Kestääkö Venäjän, Turkin ja Iranin liittolaisuus?

NATO:n tärkeä jäsen Turkki on viime aikoina liittoutunut NATO:n ykkösvihollisten eli Venäjän ja Iranin kanssa. Asetelma on vähintäänkin mielenkiintoinen. Mutta tuleeko se kestämään?

Ainakin Turkin suhteet Yhdysvaltoihin ovat kiristyneet. Turkki muun muassa syyttää entistä liittolaistaan terroristien tukemisesta Syyriassa. “Terroristeina” Turkki pitää pääsääntöisesti kurdeja, mutta myös joitakin kristittyjä ja arabeja, jotka hallitsevat Pohjois-Syyriassa. Nämä kuitenkin muodostavat sodan ainoat demokratiaa kannattavat taistelijat, ja siksi länsi, Yhdysvallat mukaan luettuna, tukee heitä. Kurdit ovat taistelleet jo vuosia Turkin liittolaisia eli islamisteja vastaan Syyriassa ja Irakissa.

Vielä kaksi kuukautta sitten Turkki tuki muiden sunnivaltioiden tavoin (mm. Saudi-Arabia ja Qatar) Syyrian konfliktin islamilaisoppositiota al-Assadia vastaan. Turkki toivoi, että Syyrian ruoriin astuisi islamilainen sunnihallitsija shiialaisen al-Assadin tilalle. Tilanne kuitenkin sai äkkinäisen käänteen, kun Turkki liittoutuikin entisen vihollisensa al-Assadin ja häntä tukevien Venäjän ja Iranin kanssa. Kuinka näin kävi?

Turkki käänsi kelkkansa

Turkin liittolaisuus Venäjän ja Iranin kanssa on uusi ilmiö. Miksi Turkki liittoutui omien vihollisten kanssa, huonontaen suhteitaan Natoon ja länsimaihin?

Taustalla on pettymys vanhoihin liittolaisuussuhteisiin. Turkki olisi halunnut lännen estävän kurdifederaation muodostumisen sekä tukevan Turkkia islamilaishallinnon istuttamisessa Syyriaan. Mutta miksi Turkki otaksui saavansa länneltä tukea näin epädemokraattisiin pyrkimyksiin?

Siksi, että pitkään Yhdysvallat tuki “vahingossa” ääri-islamistisia ryhmiä Turkin neuvojen perusteella, jotka kutsuivat itseään al-Assadin oppositioksi. Al-Assad haluttiin raivata pois, ja arabikevään hengessä istuttaa uusi hallitsija. Siksi Yhdysvallat oli valmis tukemaan kaikkia, jotka ilmoittivat olevansa “oppositiossa”. Vasta myöhemmin paljastui että oppositio, kurdeja lukuunottamatta muodostuu lähinnä islamisteista. Mutta vahinko oli jo tapahtunut, ja USA oli merkittävästi aseistanut “oppositiossa” taistelevia ryhmiä. Näin syntyi Isis, ja Turkki oli tyytyväinen.

Kun sitten myöhemmin Yhdysvallat ryhtyikin toimiin Isisin kukistamiseksi ja kurdien tukemiseksi, suututti tämä Turkin.

Tämä on syy sille, että Turkki halusi muodostaa liittolaisuussuhteensa uusiksi. Se suuttui siitä, että Nato ja länsimaat eivät ryhtyneet taisteluun kurdeja vastaan, kannattaneet Turkin neo-ottomaanisia pyrkimyksiä tai tukeneet sunni-islamisteja valtaanpääsypyrkimyksissään. Lisäksi Turkkia kismittää EU:n sotkeutuminen sen sisäpolitiikkaan, EU on mm. tuominnut Erdoganin puhdistukset ja vaatii, että maa ratkaisee sisäiset konfliktinsa rauhanomaisin keinoin.

Venäjä ja Iran vanhoja ystäviä

Venäjän ja Iranin liittolaisuus on vanhempaa perua. Venäjä on perinteisesti ollut Iranin liittolainen. Maa on auttanut Iranin papistoa pysymään vallassa tukemalla Irania sotilaallisesti, sekä tukemalla maan ydinteknologian kehittymistä. Vastaavasti Iran on ollut Venäjän tärkeä talouskumppani. Molemmat maat tukevat kaikki voimin heidän yhteistä liittolaistaan, eli al-Assadia. Iran pelkää, että sen vaikutusvalta Lähi-idässä murenee jos Syyriaa hallitsee muu kuin shiiajohtaja. Siksi se tukee al-Assadia. Venäjä puolestaan haluaa säilyttää taloussuhteensa ja tukee siksi hyvää kauppakumppaniaan. Niin kauan kuin al-Assad pysyy vallassa, säilyy Venäjällä oma jalansija Lähi-idässä ja Välimeren alueella. Venäjä haluaa myös heikentää Kaukasuksen sunni-vastarintaa (mm. tsetseenit) vahvistamalla shiia-leiriä Lähi-idässä.

Uskon, että Turkin, Iranin ja Venäjän liittolaisuus ei tule kestämään pitkään. Sunnimaa Turkki pelaa vaarallisesti kahteen pussiin. USA tuskin hyväksyy, että maa on Naton jäsen, mutta samalla liittolainen Venäjän ja Iranin kanssa. Pian tulee aika, jolloin Turkin on valittava kumpaan suuntaan kallistuu. Joko se jatkaa lännen liittolaisena tai siirtyy kokonaan Iran-Venäjä-rintamalle. En usko, että Erdogan pystyy enää kauaa johtamaan maata diktaattorisilla otteillaan, uhmaten länttä ja sekaantuen lähimaiden asioihin. Pidän todennäköisenä, että Turkissa nähdään pian uusi vallankaappausyritys, joka saattaa syöstä ennen niin vakaana pidetyn Turkin täysimittaiseen sisällissotaan.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 29.12.2016  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s