Aika on tullut todeta, että Turkki ei Erdoganin johtamana sovi millään lailla länsimaiden kumppaniksi eikä myöskään enää sotilasliitto Naton jäseneksi. Kuinka tässä näin kävi?
Alussa kun Erdogan nousi valtaan, Turkissa, Lähi-idässä ja länsimaissa oli toiveita siitä, että mies joka on itse ollut vankilassa omien mielipiteidensä takia (ja silloin kaikki ihmisoikeusjärjestöt vaativat hänen vapauttamistaan), toisi raikkaan tuulahduksen demokratiaa, ihmisoikeuksia ja maltillista hallintoa. Ajateltiin, että Erdogan ajaisi maltillisia islamilaisia arvoja ja vaikuttaisi Lähi-idän kehitykseen positiivisella tavalla. Melkein kaikki länsimaiden johtajat, Obamaa ja Suomen johtajia myöten, nostivat puheissaan Erdoganin Turkkia mallina onnistuneesta, maltillisesta muslimihallinnosta. Näistä ajoista tuntuu olevan ikuisuus.
Alussa meni hyvin. Erdogan teki joitakin hyviä reformeja, lupasi paljon, oli avomielinen. Mutta kun käsi puristui yhä tiukemmin vallan kahvan ympärille, muiden ääri-islamistien ja populistien tavoin, hän laittoi vankilaan yksi toisensa perään omat kilpailijat ja kriitikot, sulki kaikki vapaat mediat, levitti omaa ääritulkintaansa uskonnosta läpi hallinnon ja perusti hallituksen toisensa jälkeen Turkin äärinationalistien kanssa. Maa muuttui ahdistavaksi vankilaksi kaikille niille, jotka olivat Erdoganin kanssaan eri mieltä. Tämä ajoi tuhannet ulkomaille maanpakoon.
Ennen, kun hän oli vielä “kiltti”, hän aloitti rauhanneuvottelut kurdien kanssa jotta vanhaan konfliktiin löytyisi sopuisa ratkaisu. Mutta sen sijaan että hän olisi ponnistellut rauhan eteen, hän aloitti täysimittaisen sodan kurdeja vastaan ja tappoi tuhansia viattomia.
Myös ulkopoliittisesti hän teki totaalisen täyskäännöksen. Hänen slogaaninsa valtaan noustessaan oli “nolla konfliktia naapureiden ja ulkovaltojen kanssa”. Tämä tuntuu nyt lähinnä vitsiltä, kun hän on valloittanut Pohjois-Syyrian, pettänyt oman tärkeän liittolaisensa Yhdysvallat ja tehnyt Isisin kanssa tiivistä yhteistyötä USAn vihollisia vastaan. Erdogan on tukenut ääri-islamisteja Libyassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä ja vaatinut länsimaita lakkauttamaan tukensa “terroristeille” eli niille kurdeille, jotka taistelivat Isisiä vastaan. Hän myös lämmitti suhteita Naton ykkösvihollisen eli Venäjän kanssa ja osti moderneja aseita Venäjältä Naton kiivaista vastalauseista huolimatta. Myös EU on saanut tuntea nahoissaan Turkin hirmudiktaattorin toimet. Erdogan ensiksi hyökkäsi Syyriaan, synnytti näin hirveästi pakolaisia ja antoi tahallaan rajojensa vuotaa, jotta voisi kiristää EU:lta valtavat summat rahaa. Kun EU lapioi kuikuttelevalle diktaattorille valtavan setelivuoren jos toisenkin, hän suostui sulkemaan rajansa ja pitämään ne kiinni. Erdogan on myös vaatinut EU:n muslimeita ryhtymään kapinaan isäntämaitaan vastaan, ja hän on verkostojensa kautta tappanut erimielisiä Euroopassa. Nyt hän taas vaati erimielisten palauttamista Turkkiin vangitakseen heidät, vaikka siellä vankilat pursuavat ihmisiä jo valmiiksi.
Kun annat pahalle pikkusormen, se vie koko käden. Uskon, että vaikka Erdogan saataisiinkin nyt puoltamaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä, hänen vaatimukset ja niskuroinnit jatkuvat.
Turkki liittyi Natoon tiettynä aikana. Silloin maailma oli erilainen. Nyt Eurooppa on yhtenäinen. Itäblokki joka ennen oli Neuvostoliiton ja Venäjän vaikutuksen alla, koostuu nyt pitkälti Naton jäsenistä ja lännen ystävistä. Mihin isot länsivallat tarvitsevat enää Turkkia? Maata, jossa diktaattori hallitsee epädemokraattisin ottein? Miksi hänet otetaan leikkimään demokraattisten valtioiden hiekkalaatikolle? Länsimailla on hyviä ystäviä Lähi-idässä ja Afrikassa. Kannattaa muistaa, että Turkki on ajamansa politiikan vuoksi tippunut suureen epäsuosioon muslimimaailmassa. Iran, shiia-maailman johtaja, sekä kaikki sunni-arabimaat ovat Turkin toimia vastaan. Näköjään Erdogan on Putinin uusi paras ystävä, joka haluaa olla “välittäjänä” Ukrainan sodassa sen sijaan että Naton jäsenenä olisi mukana tuomitsemassa Venäjän hyökkäyksen. Turkin oppositio on tosi vahva. Jos ulkovallat lakkaavat suostumasta Erdoganin vaatimuksiin (ja siten lakkaavat tukemasta hänen hallintoaan), uskoisin että oppositio kykenisi syrjäyttämään Erdoganin ja maahan saataisiin uusi hallitus.
On aika potkia Turkki pois Natosta, ja ottaa tilalle uudet demokraattiset jäsenet Suomi ja Ruotsi.
Alan Salehzadeh
Alan Salehzadeh 