Osa ihmisoikeusaktivisteista ja feministeistä ei uskalla kyseenalaistaa islamistien lakeja

Ihmisoikeusjärjestöjen tärkeä tehtävä on ajaa ihmisten oikeuksia ja edistää tasa-arvon normeja kaikkialla maailmassa. Kansalaisuus, etnisyys, uskonto, ihonväri tai muu seikka ei saisi vaikuttaa siihen, miten järjestöt työtään tekevät. On sanomattakin selvää, että jos rohkeat ihmiset ihmisoikeusjärjestöissä eivät olisi raportoimassa rikkeistä, maailma olisi vielä kaoottisempi ja epäreilumpi paikka kuin nyt. Usein aktivistit laittavat asemansa ja jopa turvallisuutensa alttiiksi kamppaillakseen yhteiskunnasta parempaa. Mutta silti viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota tietynlaiseen vinoumaan, joka välillä toistuu erinäiden aktivistien viesteissä.

Suomessa ja länsimaissa monet ihmisoikeusjärjestöt kiinnittävät erityisen paljon huomiota Israelin, Yhdysvaltojen ja kristillisten yhteisöjen tekemiin loukkauksiin. Tämä on tietenkin hyvä asia. Kukaan ei saa sikailla. Mutta toisaalta, kun kyse on islamista ja sen joistakin epätasa-arvoisista laeista, jotka järjestelmällisesti loukkaavat eri ihmisryhmien (esim. naisten) oikeuksia, niistä puhutaan vähemmän. Esimerkiksi Suomessa monet feministit puolustavat musliminaisten oikeutta käyttää hiukset peittävää huntua. Paljon vähemmän kyseenalaistetaan pikkulasten vanhempia, jotka pakottavat jo ala-asteikäiset lapsensa käyttämään huntua. Harvoin ihmisoikeusjärjestöt ja feministit Suomessa tai muuallakaan Euroopassa vaativat uskonnon opetuksen, ja erityisesti islamin, päivittämistä niin että se vastaa modernin yhteiskunnan tasa-arvoperiaatteeita. Euroopassa asuu miljoonia muslimeja. Vähintään lännessä asuvien muslimien epätasa-arvoisia normeja pitäisi uskaltaa kritisoida. Monet lait islamissa ovat ristiriidassa länsimaisen tasa-arvon kulttuurin kanssa.

Olen huomannut, että monet aktivistit seuraavat korostetun tarkkaan Israelin toimia. Se on hyvä. Mutta samalla ei tulla hiiskaistuksi esimerkiksi Irakin shiiojen tai Iranin mielivaltaisista hirmuteoista. Palestiinalaiset saatetaan esittää kokonaan uhreina, jopa vastarintaliikkeenä USAn edustamalle kapitalismille.

Miksi näin on? Uskoisin, että järjestöaktiivit edustavat usein poliittisesti vasenta laitaa. He pelkäävät, että nostamalla vieraiden kulttuurien epäkohtia esiin, he tulevat pelanneeksi äärioikeiston pussiin. Osa myös vetoaa tietämättömyyteen. Niin tai näin, ihmisoikeuskativisteiksi itseään kutsuvat ovat ihmisiä siinä missä me muutkin. Moni ajaa omaa agendaansa tai haluaa levittää omaa maailmankuvaansa. Tämä on hyvä pitää mielessä.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 27.07.2017  Iltalehden blogissa.

Advertisements
Standard

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s