Irakin ja Syyrian kohtalo terroristijärjestö Isiksen jälkeen?

Kansainvälinen koalitio valmistelee parhaillaan iskua Isisin tukikohtiin Irakin Mosulissa ja Raqqassa Syyriassa. Nämä ovat Isisin viimeiset merkittävät tukikohdat alueella. Amerikkalaisten sota-asiantuntijoiden mukaan Isis on heikentynyt viime aikoina niin paljon, että se saadaan kokonaan kukistettua alueelta vuoden 2016 loppuun mennessä.

Isis on kuitenkin pesiytynyt paljon laajemmalle kuin niille alueille, joita se nyt hallitsee Irakissa ja Syyriassa. Sitä paitsi, vaikka Isis sellaisena kuin sen tunnemme lakkaisi olemasta, ei itse ongelma katoa mihinkään. Radikaaleja äärimuslimeita riittää maailmassa, toimivatpa he sitten Isisin tai jonkin muun järjestön riveissä.

Tähän asti terrorismin vastaisessa taistelussa ollaan keskitytty taistelemaan yksittäisiä ryhmiä vastaan: Talebaneja, Al-Qaidaa ja nyt Isisiä. Mikäli halutaan kitkeä poliittinen islam ja terrorismi ilmiönä, kannattaisi kuitenkin voimavarat keskittää siihen, että taloudellinen ja aseellinen tuki terroristiryhmille saataisiin loppumaan. Nythän ääri-islamisteja sponsoroivat diktaattorit, aseteollisuus ja enemmän tai vähemmän suorasti jotkin valtiot. Niin kauan kun terrorismilla on näin voimakkaita tukijoita, syntyy kukistettujen terroristiryhmien tilalle aina uusia.

Mitä tapahtuu Isisin jälkeen?

On hyvin mahdollista, että Isisksen kukistamisen jälkeen Irak ja Syyria jakautuvat kumpikin kolmeen osaan shiia-, sunni- ja kurdi-alueiksi.

Irakin shiia-uskontoa edustavat arabit, jotka muodostavat noin 50 % enemmistön maan nykyisistä asukkaista, voisivat muodostaa oman alueensa. Vilkas Basra-satama sekä valtavat öljykentät sijaitsevat shiia-arabien alueilla, joten taloudellisesti alue pärjäisi hyvin. Sen sijaan he noudattavat tyypillisesti tiukempaa islamin tulkintaa ja tuskin olisivat kiinnostuneita demokraattisen hallintomallin levittämisestä. Hallintomallia saatettaisiin sen sijaan katsoa vaikkapa Iranista, jonka kanssa Irakin shiia-arabit ylläpitävät läheisiä suhteita. Iranilla on vahva vaikutusvaltaa Irakissa, melkein kaikki Irakin shiiapuolueet ovat Iranin liittolaisia.

Myös Irakin pohjoinen puoli eli Kurdistan on helppo kuvitella itsenäiseksi – alueella on ollut itsehallinto vuodesta 1991. Myös kurdien alueella sijaitsee paljon öljykenttiä. Alue on vauras ja hedelmällinen. Uskonnollisesti erittäin maltilliset kurdit ovat ylläpitäneet erinomaisia suhteita lännen kanssa jo useamman vuosikymmenen. Myös esimerkiksi USA ja Israel ovat ilmoittaneet tunnustavansa Kurdistanin valtion mikäli se itsenäistyy. Alueelle todennäköisesti asettuisi kutakuinkin länsimaista tasoa vastaava demokraattinen järjestelmä. Tähän asti Syyriassa sekä Irakissa kurdit ovat olleet ainoa voima, joka on kyennyt panemaan kampoihin Isisille.

Sitten on vielä sunni-arabien asuttamat osat Irakissa. Ne ovat suistuneet pitkälti terroristijärjestö Isisin käsiin. Stabilisoiduttuaan hieman alueen on mahdollista yhdistyä Syyrian sunnialueen kanssa ja muodostaa sunni-johtoinen valtio. Irakin ja Syyrian arabisunneilla ei ole juurikaan eroavaisuuksia kielen, kulttuurin tai uskonnollisuuden asteen välillä. Islamin tiukalla tulkinnalla ja sharia-lain noudattamisella on näiden sunnien parissa verrattain suuri kannatus. Heillä on huonot suhteet Irakin kahteen muuhun väestöryhmään, kurdeihin ja shiioihin sekä länteen. Suhtautuminen Israelin olemassaoloon on jyrkän kielteinen ja heidän tiedetään ylläpitävän läheisiä suhteita Hamas-järjestön kanssa. Alue on rutiköyhää ja pysyy suurella todennäköisyydellä Jemenin kaltaisena konfliktien pesänä tulevaisuudessakin.

Irakin tavoin myös Syyria on toisistaan merkittävästi poikkeavien väestöryhmien asuttama. Yllämainittujen, islamilaisten sunnien lisäksi maassa asuu alaviitteja. He ovat arabeja, joiden uskonto on alavismi, shiia-islamin läheinen uskonhaara. He elävät pääsääntöisesti Välimeren rannikolla. Alaviittien oman alueen pääkaupunkina voisi toimia esimerkiksi Damaskos. Rannikkoalue on pieni ja vauras kuin Israel, joten se saattaisi hyvinkin menestyä. Alaviitit ovat maltillisia uskonnon tulkinnassaan ja alue todennäköisesti demokratisoituisi mallikkaasti.

Syyriassa elää runsaasti kurdeja. He ovat käyttäneet maan sisäisiä levottomuuksia hyväkseen perustaakseen oman itsehallintoalueensa, joka nyt kattaa melkein koko Turkin ja Syyrian välisen raja-alueen. Alue on rikas ja demokraattinen, erityisesti tasa-arvoasiat on otettu hyvin huomioon. Alue on öljyrikas ja kurdit tunnetusti suhtautuvat erittäin myönteisesti yhteistyöhön lännen kanssa. Öljyputket Irakin kurdialueelta, Syyrian kurdialueen kautta Välimerelle ja sen kautta Eurooppaan olisivat mahdollisia. Reitti olisi lyhyt, joten rakentaminenkaan ei tulisi kalliiksi. Lännen lisäksi myös Venäjä ja Kiina hyväksyisivät kurdien oman tasavallan.

Uudet hallintoalueet vähentäisivät levottomuuksia

Uudet hallintoalueet Irakissa ja Syyriassa supistaisivat islamistien valtaa alueella ja vähentäisivät siten levottomuuksia. Jos merkittävät uskonnolliset ja etniset vähemmistöt saavat itse päättää alueensa asioista, toisi se uudenlaista tasapainoa koko Lähi-itään. Pakolaisten määrä Eurooppaan vähenisi ja jatkuva Israelin päällä vellova uhka hellittäisi. Uudenlainen Lähi-itä loisi otolliset suhteen lännen väliseen kauppaan. Tämä win-win-mallin toteutuminen ei ole pelkkää utopiaa, vaan voi olla mahdollista hyvinkin pian lähitulevaisuudessa.

Vaikka jakautuminen toisi mukanaan tasapainoa, eivät näkymät olisivat yksinomaan ruusuiset. Niin tai näin, on todennäköistä että Irakissa kurdien ja arabien välit kiristyvät entisestään kun Isis saadaan kukistettua. Jos silloin Kurdistan julistautuu itsenäiseksi, on mahdollista että uusi aseellinen konflikti puhkeaa kurdien ja maan yhtenäisyydestä kiinni pitävien arabien välille.

Kurdien ja arabien välit Pohjois-Syyriassa ovat toistaiseksi hyvät, eikä alueen jakautumisen kolmeen osaan pitäisi synnyttää paljon uusia konflikteja. USA ja Venäjä tukevat eri ryhmittymiä, mikä saattaa hyvässä tapauksessa johtaa siihen, että kukaan ei pääse toisen niskan päälle vaan jonkinasteinen tasapaino löytyy.

Historia kuitenkin osoittaa, että Irakissa ja Syyriassa etniset ja uskonnolliset ryhmät eivät pystyy elämään keskenään rauhassa samassa valtiossa. Maiden jakautuminen itsenäisiksi alueiksi voisi tuoda asiaan helpotusta.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 27.09.2016  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s