Huumeet, Lähi-itä ja islamistit

Islaminuskossa alkoholi ja muut terveydelle haitalliset päihteet ovat kiellettyjä. Moni tosin pyörtää sääntöjä: kun pyhät tekstit kirjoitettiin, ei huumeita alueella tunnetta. Alkoholi kylläkin. Sen vuoksi teksteissä kielletään monin paikoin nimenomaan alkoholi, ja monet islamistit tulkitsevat tätä oman halun mukaisesti niin, että huumeiden käyttö muka olisi sallittua.

Ehkä ääri-ideologia itsessään ei olekaan tarpeeksi vahva huume. Esimerkiksi Afganistanissa ei koskaan ole viljelty yhtä paljon huumeita kuin Talibanin vallan aikana. Malissa puolestaan islamistien valtaama pohjoisosa on huumeiden kuljetuksen vapaata vyöhykettä, jossa islamistit suojelevat salakuljettajia pyytäen vastineeksi rahaa, aseita ja huumeita. Myös Isisin hallitsemilla alueilla Irakissa ja Syyriassa toiminta on samanlaista. Äärijärjestöt tarvitsevat huumeita motivoidakseen rekrytoituja nuoria tekemään halutut terroriteot.

Tämän ja yleisen köyhyyden seurauksena Lähi-itä on varsinainen huumepesä. Esimerkiksi meillä Iranissa, kun olin pieni, kukaan ei ollut koskaan edes kuulleet heroiinista tai kokaiinista. Nyt ne ovat alueella niin yleisiä, että käyttäjiä arvellaan olevan yli 4 miljoonaa.  Todellisuudessa luku voi olla suurempikin. Niin tai näin, huumeongelma koskettaa jokaista iranilaisperhettäsuoraan tai epäsuorasti.

Ketkä sitten ovat bisneksen takana? Köyhässä Afganistanissa viljellään jopa 90 prosenttiamaailman (Heroiini, Oopiumi) huumeesta. Afganistanissa käyttäjiä arvellaan olevan jopa 4 miljoonaa.  Viljelijät saavat siitä huomattavasti enemmän rahaa kuin viljan viljelystä, ja epäonnistuneessa valtiossa monelle se onkin ainoa keino elättää perhe. Silti viljelijät ovat köyhiä, toisin kuin heidän viljelemiä huumeita kansainvälisille markkinoille kuljettavat paronit.

Länsi-Afrikassa, Malissa ja Guinea-Bissaossa armeija ja poliitikot ovat osa salakuljetusrinkiä ja siksi ongelmaa on lähes mahdotonta kitkeä. Myös Lähi-idässä on paljon korruptiota ja monet valtion sotilaalliset ryhmät Afganistanissa, Iranissa, Pakistanissa ja Turkissa ovat tavalla tai toisella mukana huumeiden salakuljetuksessa. Viranomaiset väittävät taistelevansa huumeita vastaan, mutta silti isot kalat eivät koskaan jää verkkoon.

Mikäli Iranin, Afganistanin, Pakistanin ja Turkin islamilaiset valtiot tekisivät rehellisesti yhteistyötä sekä keskenään että kansainvälisen yhteisön kanssa, huumesalakuljettajat tuskin pystyisivät viemään Lähi-idän huumeita markkinoille. Sama yhteistyön puute vaivaa myös Etelä-Amerikkaa, maailman toista suurta huumeiden viljelykolkkaa.

Huumeet ja niiden synnyttämä väkivaltakierre aiheuttavat miljoonia uhreja, mutta ne tuovat hyötyä vain erittäin pienelle ryhmälle. Viime vuosikymmenet ovat osoittaneet, että nykyjärjestelmä ei kitke huumeiden käyttöä tai salakuljetusta. Käyttäjämäärät kasvavat, ja huumekartellit salakuljettavat suuria määriä maailman joka kolkkaan.

Kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa kieltojen sijaan tullaan kokeilemaan huumeiden laillistamista – helpottaisiko se viranomaisten työtä, se jää nähtäväksi. Mutta ehkä ainakin suurempi osa rahasta jäisi köyhille viljelijöille ja valtioille verotuloina. Ehkä uudenlaisella politiikalla voidaan saada uudenlaisia tuloksia aikaan tässä likaisessa bisneksessä, jonka uhriluku on suurempi kuin kaikkien terrori-iskujen yhteensä.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 10.12.2016  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s