2016  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s