Maltillista poliittista islamia ei enää ole olemassa

 

Islam on poliittinen, taloudellinen, kulttuurinen, hengellinen ja sotilaallinen uskonto. Missä noudataan pelkästään islamin hengellisiä osia, siellä on vähemmän ongelmia. Näissä paikoissa islam pystyy integroitumaan erilaisiin hallitusmuotoihin sekä erilaisiin tapoihin ja perinteisiin yhteiskunnan sisällä. Sen sijaan siellä missä noudatetaan poliittista islamia, siellä yleensä kytee ongelmia, puhkeaa konflikteja, sekä loukataan naisten ja toisinajattelijoiden oikeuksia. Lyhyesti voisin todeta poliittisen islamin olevan yksi huonoimmista hallintoideologioista joita olen nähnyt. Poliittisen islamin nykyiset mallit ovat Iran, Irakin shiiat, Saudi Arabia (kuninkaallinen islamistinen hallitusmuoto), Turkin AKP, Egyptin vuoden 2012 Muslimiveljeskunnan hallitusmuoto, Afganistan Al-Qaidan vallan alla sekä Isis-järjestön hallitsemat alueet.

Kaikki poliittisen islamin tavoittelijat katsovat nojaavansa paitsi Koraaniin, myös profeetta Mohammedin elämästä, teoista ja puheista kertoviin kirjoituksiin (mm. hadith ja sira). Niistä painotetaan erityisesti kohtia, joissa käsitellään profeetan hallintotapaa. Lisäksi sunni- ja shiia- muslimit painottavat muitakin lähteitä määritellessään omaa poliittisen islamin muotoaan.

Shiiat nojaavat yllä mainittujen lisäksi imaamien sanoja ja tekoja käsitteleviin kirjoituksiin. Näistä tärkeimmät ovat Imaami Alia eli profeetan seuraajaa koskevat tekstit. Nykyään poliittisessa islamissa shiiat noudattavat myös Iranin ja Irakin shiiojen uskonnollisten keskuksien neuvoja, erityisesti Iranin Khomeini-hallitsijan ja Irakin Sistanin neuvoja ja analyyseja islamista.

Sunnit puolestaan nojaavat profetaan elämästä kertovien lähteiden lisäksi profeetan jälkeläisten hallinto-oppeihin. Jotkut sunnit nojaavat myös Muslimiveljeskunnan perustajien Hassan al-Bannan ja Muḥammad ’Abduhin sekä Muhammad ibn ʿAbd al-Wahhabin tulkintoihin ja neuvoihin.

Näiden lisäksi sekä shiioilla että sunneilla on kymmeniä muita islamin hahmoja ja analyytikkoja, joiden oppeihin ja näkemyksiin he nojaavat toteuttaessaan poliittista islamia.

Enemmistö muslimeista vastustaa poliittista islamia, koska heistä islamin ei pitäisi politisoitua eikä hallinnon nojata uskontoon. Tämä enemmistö, eli maltilliset muslimit, ovat poliittisen islamin ensimmäisiä uhreja.

Poliittisen islamin tavoitteet kaikkialla samat

Sekä shiioilla että sunneilla on poliittisen islamin suhteen samanlaiset tavoitteet. He haluavat saada valtaa ja perustaa islamilaisen hallituksen. Saudi-Arabia on sunni-maailmaa johtava valtio, Iran puolestaan johtaa shiioja. Sunnilaiset Turkin AKP-puolue ja Egyptin muslimiveljeskunta ovat maailman muslimiveljeskunnan johtajia. Kaikki edellä mainitut tahot ovat poliittisen islamin malleja. Nämä ovat myös sodassa keskenään joko suoraan tai epäsuorasti ideologisesti, taloudellisesti, poliittisesti sekä paikoin myös sotilaallisesti. Lähi-idässä ymmärretään hyvin terrorismin ja poliittisen islamin yhteys. Esimerkiksi Saudi-Arabia ja Iran syyttävät jatkuvasti toisiaan terrorismin tukemisesta, eikä perusteetta.

Poliittisen islamin malleissa ei juurikaan eroja

Kaikki poliittisen islamin kannattajat uskovat, että täytyy noudata sharia-lakia ja että perustuslaki täytyy muuttaa islamin sääntöjen mukaiseksi. Tämä yhdistää paitsi fundamentaaleja muslimeita, myös niitä ns. “maltilliseksi” itseään luokittelevia poliittisen islamin edustajia. Näihin lukeutuu esimerkiksi Turkin AKP ja Egyptin Muslimiveljeskunta.

Koska kaikkia poliittisen islamin kannattajia kuitenkin yhdistää samanlaiset tavoitteet, katson, että fundamentaalien ja maltillisten politisoituneiden muslimien välillä ei ole eroa. Kaikki ovat yhtälailla yhteiskuntarauhalle vaarallisia, epädemokraattisia ryhmittymiä.

Toki kaikkein fundamentaalimmat poliittisen islamin edustajat ovat vielä “maltillisempia” aateveljiään vielä hieman kärjekkäämpiä. He painottavat politiikassaan sharian ja Koraanin fanaattisimpia jakeita ja pitävät velvollisuutenaan taistella islamin kalifaatin perustamisen puolesta kuolemaan saakka. Äärimuslimit kuten Al-Qaidan ja Isisin alaiset verkostot sekä shiiojen ääriliikkeet, kuten Ansar-e-Hezbollah, Iranin Islamilainen Vallankumouskaarti, jotkut irakilaiset ryhmittymät, sekä Libanonin Hizbollah kannustavat muslimeita sotaan (jihad) Allahin puolesta.

Maltillista poliittista islamia ei enää ole olemassa

Maltillisen poliittisen islamin kärkipuolueet ovat Turkin hallitsema AKP ja Egyptin Muslimiveljeskunnan poliittinen siipi eli Mohammed Mursin johtama Vapaus- ja oikeuspuolue. Näitä yhdistää pseudo-maltillisuus. Puolueiden johtajat väittävät olevansa demokraattisia, mutta heti kun saavat valtaa, he paljastavat todelliset kasvonsa ja ajavatkin valtiota kohti fundamentaalia islamia.

Kun Morsi astui presidentiksi vuonna 2012, hän ensi töikseen ilmoitti muuttavansa perustuslain sharia-lain mukaiseksi ja sekaantui Syyrian sisäisiin tukien Turkin AKP:n tavoin islamisteja maassa ja yrittäen levittää omaa poliittista ideologiaansa alueella. Morsiin pettyneet egyptiläiset, jotka eivät halunneet että maa islamisoituu, syrjäyttivät demokraattisesti valitunMorsin vallasta vuonna 2013. Nyt hän istuu pitkää vankeustuomiota ja hänen puolueensa on kokonaan lakkautettu.

Vastaavia esimerkkiä muka-maltillisista, oikeasti radikaaleista poliittisen islamin kannattajista on monia muitakin. Tunisian muslimiveljeskunnan Nahda-puolueen johtaja Rašid al-Ghannuši on pitänyt AKP:ta mallinaan ja on ilmoittanut tavoitteekseen toimia samoin. Miksi tämä on huolestuttavaa? Siksi, että Turkin AKP-puolue johdattaa maata kohti alati jyrkkenevää poliittista islamilaista hallitusmuotoa, johon lisäksi sekoittuu äärinationalistisia pyrkimyksiä. Näiden kahden aatteellisen suuntauksen yhdistelmä voi olla hyvin vaarallinen.

Uskonnolliseen ideologiaan liian voimakkaasti nojaavat hallitukset ovat huonoja hallitusmuotoja. Historia osoittaa, että missä politisoituneet uskonnon harjoittajat hallitsevat (erityisesti islamin edustajat), siellä ei ole demokratiaa tai sananvapautta. Poliittisen islamin edustajilla on demokratiafobia, muuten he pystyisivät elämään demokraattisessa sekulaarissa yhteiskunnassa eivätkä vaatisi valtioihinsa huonoksi todettua hallitusmuotoa.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 26.12.2016  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s