Syyriaan kolme itsehallintoaluetta

Syyrian konflikti paisuu pullataikinan tavoin. Turhauttavinta on, että hyvä ratkaisumalli on löytynyt – rauhanneuvotteluissa ei vain päästä etenemään, kun aina ilmestyy uusia, asioita entisestään monimutkaistavia tekijöitä. Turkin viimeaikaiset, vähintäänkin kaksinaismoraaliset iskut sekä ISISiä että heitä vastaan taistelevia kurdeja vastaan ovat tällaisista jälleen surullisen hyvä esimerkki.

Syyrian ”sisällissota” on kauan ollut jo mitä kansainvälisin, sillä konfliktiin ovat sotkeutuneet lähes kaikki ne valtiot, joilla on omia intressejä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa.

Merkittävä, rauhaa kohti vievä käänne tehtiin kuitenkin viime vuonna. Ensimmäistä kertaa koko konfliktin historiassa kaikki siihen sotkeutuneet osapuolet ja maat tulivat tulokseen, että sota pitää ratkaista rauhanomaisella tavalla. USA, Ranska, Venäjä, Iran, Saudi-Arabia, Qatar ja muut maat kokoontuivat asian tiimoilta ja laativat tiekartan, joka johtaisi stabiiliin ja rauhalliseen Syyriaan. Kaikki olivat yhtä mieltä tiekartasta. Se kuului näin:

  • Isis on tuhottava kokonaan
  • Kaikille muille ryhmille on taattava vallanjako
  • Tulitauko on muodostettava heti eri ryhmittymien välille

Vaikka muodollisesti kaikki osapuolet ovatkin näistä askeleista samaa mieltä, ongelmoa herää, kun ryhdytään miettimään käytännön tekemistä. Aivan hiljattain kariutuivat USAn ja Venäjän Syyrian-neuvottelut, ja ainakin toistaiseksi maat ovat vielä kaukana yhteisymmärryksestä. Maat ovat hyvin erimielisiä siitä, minkä ryhmittymien tulisi voida osallistua rauhanneuvotteluihin. Myös näkemykset siitä, kenen tulisi hallita Syyriaa sen jälkeen kun rauha saadaan palaamaan, eroavat radikaalisti. Venäjä toivoo al-Assadin jatkavan ylimpänä johtajana, kun taas Yhdysvallat ei pidä tätä mahdollisena. USA haluaa, että valta jakautuu kokonaan kolmelle pääryhmälle, eikä alaviittoja (shiia-muslimeita) edustavalla al-Assadilla tai kellään muullakaan tietyn ryhmän edustajalla saa olla ylintä valtaa.

Kolmen eri federaation malli ainoa toimiva ratkaisu 

Tälläkin hetkellä Syyriaa hallitsee kolme eri pääryhmittymää, jotka ovat keskenään vihollisia.

Al-Assadin hallitus hallitsee pääkaupunkia ja strategisia rannikkoalueita. Nämä ovat strategisesti tärkeitä alueita, jotka sijaitsevat Välimeren rannikolla.

Isis ja Al-Qaidan alaiset ryhmittymät hallitsevat suurta osaa sunni-alueista, erityisesti Irakin, Syyrian ja Turkin rajan tuntumassa. Nyt kuitenkin Isisillä menee huonommin kuin koskaan.

Kurdit ja kristityt hallitsevat Syyrian pohjoispuolta. Kurdit ovat perustaneet oman, olosuhteisiin nähden demokraattisen federaatioalueen  ja puolustavat sitä. Kansainvälinen yhteisö, Yhdysvallat etunenässä, ovat tukeneet kurdeja ilmaiskuin heidän taisteluissaan Isisiä vastaan. Turkki kuitenkin aloitti hyökkäykset kurdeja vastaan viime viikolla.

Näiden kolmen suurimman sisällissodan osapuolen lisäksi on myös muita ryhmittymiä, jotka ovat vallanneet itselleen tilaa Syyriasta. Esimerkiksi Syyrian Vapaa Armeija hallitsee pienempiä osia Aleppon alueella. Nämä ryhmittymät eivät kuitenkaan edustaa suurempaa joukkoa, eikä heille siksi neuvottelupöydissä kaavailla osuutta maan tulevassa vallanjaossa.

Isisin kannattajien vaihtoehdoksi Islamilainen rintama

Isis on terroristijärjestö. Fakta kuitenkin on se, että paikallisten asukkaiden keskuudessa Isiksellä on myös runsaasti aitoja kannattajia, jotka sydämestään toivovat sharia-lakiin pohjautuvaa yhteiskuntamallia Syyriaan. Muutenkin sunni-muslimit ovat tyypillisesti Syyriassa hyvin uskonnollisia, ja enemmistö toivoo hallituksensa edustavan tiukan sunnilaista arvomaailmaa. Mitä tarjota heille vaihtoehdoksi, jos kerran Isis kukistetaan? Ideaalia tiukan islamilaisesta yhteiskunnasta ei saa kitkettyä pois, vaikka kyseinen järjestö saataisiinkin lähiaikoina lakkautettua.

Siksi sekä alueen sunniryhmät että länsimaat ovat tulleet siihen tulokseen, että sunnien keskuudessa Syyriassa osoitetaan tukea Islamilainen rintama -nimiselle ryhmälle. Vaikka Islamilainen rintama ajaa vahvasti islaminuskoisen ja melko tiukan hallintomuodon perustamista, on sen katsottu sopivaksi vaihtoehdoksi, myös siis länsimaiden mielestä, niille jotka tällä hetkellä ovat kannattaneet Isisiä. Sen ajama politiikka on kuitenkin selvästi lievempi versio kuin Isiksellä. Islamilainen rintama on Saudi-Arabian ja Qatarin perustama islamilainen koalitio, se koostuu Syyrian Vapaa Armeijasta ja muista pienemmistä islamistista ryhmittymistä. Rintama on tavoitteiltaan epädemokraattinen, se on onnistunut (osin öljyrahojen siivittämänä) kasvattamaan suosiotaan uskonnollisissa piireissä.

Myös shiia-koalitio toistaiseksi suostuu siihen, että Islamilainen rintama nostetaan vaihtoehdoksi Isisin kannattajille.

Jos halutaan, että Syyria stabilisoituu pysyvästi, olisi valtio jaettava kolmeen autonomiseen osaan: sunni-alueeksi, alaviitti-alueeksi (shiioille) ja kurdi-alueeksi. Jos taas maahan perustetaan vahva keskushallitus, jota johtaa kuka vain näistä kolmesta ryhmästä, ei rauhaa todennäköisesti pääse syntymään – varsinkaan, kun kurdit ja kristityt haluavat ajaa itselleen sekulaarista ja demokraattista hallitusmuotoa, mutta sunnit uskonnollista mallia.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 08.09.2016  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s