Veden puute, patojen rakentaminen ja ilmastokriisi synnyttää sotia ja konflikteja – eikä vain joskus kaukana tulevaisuudessa, vaan jo nyt. Tilanne kärjistyy kuitenkin lähivuosina entisestään. Joidenkin maiden ja alueiden välillä konfliktit vedestä ovat jo kärjistyneet siihen pisteeseen, että lähivuosina saattaa syntyä laajoja aseellisia konflikteja.
Tällä hetkellä vesi kiristää välejä mm. Egyptin ja Etiopian välillä, Iranin ja Irakin välillä, Turkin ja Irakin välillä, sekä Turkin ja Syyrian välillä. Jos ratkaisuja ei löydy, konfliktit paisuvat entisestään ja sota on mahdollinen.
Monet joet virtaavat usean maan läpi, mutta nyt ilmastonmuutoksen sekä runsaiden patojen rakentamisesta johtuen vettä ei riitäkään kaikkialle sinne, missä sitä ennen on virrannut. Tämä on jo nyt synnyttänyt kuivuutta ja siirtolaisuutta.
Tuore esimerkki on Egyptin ja Etiopian välinen konflikti Niilin vedestä. Egypti antoi varoituksen Etiopialle, että mikäli maa jatkaa patojen rakentamista, Egypti saattaa julistaa sodan heitä vastaan. Egyptissä elämä ja viljely on riippuvainen Niilistä.
Turkki on rakentanut kymmeniä jättipatoja, mikä on synnyttänyt kuivuutta Syyriassa ja Irakissa. Samalla Iran on rakentanut jättipatoja jokiin ja synnyttänyt näin merkittävää kuivuutta Pohjois-Irakissa, jossa satojen tuhansien ihmisten elämä on riippuvainen niiden jokien virtauksista.
Soitin juuri äidilleni, joka asuu Iranissa. Hän kertoili taas hirveistä helteistä, kuivuneista kaivoista, ja ihmisten suuresta hädästä. Kuinka pitkään itse pärjäisit ilman vettä?
Olen tietenkin suruissani, kun kuulen näitä uutisia. On ikävä, jos nämä kulttuurihistoriallisesti merkittävät alueet, joita pidetään sivilisaation kehtona, kuivuvat kasaan. Olen kysynyt kuulumisia myös veljeni pienestä viljelypalstasta. Vielä vettä on riittänyt kasteluun, ja viikunoita, rypäleitä ja hedelmiä on tullut korikaupalla helteistä huolimatta. Tämä ilahduttaa minua.
Vesisota on senkin vuoksi hyvin mahdollinen, Lähi-idän maiden välillä jos ei löydy järkeviä ratkaisuja.
Ilmastokriisi on todellinen kriisi, ja se on meidän kaikkien yhteinen kriisi. EU:n ja YK:n pitää tehdä tehokkaammin yhteistyötä valvoakseen vesistöjen käyttöä ja kansainvälisten sopimusten noudattamista. Tällä hetkellä YK:n vesisäädöksiä rikotaan räikeästi monin paikoin, tuhoisin seurauksin.
Meillä on yksi, kaikille yhteinen maapallo. Vettä riittää kaikille jos hallitukset kykenevät ajattelemaan kansalaisten parasta ja toimimaan yhteistyössä naapureiden kanssa.
Alan Salehzadeh
Kuvassa kaunis ja vehreä Kurdistan.
Alan Salehzadeh 