Sekularismi suojelisi Suomea uskonnollisilta kiistoilta

Minkä tahansa valtion sisällä elää kymmenien eri ideologioiden noudattajia, siksi on hyvä pohtia, kannattaako mitään tiettyä ideologiaa ikinä nostaa valtiolliseen asemaan. Ihmettelen itse, miksi demokraattisella valtiolla kuten Suomella pitäisi olla virallinen uskonto.

Ranskassa paitsi uskonnon opetus, myös uskonnollisten symbolien käyttö (huntu, risti jne.) on kouluissa kielletty. Kielto koskee tasa-arvoisesti kaikkia maassa esiintyviä uskontoja ja niiden symboleja. Lisäksi kasvojen peittäminen kokonaan, esimerkiksi islamilaisella hunnulla, on julkisilla paikoilla kiellettyä. Nyt maata kuohuttaa muutaman kaupunginjohtajan päätös kieltää muslimien burkini-uimapuvun käyttö rannoilla. Minusta päätös on askel oikeaan suuntaan, koska vähentämällä uskontojen näkyvyyttä yhteiskunnassa voimme edistää paitsi sujuvaa yhteiseloa, myös tasa-arvoa.

Suomessa on voimassa jumalanpilkkalaki ja laki uskonrauhan rikkomisesta – onkin tärkeää, että ihmisten annetaan lupa harjoittaa rauhassa heidän hyväksi kokemaansa uskontoa. Sen sijaan pitäisi aina olla tilaa asialliselle kritiikille ja rakentavalle keskustelulle liittyen siihen, mikä on sopiva rooli uskonnolle modernissa yhteiskunnassa – olipa kyseessä sitten islam, kristinusko tai jokin muu.

Viime aikoina Helsingissä on näkynyt poikkeuksellisen vahvasti erilaisten uskontojen ”rekrytoijat” ja sananlevittäjät. Kaduilla kuulee kaiuttimista jatkuvasti kristillisiä lauluja. Shiia-muslimeilla puolestaan oli suuri, näyttävä Hussein-kulkue, joka kulki keskustan halki. Oman mausteensa tuovat harekrishnalaiset kaupustelijat.

Uskonnon harjoittamisen pitäisi olla henkilökohtainen, ei yhteiskunnallinen asia. Terroristi-iskut ja runsas maahanmuutto ovat lisänneet kitkaa eri uskontoryhmien välille. Mitä julkisemmin Suomessa sallitaan uskonnollisen propagandan levittäminen, sitä enemmän konflikteja siitä syntyy. Jos muslimit järjestäisivät massiivisia käännytyskampanjoita Helsingin keskustassa, herättäisi se varmasti hämmennystä. Toisaalta, voiko eri uskontoryhmiä kohdella eriarvoisesti, ja sallia käännytyskampanjat toisille, mutta ei toisille? Helpointa olisi tehdä kuten Ranskassa, jossa uskonnon rooli on rajoitettu perheen yksityiselämän piiriin.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 18.08.2016  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s