Korruptoitunut ja hajanainen Irakin Kurdistan tavoittelee itsenäisyyttä

Irakin kurdi-federaatio on korruptoitunut, kurdit ovat keskenään riitaisia, ja demokratiakin alueella välillä ontuu. Silti olisi hyvä, että aluetta tuettaisiin läntisin voimin itsenäisempään ja demokraattisempaan suuntaan, sillä se toisi vakautta koko alueelle.

Irakin Kurdistanilla on ollut itsehallinto vuodesta 1991. Sitä ennen kurdien kohtalo on ollut kovaa, esimerkiksi Saddam joukkomurhasi heitä systemaattisesti 1980- ja 1990-luvuilla, pyrkimyksenään uudelleen asuttaa kurdien vauraille alueille arabeja eli oman etnisyytensä edustajia. Sinänsä on jo merkittävä virstanpylväs, että kurdeilla on oma itsehallintoalueensa. Aluetta on kuitenkin jo pitkään raastanut erimielisyydet eri kurdileirien välillä.

Suurin ongelma Irakin kurdialueella kumpuaa siitä, että alue ei ole yhtenäinen, vaan se jakautuu kolmen pääpuolueen vaikutuspiiriin. Kullakin näistä kolmesta piiristä on oma, toisistaan poikkeava kehittymisstrategiansa ja kukin ylläpitää omia ulkosuhteitaan. Nämä kolme vaikutuspiiriä ovat Barzani-puolueen kannattajat (suurin puolue), PUK-puolueen kannattajat (Irakin entisen presidentin Talebanin edustama puolue) ja Goran-puolueen (Muutosliike, toisiksi suurin puolue) kannattajat. Barzani ja PUK -puolueilla on omia aseellisia ryhmiä, jotka ovat ottaneet yhteen keskenään useasti.

Erimielisyyksien taustalla ei ainoastaan ole politiikka. Kurdeja yhdistää kieli ja kulttuuri, mutta he edustavat eri uskontoja. Myös kurdit jakautuvat shiia- ja sunni-leireihin, mikä näkyy heidän puoluejaottelussaan vaikka he eivät kovin uskonnollisia olisikaan. Nyt sekä shiia- että sunnimieliset kurdit taistelevat Isisiä vastaan. Siitä huolimatta on mahdollista, että tulevaisuudessa osapuolet riitautuvat taas tai jopa ajautuvat sotaan. Shiia- ja sunni-kurdien lisäksi on olemassa mm. zarahustralaisia, kristittyjä ja jezdejä kurdeja. Eri uskonnollisten kurdiryhmien välillä on kitkaa ja keskinäistä nokittelua.

Huonoa sisäpolitiikkaa

Irakin kurdifederaation parlamentti on ollut toimintakyvyttömänä jo noin vuoden verran Barzani-puolueen voimankäytön seurauksena. Barzanin aseelliset ryhmät ovat kokonaan estäneet parlamentin puhemiehen pääsyn parlamenttiin (hän kuuluu Goran-puolueeseen), eikä hän ole päässyt yli vuoteen palaamaan työpaikalleen. Tämä on tietenkin laitonta.

Poliittisen tilanteen sekavuus vaikuttaa myös talouteen. Kaikkia yhteiskunnan osa-alueita vaivaa syvälle juurtunut korruptio. Elinkeinoelämä on pitkälti riippuvainen öljyn viennistä, joka on Barzani-puolueen hallinnassa.

Kansalaiset elävät taloudellisessa ahdingossa, esimerkiksi kurdialueen virkamiehet ovat saaneet tänä vuonna vain muutaman kuukauden palkan. Kukaan ei tiedä, mihin öljyistä virtaavat valtavat tulot valuvat, mutta yksi vahva epäilys on, että hallitsijoiden ja heidän lähipiirin taskuihin. Paikalliseen klaaniajatteluun kuuluu, että omat sukulaiset asetetaan surutta keskeisiin virkoihin, ja raha kanavoidaan ”omien” vallan kasvattamiseen. Nyt kurdialueen pääministeri, turvallisuusjoukkojen johtaja, armeijan päämiehet sekä talouden vastuuhenkilöt kuuluvat kaikki samaan perheeseen.

Barzani-puoluetta hallitsee edelleen sen Barzani-niminen perustaja. Hän ei halua luopua vallasta, vaikka on ollut yli 10 vuotta samassa pestissä. Lain mukaan hänellä ei olisi ollut oikeutta jatkaa niin kauaa kurdialueen johtajana.

Barzani-puolue ajaa aktiivisesti omaa etuaan, muiden kurdien kustannuksella. Tämä aiheuttaa kitkaa. Kyseinen puolue on tehnyt tiivistä yhteistyötä Iranin sekä Turkin kanssa Iranin ja Turkin kurdeja vastaan jatkuvasti. Barzani-puolue esimerkiksi sulki Turkin käskystä Irakin ja Syyrian vastaisen rajan Syyrian kurdeilta, jotka käytännössä jäivät mottiin Syyriaan.

Irakin Kurdistan olosuhteisiin nähden – eli verrattuna Irakin arabialueisiin – on demokraattinen federaatioalue. Yhdysvallat ja jotkut EU-maat etunenässä ovat tukeneet kurdeja ilmaiskuin heidän taisteluissaan Isisiä vastaan. Tähän asti kurdit ovatkin olleet ainoa voima, joka on kyennyt panemaan kampoihin Isisille, ja siksi länsimaat tukevat heitä aktiivisesti.

Irakin kurdit pyrkivät itsenäistymään Irakista lähiaikoina. Ristiriidoista ja huonosta sisäpoliittisesta tilanteesta huolimatta olisi hyvä, että EU-maat tukisivat kurdeja koska historia on osoittanut, että Irakissa ja Syyriassa etniset ja uskonnolliset ryhmät eivät pysty elämään keskenään rauhassa saman valtion sisällä. Irakin kurdeja tulisi kuitenkin kannustaa demokraattisempaan suuntaan.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 11.09.2016  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s