Ketkä hajottavat Syyriaa

Syyrian sisällissota on kestänyt luvattoman pitkään. Olen useaan otteeseen analysoinut sen syitä ja taustatekijöitä mm. tutkielmassani ja blogissani. Syyrian romuttamisesta ovat eniten vastuussa al-Assad, Turkki, Iran sekä muut shiia-muslimiryhmät Irakissa ja Libanonissa, sekä Venäjä. Kaikki nämä tahot haluavat edistää omia intressejään Syyriassa – joko säilyttää ne etuudet, jotka heillä on ollut al-Assadin hallinnon aikana, tai sitten käyttää sekasortoa hyväksi istuttaakseen sellaisen voiman valtaan, joka takaa heille uusia intressejä.

Iranin johtamat shiiat haluavat säilyttää shiia-läheisen al-Assadin vallan, sillä se vahvistaa heidän uskontoryhmänsä asemaa ja takaa heille hyvät kauppasuhteet. Turkki ja muut konfliktiin sekaantuneet sunnivaltiot (mm. Saudi-Arabia ja Qatar) haluavat syrjäyttää al-Assadin ja istuttaa tilalle sunnihallitsijan. He haluavat myös rajoittaa Iranin vaikutusvaltaa arabien keskuudessa. Kumpikaan leireistä (shiia/sunni) ei halua demokratiaa maahan. He haluavat itseään lähellä olevan islamilaisen hallinnon.

Iranin liittolainen Venäjä pyrkii säilyttämään liittolaissuhteitaan ja siksi haluaa al-Assadin pysyvän vallassa. Sitä kautta suurvaltio säilyttää jalansijan Lähi-idässä ja Välimeren alueella. Ilman Syyriaa Venäjän vaikutuspiiri Lähi-idässä olisikin merkittävästi suppeampi. Venäjä haluaa myös heikentää Kaukasuksen sunni-vastarintaa (mm. tsetseenit) vahvistamalla shiia-leiriä Lähi-idässä.

Länsi ja Yhdysvallat ovat olleet alusta alkaen passiivisessa roolissa Syyrian tapahtumissa. Luotettiin siihen, että Turkki lännen liittolaisena osaisi hoitaa naapurimaansa konfliktin. Länsi nojasikin pitkään Turkkiin konfliktin ratkaisussa. Tämä osoittautui virheeksi, sillä myöhemmin paljastui miten vahva oma agenda Turkilla on Syyriassa vahvistaa paikallista Muslimiveljeskuntaa ja muita islamistisia ryhmittymiä. Lisäksi Turkille on tärkeää estää Syyrian kurdien pyrkimykset perustaa demokraattinen itsehallintoalue asuttamilleen alueille. Kun länsi myöhemmin ymmärsi Turkin tavoitteet, olivat islamistit merkittävästi jo vahvistuneet Syyriassa Turkin aktiivisen tuen turvin. Näin syntyi Isis ja al-Qaidan kaltaiset uudet terroristijärjestöt. Kaikki lännen antamat resurssit olivatkin Turkin kautta valuneet islamistien käsiin ja päätyneet terroristien pönkittämiseen.

Tämä kuvio muutti kokonaan sodan dynamiikan. Syyrian kansa sekä kansainvälinen yhteisö olivat aluksi pitäneet ensisijaisena tavoitteenaan syrjäyttää al-Assad. Turkin toiminnan myötä ykkösvihollinen kuitenkin vaihtui. Nyt suurin paha ovat islamistiterroristit.

Ratkaisu ei ole se, että al-Assad voittaa ja islamistit häviävät. Tai että shiiat voittavat sunnit. Ainoa ratkaisu on Syyrian jakaminen kolmeksi federaatioksi, jossa sunneilla, alaviiteilla (shiioilla) ja kurdeilla on kullakin oma kotialue hallittavanaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Kansainvälisen yhteisön rooli tulisi olla valvoa ja tukea tätä järjestelmää. Historia näyttää, että jos tietty etninen tai uskonnollinen ryhmä saa hallita monikulttuurista valtiota, syöksee se vähemmistöjen aseman entistäkin kurjempaan jamaan.

Obaman valtakausi lähenee loppuaan ja viimeisessä lehdistötilaisuudessaan hän ilmoitti pitävänsä al-Assadia, Irania ja Venäjää syyllisinä Syyrian verenvuodatukseen. Voivottelun ja sormella osoittelun sijaan kuitenkin toivoisin, että kansainvälinen yhteisö, Yhdysvallat ja EU ryhtyisivät aktiivisesti ajamaan federaatiomallia Syyriaan.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 17.12.2016  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s