Muslimimaissa seksi on kuuma peruna

Siitä puhe, mistä puute. Tämä vanha suomalainen sanonta kiteyttää minusta paljon viisautta. Yhteen se pätee erityisesti: seksiin. Ainakin meillä Lähi-idässä, missä joka ikinen kosketus tai kohtaaminen on säädeltyä. Tämä on johtanut koko inhimmillisen kanssakäymisen hyper-seksualisoitumiseen. Kaikki miettivät vain ja ainoastaan seksiä, tai siltä se ainakin tuntuu. Jos mies ja nainen kävelevät kadulla, ohikulkijat supattavat siitä, harrastavatko he seksiä. Jos nainen “paljastaa liikaa” omasta vartalostaan, hiukset tai nilkat vilahtavat, mietitään seksiä. Jos nainen nauraa äänekkäästi, laulaa, meikkaa, tai istahtaa katsomaan jalkapallomatsia, mietitään seksiä (siksi nämä asiat tuhansien muiden järjettömyyksien tavoin ovat siveyspoliisin kieltämiä).

Muslimimaissa seksi kietoutuu lähes jokaiseen elämänalueeseen, sillä seksi on politiikkaa. Valtion ja moralistien valvovat silmät kyttäävät visusti kaikkien makuuhuoneita. On tarkkaan määritelty, mitä saa ja ei saa tehdä ja kenen kanssa. Tätä kyttäävät aktiivisesti imaamit, uskonoppineet, perheenjäsenet, poliisit, siviileiksi pukeutuvat agentit ja varta vasten kyttäämistä varten nimitetyt viranomaiset (kuten siveyspoliisi). Mutta kyttääminen ei rajoitu vain makuuhuoneeseen. Oikeastaan koko koko yhteiskunta kuten arkkitehtuuri, koulutusjärjestelmä, elinkeinoelämä ja julkiset tilat ovat seksin määrittelemiä, sillä niiden tavoitteena on pitää sukupuolet erillään toisistaan ja estää “haureus”.

No mitä sitten käy, kun ihmiset eivät saa seurustella vapaasti?

Serkukset solmivat avioliittoja. Se on erittäin yleistä muslimimaissa. Ei siksi, että serkku olisi se maailman ihanin henkilö, vaan siksi, ettei ole verrokkeja. Moni ei oikeasti ole koskaan edes keskustellut muun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Yleistä on myös rakastua naapuriin, jota näkee aina vilaukselta oviaukosta. Avioliittoon ripustaudutaan muutaman katseen herättämän haavekuvan perusteella.

Lisäksi kehitetään porsaanreikiä, jotta seksiä pääsisi sittenkin harrastamaan. Miehillä on lupa solmia itselleen muutamia tunteja kestäviä “väliaikaisia avioliittoja”, jotta pääsevät petipuuhiin oikein imaamin luvalla. Lisäksi miesten väliset intiimisuhteet ovat hyvin yleisiä (vaikka valtion ankarasti kieltämiä). Naisia kun ei yksinkertaisesti pääse lähestymään.

Myös uskonto luottaa seksin voimaan. Paratiisissa mies saa palkinnoksi pidättäytymisestään ihanaa rietastelua kymmenien neitsyiden kanssa. Mikä on naisten palkinto siveydestä, sitä ei kuitenkaan mihinkään olla kirjoitettu. Naisten seksuaalisuus on Lähi-idässä suuri tabu. Naiset ovat passiivisia “objekteja”, joita on suojeltava “miesten himolta” – siihen oletukseen pohjautuu oikeastaan koko kulttuuri.

Lähi-idässä seksi on myös väkivaltaa. Silmitöntä väkivaltaa. Kunniamurhia, silpomisia, pahoinpitelyjä, raiskauksia. Kaikkien muiden muslimimaista tulleiden tavoin, minäkin tiedän kymmeniä perheitä, joissa nainen, puoliso tai sisko, on surmattu “kunniasyistä”. Mikä valtava häpeä!

Vaikka naisten ympärileikkaukset eivät Lähi-idässä ole yleisiä (niitä on erityisesti Afrikassa), joutuvat naiset silti usein veitsen alle. Naimisiin on nimittäin mentävä neitsyenä, oli mikä oli. Siksi monet naiset ennen häitä käyvät ommelluttamassa uuden immenkalvon. Menetelmä on levinnyt Kiinasta Lähi-itään ja on räjähdysmäisen suosittua. Monilla maaseutualueilla miesten täytyy edelleen lähettää tuoreille appivanhemmilleen veren tahrimat lakanat hääyön jälkeen, todisteeksi tyttären “kunniallisuudesta”.

Ja koska koko valtarakennelma on rakennettu seksin kieltämisen ympärille, on syntynyt valtava häpeä. Ihmiset häpeävät omaa seksuaalisuuttaan. Havaintojeni mukaan erityisesti naiset. En usko, että kovinkaan moni nainen muslimimaailmassa nauttii seksielämästään. Tämä on toki vain subjektiivinen uskomukseni. Todellisuus voi olla toinen. Uskonto määrää naisten velvollisuudeksi oman aviomiehen seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisen. Tämä lähtökohta yhdistettynä patriarkaaliseen ja alistavaan kulttuuriin tekee naisesta passiivisen objektin, aktiivisen kokijan roolia lähtee hakemaan vain vallankumoukselliset.

Lähi-idän kulttuurissa on paljon hyvää. Sitä ei pidä unohtaa. Lähimmäisistä välitetään, ketään ei jätetä yksin, ihmiset uhraavat paljon muiden hyvinvoinnin eteen, ovat avuliaita ja kohteliaita. Parhaimmillaan miehet sekä naiset ovat koulutettuja intellektuelleja, jotka eivät suostu elämään ja kasvattamaan lapsiaan vanhoillisuuden diktaatissa. Mutta mitä seksiin ja ihmisten vapaaseen kanssakäymiseen tulee, Lähi-idän kulttuuri on sulaa järjettömyyttä. Minulta ei heru sympatiaa kulttuurille, jossa miehen tärkein rooli on vartioida naisten alapäätä. Rohkaisen kansainvälistä yhteisöä tuomitsemaan tämän moralistisen ja naista sortavan järjestelmän. Positiivisena ihmisenä uskon siihen, että pikkuhiljaa valistuksen ja opetuksen kautta tämäkin asia voi kääntyä paremmaksi.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 13.08.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Näkökulma: Qatarilainen Al-Jazeera-kanava on muuttunut vapaasta mediasta Muslimiveljeskunnnan äänitorveksi

Kanavan englanninkielinen, maksuton ja ympärivuorokautinen uutistarjonta on antanut monelle kaivattuja näkökulmia valtamedian ulkopuolelta. Nyt kanavaa syytetään terrorismin tukemisesta.

Kun Al Jazeera perustettiin liki 25 vuotta sitten, se oli hienointa uutisjournalismia mitä arabimaissa koskaan oltiin nähty. Vuosien ajan ei voinut istahtaa yhdenkään hotellin baariin tai basaarin kahvilaan ilman, että televisioruudusta tuli Al Jazeeran lähetys. Länsimaisittain puetut uutisankkurit juonsivat ohjelmia, joissa ääneen pääsi ennenkuulumattomia ihmisiä kuten Israel-myönteisiä juutalaisia, hallitsijoiden vastaisen opposition edustajia ja muuta uutisoinnista perinteisesti poissuljettua sakkia. Al Jazeeran suosio kasvoi räjähdysmäisesti aikana, jolloin muut arabimediat uutisoivat lähes yksinomaan kuningasperheiden tai diktaattorien vaalimaa näkökulmaa.

Sinänsä ei ole ihme, että uutisoinnin taso oli kova. Al Jazeera nimittäin sai alkunsa BBC:n lapsena. Yhdeksänkymmentäluvulla saudimiljonääri Khalid bin Saoud halusi rahoittaa arabiankielisen, kansainvälisen uutiskanavan toimintaa levittääkseen pehmeästi Saudi-Arabian ajamaa maailmankuvaa. Hän teki BBC:n kanssa sopimuksen, ja näin aloitti uusi kanava BBC Arabia toimintansa Lontoosta käsin.

Kanava ehti olla toiminnassa kaksi vuotta, kunnes saudikuningas jostain syystä suuttui ja päätti vetää piuhat irti. Vaikka kysyntä arabien omalle, laadukkaalle uutiskanavalle oli ollut runsasta, ei tämän epäonnisen kokeilun jälkeen yksikään arabimaa halunnut ottaa vastuuta televisiokanavasta. Paitsi Qatar.

Tämä pikkiriikkinen ja upporikas Persianlahden maa on aina erottautunut joukosta. Qatarin nuori emiiri, joka oli vallankaappauksella anastanut vallan isältään, kutsui kaikki lakkautetun BBC Arabia -kanavan työntekijät Qatariin ja antoi heille 150 miljoonan dollarin budjetin käteen. Käsky kuului, että nyt käynnistetään uusi, vähintään yhtä laadukas arabiankielinen kanava. Ehtona oli, että se toimii vain Qatarin alaisena, eikä ota käskyjä muilta arabimailta. Näin syntyi Al Jazeera, puoli vuotta BBC Arabian lakkauttamisen jälkeen, pitkälti samojen ihmisten käsien kautta. Vain rahoittaja vaihtui.

Aluksi Al-Jazeera täytti lupauksensa antaa katsojilleen erilaisia näkökulmia. Kuherruskuukautta kesti kuitenkin vain 5 vuotta. Isäntämaa Qatar oli jo pitkään ajanut Saudi-Arabiasta poikkeavaa teologis-poliittista linjaa ja suojellut Muslimiveljeskunnan ideologian läheisiä ryhmittymiä, joita Saudi-Arabia pitää vihollisenaan. Hiljalleen tämä poliittinen agenda sotkeutui mukaan uutisointiin, kunnes saavutettiin piste, jolloin arabiankielisen Al Jazeeran uutisointia ei voitu pitää edes näennäisesti objektiivisena.

Käännekohta tapahtui 9/11 WTC-iskun jälkeen. Elettiin vuotta 2001 ja USA hyökkäsi Afganistaniin terrorismin vastaisessa sodassa. Tällöin Al-Jazeeran uutisointi sai länttä vastustavan käänteen. Yhdysvaltojen diskurssissa Afganistan “vapautettiin” Talibaneista, mutta Al Jazeeran uutisissa näytettiin ainoastaan sodasta uhriutuneita paikallisia. Al Jazeera ryhtyi välittämään suorana ja sensuroimatta kaikki viestit Osama Bin Ladenilta, mikä herätti kansainvälisen yhteisön epäilykset siitä, että kanava veljeilee al-Qaidan kanssa. Lisäksi ”asiantuntijoina” käytettiin etsintäkuulutettuja henkilöitä suoraan Yhdysvaltojen terroristilistoilta. Lopulta Yhdysvallat vangitsi kanavan toimittajat Guantanamoon.

Muutama vuosi myöhemmin Irakin sodan aikana välirikko länsimaiden kanssa vain kärjistyi, kun Al Jazeera kovensi Amerikan-vastaista linjaansa. Kanavan työntekijät jäivät kiinni siitä, että työskentelivät samanaikaisesti kaksoisroolissa Saddam Husseinin tiedustelupalveluille. Britannian ministeri David Blunkett määräsi Al Jazeeran Bagdadin-toimiston pommitettavaksi. Näin tehtiin. Vedottiin siihen, että toisen maailmansodan aikana natsien propagandakanavat kokivat saman kohtalon.

Al Jazeeran ostanut Qatarin emiiri tunnetaan hyvästä yhteistyöstään Hamasin ja Hizbollahin kanssa, jotka ovat Israelin suuria vihollisia. Al Jazeera on ollut uskollinen tälle linjalle. Kun Israel hyökkäsi Libanoniin, Al Jazeera puolusti kaikin voimin Hizbollahia uutisoinnissaan. Sunni-arabien piireissä Hizbollahin johtaja Nasrullah ei aiemmin ollut pidetty henkilö, sillä hän edusti Iranin johtamaa shiia-linjaa. Mutta kiitos Al Jazeeran rummutuksen, Nasrullahista tehtiin arabimaailman yhteinen sankari.

Koitti arabikevät. Al Jazeera tuki kansannousuja, erityisesti Muslimiveljeskunnan läheisiä ryhmiä. Räikeä puolueellisuus sai kanavan suosion arabien keskuudessa vähenemään ennätysalhaiseksi. Tämän jälkeen kanava tippui oikeastaan kokonaan islamistien äänitorveksi. Jopa uutistenlukijat muuttivat pukeutumistyyliään konservatiivisemmaksi. Tuki Egyptin muslimiveljeskunnalle muuttui yhä avoimemmaksi, eikä sitä enää edes yritetty maskeerata objektiiviseksi journalismiksi. Se johti Egyptissä Al Jazeeran toiminnan lakkauttamiseen ja siihen, että lopulta toimittajat pakenivat Qatariin.

Kun Al Jazeera lanseerattiin liki 25 vuotta sitten, se oli arabimediojen Ferrari. Ajan kuluessa Lähi-idän kimurantit poliittiset konfliktit ovat kuitenkin saaneet tämän kunnianhimoisen hankkeen kutistumaan vain varjoksi entisestään. Nykyään Al Jazeeran arabiankieliset ohjelmat suoltavat lähes yksinomaan Muslimiveljeskunnan ideologian mukaisia mielipiteitä ja opponointi on vain näennäistä. Koko kanavan olemassaolo hiertää pahasti maan välejä lännen liittolaisten Israelin, Saudi-Arabian ja muiden Persianlahden maiden kanssa.

Vaikka kanavan tulevaisuudennäkymät ja journalistinen taso ovat ropisseet ennätyshuonoiksi, on Al Jazeeralla ollut merkittävä rooli arabiankielisen uutistoimituksen historiassa. Vuosien varrella se on antanut äänen sellaisille, joita ei koskaan arabiuutisissa kuultu. Harva kanava on ollut yhtä läsnä raportoimassa suoraan konfliktialueilta ja harvalla kanavalla on kuollut yhtä paljon toimittajia kentälle.

Nyt Israel aikoo lakkauttaa kanavan paikallistoimiston, samoin kuin Egypti ja moni Persianlahden maa.

Jää nähtäväksi, taipuuko Qatar kansainvälisen painostuksen alla ja lopettaa kanavan käytön propagandansa välineenä. Arabimaailma jää kaipaamaan puolueetonta uutisointia. Se on ollut Lähi-idässä harvinaisempaa kuin kulta.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 08.08.2017 Iltalehden näkökulma-palstalla.

Alan Salehzadeh

Standard

Suomalaisen kulttuurin huonot puolet?

Lukemattomissa kirjoituksissa olen analysoinut maahanmuuttajien tapoja ja kulttuureita. Nyt on aika listata ne asiat, jotka suomalaiskulttuurissa ovat minusta huonosti. Ennen kuin aloitan, tiedoksi että ihailen lähes kaikkea täkäläisessä systeemissä. Suomi on yksi harvoja demokraattisia ja tasa-arvoisia hyvinvointiyhteiskuntia maailmassa. Mutta aina voi parantaa. Alla ne asiat, joissa suomalaiset voisivat petrata.

Välinpitämättömyys lähimmäisistä

Lähi-idässä jos vaikka siskon mies alkoholisoituu, veli tai muu läheinen kantaa loppuun asti vastuun lasten kasvattamisesta. Täällä kaikki tuntevat alkoholistiperheitä, mutta ainoa joka auttaa, on sossu. Sossu voi kuitenkin antaa vain rahaa, ei rakkautta tai läheisyyttä.

Yleiset käytöstavat

Nähdään hirveästi vaivaa, jotta “muka” ei huomata tuttua joka tulee vastaan, muka tekstaillaan tai tuijotetaan tiiviisti toiseen suuntaan, jotta vältytään sanomasta “hei”. Tämä on hassua. Hassua on myös se, kuinka väkisin yritetään änkeä pienen pienestä raosta läpi vaikka bussissa, sen sijaan että pyytäisi ihmisiä väistämään. Tai se, kuinka törmätään ihmiseen vaikka kaupassa, todetaan “oho”, ja jatketaan matkaa.

Diplomaattisuus keskusteluissa

Hyvä keskustelu Suomessa on sellainen, jossa kaikki ovat samaa mieltä. Jos joku on eri mieltä, muut loukkaantuvat. Muissa kulttuureissa on päinvastoin, keskusteluun osallistujat yrittävät opponoida toisiaan ja tuoda sellaisia näkökulmia, joita toinen ei ollut tullut ajatelleeksi. Tätä pidetään rikastuttavana. Suomessa se olisi töykeää. Tämä pätee myös diplomaattisuhteissa. Sen sijaan että Suomi on rohkeasti omaa mieltä asioista, katsotaan ensin mitä Saksa tai Ruotsi tuumaa, ja tehdään sitten perässä. Näin suomalaiset jatkuvasti itse sensuroivat itseään, kun ei tuoda omaa aitoa näkökulmaa keskusteluun. Ja sitten avaudutaan anonyymisti keskustelupalstoilla ja annetaan kuulua, “mitä mieltä oikeasti ollaan asioista”.

Ilmainen alkoholitarjoilu

Tämä on klassikko. Kuinka moni viihtyy paikassa, jossa on ilmainen alkoholitarjoilu ja liuta suomalaisia? Jos olet iloinen ja vaikka lauleskelet itseksesi kävellessäsi kadulla, sinua pidetään hulluna. Paitsi jos olet kännissä. Silloin se on ihan ok.

Käsitys ulkomaalaisista

Kaikki Lähi-idästä tulleet ovat arabeja ja muslimeita. Lisäksi he ovat ääriuskonnollisia ja haluavat hunnuttaa kaikki naiset. Tiedoksi: Lähi-idässä asuu myös kommunisteja, agnostikkoja, ateisteja, juutalaisia ja kristittyjä. Joitakin mainitakseni. Ja arabit ovat yksi etninen ryhmä muiden Lähi-idän kansojen joukossa, kuten ovat myös kurdit, turkit ja azerit.

Brändääminen

Lähi-idässä kuka tahansa joka osaa kolme sanaa englantia mainostaa puhuvansa sitä sujuvasti. Suomessa aina vähätellään omia taitoja. Sama pätee myyntityössä, kun kysytään vain “ostatko”, sen sijaan että lämmitellään asiakkaita puhumalla ummet ja lammet tuotteen tai palvelun ylivoimaisuudesta.

Ruuat

Suomi on pullollaan ihania ruokia. Muikkukukkoja, piirakoita, vispipuuroa, siikaa. Silti kaduilla ravintoloissa myydään vain kebabia, pizzaa, thaimaalaista ja gelatoa. Annetaan suomalaisen kulttuurin näkyä ja maistua!

Kaikki kulttuurit ovat ihmisten luomia. Ne eivät koskaan ole staattisia, vaan muokkautuvat sukupolvesta toiseen. Fiksut ihmiset kaikkialla maailmassa ovat niitä, jotka omassa elämässään omaksuvat hienoja piirteitä muilta ja häivyttävät oman kulttuurin huonoja piirteitä.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 05.08.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Järkevä maahanmuuttopolitiikka palvelee sekä suomalaisia että maahanmuuttajia

Maahanmuuttajille voisi antaa mahdollisuuden muihiinkin rooleihin kuin vain puolustaa maahanmuuttoa. Tuntuu siltä, että esimerkiksi kaikki maahanmuuttotaustaiset kansanedustajat ovat äänekkäitä maahanmuuton puolustajia. Vastaavasti kriitikot ovat aina kantasuomalaisia. Kaikki tämä luo vääristynyttä kuvaa siitä, että maahanmuuttajilla olisi agendallaan uusien maahanmuuttajien värvääminen Suomeen. Todellisuushan ei ole tämä, vaan maahanmuuttajilla on asiaan erilaisia näkökulmia siinä missä muillakin.

Omasta tuttavapiiristäni lähes kaikki Lähi-idästä kotoisin olevat suomalaiset ymmärtävät, että maahanmuuttopolitiikkaa tulisi voida kehittää nykyistä parempaan suuntaan ja että kaikilla on rajalliset vastaanottomahdollisuudet. He eivät halua muuttaa Suomea lähtömaansa kaltaiseksi. He ovat nimittäin joutuneet lähtemään kotimaastaan sen vuoksi, että teokraatit ovat tehneet siitä mahdottoman elää.

Myös maahanmuuttajataustaiset ymmärtävät, että jos Suomen kokoisen valtion rajat avataan kaikille, ei hyvinvointiyhteiskuntaa voida enää rahoittaa. Tästä aiheutuisi myös suuria turvallisuusriskejä ja esimerkiksi työn saanti tietyillä aloilla vaikeutuisi. Ehkä jollekin tulee yllätyksenä, että myös maahanmuuttajat ajattelevat Suomen etua, eivätkä siksi useinkaan halua tänne sellaisia toimintatapoja, jotka vaarantavat hyvinvointiyhteiskunnan.

Sanotaan, että vuoden 2015 pakolaiskriisi on koventanut kantaa maahanmuuttoa vastaan. Uskoisin, että tämä pätee myös maahanmuuttajien keskuudessa – ne, jotka täällä ovat asuneet jo pitkään, eivät ole erityisemmin ilahtuneet uusista tulijoista. Ehkä siksi heitä näkyy niin vähän avustustoiminnassa kantasuomalaisiin verrattuna.

Täällä pitkään asuneet maahanmuuttajat ovat kohdanneet paljon vaikeuksia. Työnsaanti Suomessa on hankalaa. Kurssit ja harjoittelut eivät ole työtä. Tunnen todella harvoja maahanmuuttajia, joilla on oikea, pysyvä työ. Heistäkin suurin osa tekee töitä maahanmuuttoon liittyvien asioiden parissa tai palvelua pizza-planeetalla. Tästä asiasta en syyllistä suomalaisia työnantajia. Töitä vain ei ole riittävästi kaikille halukkailla. Siksi työllistetään mieluummin kantaväestöä, kun “tuttu on turvallinen” ja kielitaidon kanssa ei tule ongelmia. Työnantajat tekevät omat päätöksensä, eikä rasismikortin heiluttelu auta.

Lisäksi täällä asuvat ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat huomanneet asenteiden ja ennakkoluulojen koventuneen entisestään, kun rasistinen huutelu ja väkivallan uhka on monelle ihan päivittäistä.

Järkevämpi maahanmuuttopolitiikka auttaa kaikkia

Yhteiskunta polarisoituu. Moni hieno ihminen on antanut paljon auttaakseen tänne tulleita ihmisiä. He eivät ole syyllisiä mihinkään. Nostan hattua heille. Jos täällä ollaan, on kaikkien etu että ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti ja arvostaen, kunnes viranomaiskäsittely on saatu päätökseen.

Jotkut suomalaiset taas vihaavat kaikkia ulkomaalaisia, ja ilmeisesti rasistien joukko on ollut kasvussa. Ei kuitenkaan pidä pelätä, että maahanmuuttopolitiikan asiallinen kritisointi olisi taustalla. Taustalla piilee paljon syvempi tyytymättömyys yhteiskuntaan ja omaan elämään, eikä mikään yksittäinen kirjoitus saa ketään vihaamaan muita.

Ymmärrän suomalaisia, jotka ovat huolissaan maansa tulevaisuudesta. Ymmärrän myös niitä maahanmuuttajia, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää täällä. Mutta täytyy muistaa, että olemme kaikki samassa tiimissä. Meillä on yhteinen tavoite: tehdä töitä Suomen hyvinvoinnin puolesta. Hyvinvointijärjestelmä ei säily, jos maahanmuuttopolitiikka on liian lepsu. On harmi, jos maahanmuuttopolitiikka on vain puolueiden sisäänheittoslogan, jolla halutaan kasvattaa kannattajamääriä. Järkevä maahanmuuttopolitiikka palvelee kaikkia yli puoluerajojen.

Jos Suomeen annetaan lampsia rajattomasti turvapaikanhakijoita, vaarantuu täällä jo olevien hyvinvointi ja turvallisuus emmekä pysty auttamaan ketään. Keskitetään siis auttaminen konfliktialueiden läheisyyteen. Se on ainoa tapa varmistua siitä, että apu kohtaa sitä eniten tarvitsevat. Kymmenet tuhannet ihmiset säästävät henkensä, kun salakuljettajien likaiselle bisnekselle ei ole enää tarvetta. Vastaavasti kiintiöpakolaisten määrää voi kasvattaa nykyisestä, ja tuoda poliittista vainoa kohtaavat suoraan turvaan Eurooppaan. Suomi säästyy turvallisuusriskeiltä, jos tänne tulevien taustat on ennakkoon tarkastettu kuten kiintiöpakolaisille tehdään. Kyllä olen itsekin maahanmuuttaja, mutta olen tullut pääovesta ja virallista tietä talon sisään, isännän luvalla.

Mikäli kaikki tekevät yhteistyötä, voidaan Suomen demokraattinen hyvinvointimalli viedä konfliktialueille. Sitten kenenkään ei tarvitsisi vaarantaa omaa henkeään päästäkseen Suomeen.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 04.08.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

HS:n sensuuri iskee pahemmin kuin Iranin papisto

Eilen aamupäivällä soi puhelin. Helsingin Sanomien toimittaja Juho Mäkelä soitti pyytääkseen kommentteja aiemmin aamulla julkaistuun videoon, jossa esiintyy Afganistanissa kaapattu suomalainen lähetystyöntekijä. En ollut vielä nähnyt videota, joten puhelumme jälkeen katsoin sen, tein siitä omat analyysini, ja keskustelin vielä Menatto-ajatushautomoni Afganistanissa asuvaan paikalliseen tutkijaan. Sitten soitin takaisin Juholle ja annoin kommenttini. Näiden pohjalta hän kirjoitti juttunsa, ja niin Helsingin Sanomien verkkosivuilla julkaistiin illalla kuuden maissa artikkeli otsikolla “Asiantuntija arvioi, mitä Afganistanissa siepatusta suomalaisnaisesta kuvatusta videosta voi päätellä”. Juttu ehti olla julki noin kaksi tuntia, kunnes sensuuri iski. Linkki ei enää toiminut, sivu oltiin poistettu.

Aamulla soitin Mäkelälle. Hän ei ollut tiennyt, että hänen kirjoittamansa artikkeli oltiin vedetty pois, eikä osannut antaa syytä tapahtuneelle vaan ihmetteli asiaa siinä missä minäkin. Myöhemmin ilmeni, että eräs Helsingin Sanomien toimituspäällikkö, nimeltään Kimmo Pietinen, oli itse halunnut poistaa jutun ja tehnyt sen ilmoittamatta asiasta edes sen kirjoittaneelle toimittajalle.

Mitkä ovat motiivit artikkelin poisvetoon? Tämä minua kovasti kiinnostaa. Tiedustelin asiaa suoraan jutun sensuroineelta esimieheltä eli Pietiseltä. Hän ei antanut mitään vastausta, totesi vain, että on hän saa itse päätttää mitä Helsingin Sanomat julkaisee tai on julkaisematta. Mitään ei perusteita en saanut. Sävy oli minusta sama, kuin Iranissa papistolla kun he sensuroivat milloin mitäkin mikä ei heitä syystä tai toisesta miellytä.

Jutussa ja antamissani kommenteissa ei ollut mitään sellaista, mitä muut tutkijat eivät Suomessa tai muualla maailmassa ole Afganistanin tilanteesta jo todenneet. Mainitsin, että Afganistanissa useat eri ryhmittymät yrittävät tienata rahaa kaappaamalla länsimaalaisia. Yleensä kaappaajat tekevät suoraan tai epäsuorasti yhteistyötä tunnettujen terroristijärjestöjen kanssa. Totesin myös, että uskon suomalaisnaisen pelastuvan mikäli rahaa maksetaan tai toteutetaan kaappajien muita vaatimuksia. Länsimaalaisena naisena hän on rikollisille nyt lypsylehmä, siksi paikallisten kaappajien toimintamalliin eivät yleensä kuulu teloitukset.

Voiko tämä olla jotenkin liian “radikaalia” sisältöä Helsingin Sanomien esimiehille? Tai voiko jokin tässä lausunnossa jollain lailla aiheuttaa lisää vaaraa kaapatulle naiselle? Tuskin. Olen tehnyt luottamuksellisia tutkimuksia monille suomalaisille organisaatioille ja kattavasti perehtynyt Lähi-idän, myös Afganistanin, tilanteeseen. Uskon olevani pätevämpi kuin Pietinen arvioimaan, oliko lausunnosta vaaraa kenellekään. Mutta jos poiston syynä tosiaan oli tämä, olisin toivonut että minulle ilmoitetaan asiasta vaikka viestillä, tietenkin se olisi ollut minulle ok. Mutta mitään syytä ei annettu.

Mikä sitten on syy? Olen tässä nyt oman spekulointini varassa. Uskon, että ideologialtani olen liian kaukana tietyistä mediajohtajista, kuten tässä tapauksessa Pietisestä. He haluavat julkaista vain sellaisten “asiantuntijoiden” näkemyksiä, jotka ovat linjassa heidän oman maailmankatsomuksensa kanssa.

Kirjoitan asioista sellaisina kuin ne ovat. Toiset tykkäävät, toiset eivät. Lähdin Iranista, kun siellä ei ole sananvapautta. En Suomessakaan aio hiljentyä muiden painostuksesta, vaikka sitä moni aina yrittää. Sopankeittäjät kuitenkin aina paljastuvat. Seison lausuntojeni takana,. koskevatpa ne tasa-arvoasioita, uskontoa, kulttuuria, terrorismia tai mitä tahansa muuta.

Onneksi nykyään jokainen voi saada oman äänensä kuuluviin, eikä tarvitse olla riippuvainen yhdenkään mediatalon syöttämästä maailmankatsomuksesta.

Lopuksi haluan kiittää rohkeaa Juho Mäkelää hienosti kirjoitetusta artikkelista. En tunne häntä henkilökohtaisesti emmekä ole koskaan tavanneet mutta on ihanaa, että vielä löytyy rohkeita ja analyyttisiä toimittajia tuomaan asiat esiin sellaisina kuin ne ovat. Toivon, että artikkelista ei koidu hänelle minkäänlaista ammatillista harmia.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 01.08.2017  Iltalehden blogissa.

Screen Shot 2017-08-01 at 18.24.20

Standard

Osa ihmisoikeusaktivisteista ja feministeistä ei uskalla kyseenalaistaa islamistien lakeja

Ihmisoikeusjärjestöjen tärkeä tehtävä on ajaa ihmisten oikeuksia ja edistää tasa-arvon normeja kaikkialla maailmassa. Kansalaisuus, etnisyys, uskonto, ihonväri tai muu seikka ei saisi vaikuttaa siihen, miten järjestöt työtään tekevät. On sanomattakin selvää, että jos rohkeat ihmiset ihmisoikeusjärjestöissä eivät olisi raportoimassa rikkeistä, maailma olisi vielä kaoottisempi ja epäreilumpi paikka kuin nyt. Usein aktivistit laittavat asemansa ja jopa turvallisuutensa alttiiksi kamppaillakseen yhteiskunnasta parempaa. Mutta silti viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota tietynlaiseen vinoumaan, joka välillä toistuu erinäiden aktivistien viesteissä.

Suomessa ja länsimaissa monet ihmisoikeusjärjestöt kiinnittävät erityisen paljon huomiota Israelin, Yhdysvaltojen ja kristillisten yhteisöjen tekemiin loukkauksiin. Tämä on tietenkin hyvä asia. Kukaan ei saa sikailla. Mutta toisaalta, kun kyse on islamista ja sen joistakin epätasa-arvoisista laeista, jotka järjestelmällisesti loukkaavat eri ihmisryhmien (esim. naisten) oikeuksia, niistä puhutaan vähemmän. Esimerkiksi Suomessa monet feministit puolustavat musliminaisten oikeutta käyttää hiukset peittävää huntua. Paljon vähemmän kyseenalaistetaan pikkulasten vanhempia, jotka pakottavat jo ala-asteikäiset lapsensa käyttämään huntua. Harvoin ihmisoikeusjärjestöt ja feministit Suomessa tai muuallakaan Euroopassa vaativat uskonnon opetuksen, ja erityisesti islamin, päivittämistä niin että se vastaa modernin yhteiskunnan tasa-arvoperiaatteeita. Euroopassa asuu miljoonia muslimeja. Vähintään lännessä asuvien muslimien epätasa-arvoisia normeja pitäisi uskaltaa kritisoida. Monet lait islamissa ovat ristiriidassa länsimaisen tasa-arvon kulttuurin kanssa.

Olen huomannut, että monet aktivistit seuraavat korostetun tarkkaan Israelin toimia. Se on hyvä. Mutta samalla ei tulla hiiskaistuksi esimerkiksi Irakin shiiojen tai Iranin mielivaltaisista hirmuteoista. Palestiinalaiset saatetaan esittää kokonaan uhreina, jopa vastarintaliikkeenä USAn edustamalle kapitalismille.

Miksi näin on? Uskoisin, että järjestöaktiivit edustavat usein poliittisesti vasenta laitaa. He pelkäävät, että nostamalla vieraiden kulttuurien epäkohtia esiin, he tulevat pelanneeksi äärioikeiston pussiin. Osa myös vetoaa tietämättömyyteen. Niin tai näin, ihmisoikeuskativisteiksi itseään kutsuvat ovat ihmisiä siinä missä me muutkin. Moni ajaa omaa agendaansa tai haluaa levittää omaa maailmankuvaansa. Tämä on hyvä pitää mielessä.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 27.07.2017  Iltalehden blogissa.

Standard

Jännitteet kasvavat USAn ja Iranin välillä

Jälleen kerran USAn ulkoministeriön vuotuisa raportti nimeää Iranin maailman suurimmaksi valtiollisen terrorismin tukijamaaksi. Raportin mukaan Iran tukee merkittävää osaa kaikista terroristijärjestöistä, kuten Hizbollahia, Irakin shiiojen ääriryhmiä, Jemenin huthi-kapinallisia ja Syyrian Bashar al-Assadia. Raportissa todetaan lisäksi, että Iranilla on negatiivinen rooli alueen maiden sisäisten asioiden kehitykseen. Tämän tietävät myös Lähi-idän maat, jotka ovat kyllästyneet Iranin sekaantumiseen niiden sisäisiin asioihin ja Iranin Qatarille osoittamaan tukeen. Persianlahden maiden välit Qatariin ovat pahasti tulehtuneet, pääsyynä on Qatarin suhteet Iraniin. Esimerkiksi Kuwait karkotti tällä viikolla Iranin diplomaatit maastaan.

Yhdysvallat on Saudi-Arabian, Gulf-maiden, Jordanian sekä Israelin liittolainen. Nämä kaikki maat luokittelevat Iranin vihollisekseen. Taustalla vaikuttaa moni syy, kuten esimerkiksi Iranin selkeä tavoite pyyhkiä Israel maailmankartalta. Nämä USAn kumppanimaat ovat lobanneet kaikin keinoin, jotta Trump kiristäisi entisestään Yhdysvaltojen suhtautumista Iraniin.

Republikaanit ovat aina olleet tiukkoja Iranin kanssa, eikä Trump ole tässä poikkeus. Yksi hänen keskeisistä vaalilupauksistaan oli rajoittaa Iranin toimintaa Lähi-idässä ja antaa kylmää kyytiä Obaman pitkään pohjustamille Iran-suhteille. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun enemmistö republikaaneista sekä demokraateista ovat yhteisymmärryksessä siitä, että Irania vastaan tulee asettaa uusia pakotteita.

Nyt USAn syyttävä sormi osoittaa erityisesti Iranin vallankumouskaartia, joka toimii ylimmän johtajan Khamenein alaisuudessa. Enemmistö senaattoreista haluaisi lisätä Iranin vallankumouskaartin terroristijärjestöjen listalle. Syynä on paitsi Iranin terroristeille osoittama tuki, myös ydinaseiden aktiivinen tavoittelu. Käytännössä tämä tarkoittaa koko Iranin hallinnollisen systeemin tuomitsemista terroristiseksi.

Iran tietenkin kiistää kaikki syytökset ja vastaa niihin uhmakkaana. Maa on muun muassa todennut puolustautuvansa viimeiseen asti, mikäli Yhdysvallat hyökkää aseellisesti. Iranin vallankumouskaartin mukaan kaikki USAn ja sen liittolaisten tukikohdat alueella ovat vaarassa, mikäli se tuomitaan terroristiseksi.

Yhdysvaltojen tiukentuva linja ollut odotettavissa. Nyt kun ISIS kukistuu Syyriassa ja Irakissa, USA ja sen paikalliset liittolaiset eivät halua shiia-maailman johtajan Iranin vahvistuvan. Tämä vaarantaisi Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten edut. Todennäköistä siis on, että USAn painostus Irania vastaan vain yltyy lähiaikoina. Iran puolestaan tuskin muuttaa ulkopolitiikkaansa vaan ainoastaan provosoituu painostuksesta entistä enemmän. Pidän siis todennäköisenä, että jännitteet kasvavat.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 23.07.2017  Iltalehden blogissa.

Standard