Iranin suurlähetystö ei hoida pelkästään diplomaattisuhteita – diplomaatti syytteessä terrorismista

Eilen Belgiassa alkoi historiallinen oikeudenkäynti, jossa iranilaisdiplomaattia syytetään terrori-iskun suunnittelusta. Hän ja kolme muuta henkilöä yrittivät räjäyttää pommin Ranskassa kokoontuneen iranilaisopposition kokouksessa. Diplomaatin asemamaa oli Itävalta. Isku onnistuttiin estämään eurooppalaisten tiedotuspalveluiden tehokkaalla yhteistyöllä. 

Iranilaisen diplomaatin muistiinpanot ovat vuotaneet persialaismedialle. Ne paljastavat, kuinka diplomaatti itse toi räjähteet diplomaattilaukussa Eurooppaan Iranista. Viestittelyssä hän ohjeistaa kahta iranilaista ravintolanpitäjää kuinka räjähteet on salakuljetettava ja laukaistava Pariisin lähellä pidettävässä opposition kokouksessa. Myös diplomaatin autosta löytyi täysin valmiita räjähteitä, jotka oli määrä räjäyttää samassa kokouksessa. 

On ensimmäinen kerta, kun diplomaatti jää suoraan kiinni Euroopassa harjoitetusta terrorismista. Iran on aiemmin käyttänyt Hizbollahin aktivisteja tappaakseen kriitikkoja Euroopassa. Ehkä tunnetuin oikeudenkäynti tämän tiimoilta oli Saksassa vuonna 1992 järjestetty ns. “Mykonos-oikeudenkäynti”, jonka yhteydessä terroristin yhteydet Iranin hallintoon vahvistettiin. 

Iran tietenkin kiistää kaiken osallisuutensa sekä nykyiseen että aiempiin iskuihin. Näistä on kuitenkin vahvaa näyttöä lähihistoriassa. Vuonna 1989 Iranin diplomaatit surmasivat Itävallassa rauhanneuvotteluiden yhteydessä kurdijohtaja Rahman Ghassemlounin ja hänen lähipiirinsä, ja palasivat sen jälkeen takaisin Iraniin. Pari vuotta sitten Alankomaat karkotti Iranilaisdiplomaatteja, jotka olivat syyllistyneet iranilaisten surmaamiseen palkkamurhaajien välityksellä.  

Toinen keino jota Iran käyttää, on ottaa panttivangiksi länsimaalaisia turisteja jotka vierailevat Iranissa tai Iranin ja jonkun muun maan kaksoiskansalaisia, ja syyttää heitä kätyreiksi. Sitten Iran vaatii ulkovaltaa vapauttamaan heidän vangitsemia Iranin tiedustelupalveluiden jäseniä, jotka ovat tuomittu rikoksista isäntämaissaan. Viime päivinä Iran vapautti australialaisen tutkijan sillä ehdolla, että Thaimaa vapauttaa kolme iranilaisvankia, jotka yrittivät räjäyttää Israelin suurlähetystön (ja jota yrittäessä yksi heistä menetti jalkansa pommin lauettua liian aikaisin). 

Viime viikolla Iranin virallisen kanavan TV-toimittaja haastatteli ihaillen libanonilaista Anis al-Naqqashia, joka on iranin liittolainen ja jäi kiinni Ranskassa terrori-iskun suunnittelusta “olit matkalla Ranskaan tappamaan ja viemään helvettiin Iranin ex-pääministeri Shapour Bakhtiarin vuonna 1991”, hän hehkutti, kuin kyseessä olisi ollut sankariteko. 

Iran on myös viime aikoina kaapannut ja surmannut useita maanpaossa olevia oppositiojohtajia, muun muassa Turkissa ja Irakissa. Yksi heistä oli ruotsin kansalainen, jonka Iran kidnappasi hänen Turkin-matkan aikana. Iran pyrkii lobbaajiensa kautta mustamaalamaan ja hiljentämään kriitikkoja, tutkijoita, ihmisoikeusaktivisteja jne. Tämän toiminnan toteuttamiseksi on varattu iso budjetti. Ikävää, kun vuonna 2020 Iran ei edelleenkään halua toimia kansalaistensa suojelijana vaan toimii päinvastoin niin, että kukaan ei tunne olevansa turvassa. 

Tarinan opetus on: pidetään mielessä, että Iranin suurlähetystöt, instituutiot, kulttuurikeskukset ja uskonnolliset paikat eivät ole pelkästäään rauhanomaisia. Niissä aktiivisesti kasvatetaan ja koulutetaan toimijoita iskemään Euroopassa Iranin hirmuhallinnon agendan mukaisesti. Mekään emme saa olla sinisilmäisiä. 

Alan Salehzadeh

Standard

Suomi valmis ottamaan askeleen tasa-arvon suuntaan: uskonnonopetuksesta luovuttava

Kaikissa uskonnoissa on hyviä ja huonoja puolia. Sen sijaan, että perusopetuksessa Suomessa noudatetaan eri uskontojen vaatimuksia, voisi perusopetuksesta tehdä tasa-arvoisuuden tyyssijan, jossa ensisijaisesti toteutuisi tasa-arvon kunnioittamisen arvot. Olen sitä mieltä, että nyt on oikea aika ajaa muutokset opetussuunnitelmaan ja että Suomi on tähän viimein valmis. Myös Twitterissä moni on samaa mieltä. Kysymykseen “Parasta olisi, jos peruskoulussa kaikki lapset opiskelisivat yhteistä elämänkatsomusoppia sekä uskontotiedettä” 94,9 % vastasi kyllä. Vastauksia tuli yhteensä 356. 

Suomessa pienille lapsille opetetaan kouluissa, että uskonnon tietyt säännöt ovat pyhiä ja koskemattomia. Jos sen elämäntyyliä noudattaa, on jotkin osat väistämättä ristiriidassa tasa-arvon normien kanssa. Tämä on ongelmallista. Pienen lapsen aivot imevät tietoa kuin sieni. Jos hänelle opetetaan epätasa-arvoisen kirjan tulkintaa, voi olla että sillä on yhteiskunnan kehityksen kannalta epäsuotuisia seurauksia. Uskonnonvapaus on hieno asia ja siitä tulee EU:ss pitää kiinni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että antaa perusopetuksessa tilaa kaikille epätasa-arvoisillekin ideologioille, vaan koulumaailman rakenteiden tulisi tukea kohti liberaalia ja tasa-arvoista maailmankuvaa.

Kaikilla ihmisillä on oikeus valitsemaansa maailmankatsomukseen. Mutta julkisten palveluiden tulisi taata kaikille lapsille mahdollisuus tasa-arvoisen identiteetin rakentamiseen. Se, että pienet lapset pyritään erottamaan tovereistaan jo peruskoulussa, on minusta väärin ja siihen pitäisi puuttua. 

Kodin sisällä vallitsevaan ideologiseen ilmapiiriin ei kukaan vapaassa valtiossa voi sekaantua, ja hyvä niin. Uskonnollisissa yhteisöissä lapset halutaan kasvattaa “omaan leiriin”, ja identiteetin muodostumiseen kuuluu erottautuminen “muista”. Se tehdään ylläpitämällä erilaisia valtavirrasta poikkeavia sääntöjä, jotka koskevat muun muassa sosiaalista elämää, ruokailua ja pukeutumista. Jotkut ovat sitä mieltä jos koulussa ei opeteta uskontoa, perheet itse opettavat uskontoa ja saattavat ajaa lapset kohti omaa, mahdollisesti hyvin radikaalia tulkintaa. Tämä on outo väite. Jos perhe on ääriuskovainen, se joka tapauksessa opettaa ääriajattelua huolimatta siitä mitä koulussa opetetaan.

Monikulttuurisuus on rikkaus, mutta on ikävää jos se polarisoituu uskonnon ympärille. Kulttuuriin kuuluu niin moni muukin asia, sosiaaliset tavat, musiikki, pukeutuminen… Kukin voi harjoittaa tai olla harjoittamatta valitsemaansa uskontoa kotona. Minusta on turha erotella ihmiset jo pikkulapsena koulussa perheen maailmankatsomuksen mukaan. 

Olisi hienoa, että Suomessa vihdoin seurattaisiin muun Euroopan viitoittamaa tietä ja opetettaisiin pikkukansalaisille elämänkatsomusoppia ja etiikkaa, erilaisten lokeroivien uskontojen sijaan. Olisitko sinä valmis tähän muutokseen? 

Alan Salehzadeh

Standard

Bidenin voitto ihastuttaa ja vihastuttaa Lähi-idässä

Bidenin uunituore voitto on ehtinyt jo synnyttämään sekä toivoa että huolta Lähi-idässä. Erityisen kiinnostuneena olen seurannut reaktioita “kolmen pahan akselissa”: Saudi-Arabiassa, Turkissa ja Iranissa. Nämä kolme maata johtavat muslimimaailmaa ja repivät sitä kukin omaan suuntaansa ikuisesti kinastellen. Iran tukee ja vahvistaa shiioja, Saudi-Arabia salafisti-suuntaisia sunneja, Turkki taas Muslimiveljeskunnan ideologian mukaisesia sunneja. 

Iranin kannalta Bidenin voitto on tervetullut. Iranin presidentti odottaa, että Biden kumoaa Trumpin säädökset ja palauttaa keskustelut ja sopimukset ydinneuvotteluihin liittyen ja poistaa pakotteet, jotka ovat suistaneet maan ennennäkemättömään taloudelliseen ahdinkoon. Hänen toivotaan parantavan, tai ainakin olevan entisestään huonontamatta, Iranin ja USAn välisiä suhteita. Oikeastaan Iranissa suhteiden toivotaan nyt palautuvan sellaiselle tasolle, jolla ne olivat Obaman aikana. Toiveikkuus näkyy myös taloudessa. Heti, kun Biden julistettiin voittajaksi, paikallinen valuutta nousi ennätysalhaisista lukemista +30 %. Erityisesti Iranin ulkopuolella asuva oppisitio ei kuitenkaan ole tyytyväinen Bidenin voittoon, koska heidän mukaansa Obaman aikainen politiikka oli liian löysää maan hirmuhallitsijoita kohtaan. Joidenkin mielestä Trump vähensi Iranin vaikutusvaltaa lähi-idässä. Ei pidä paikkansa. Trumpin toiminta yhdisti ja vahvisti Irania, islamistien ja nationalistien voimaa “ulkopuolisia uhkia vastaan”.

Saudi-Arabia ja muut sen alaiset sunni-maat sen sijaan olisivat toivoneet Trumpille jatkokautta. Trump oli tiukka heidän ykkösviholliselleen Iranille. Saudi-Arabian suhteet USAn olivat kuitenkin hyvät myös Obaman aikana. 

Ennen kaikkea Bidenin voitto kismittää Turkin Erdogania. Hänen ja Trumpin perheillä oli tiiviitä henkilökohtaisia kauppasuhteita, ja samalla Trump antoi vapaat kädet Erdoganille toimia Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Kaukasuksen alueella haluamallaan tavalla. Turkin Erdogan ei onnitellut muiden mukana Bidenia voitosta. 

Entä Israel-Palestiina-suhteet? Uskoisin, että Bidenin aikana rauhanneuvotteluja viedään eteenpäin. Pidän myös todennäköisenä, että Venäjän vaikutusvalta Lähi-idässä Bidenin aikana vähenee. Samalla uskon, että jokin ratkaisu Syyrian konfliktiin löytyy. Henkilökohtaisesti odotan eniten sitä, että Turkin Erdogan saadaan aisoihin ja hänen hulluudensuurille tavoitteilleen laitetaan stoppi. Sillä olisi laajat positiiviset vaikutukset koko alueen kehitykseen. Bidenilla on ollut hyvät suhteet kurdeihin sekä Irakissa että Syyriassa, mistä voi löytyä entistä vahvempi liittolainen jos ja kun Turkin kanssa välit viilenevät. Islamistien vastainen taistelu säilynee saman kaltaisena kuin tähänkin asti. Uskon, että myös Armenian ja Azerbaidjanin väliseen konfliktiin löydetään ratkaisu, eikä Turkin enää sallita sekaantua omien ääri-islamistien kanssa maiden väiseen sotaan.

Bidenin aikana tilanne Lähi-idässä saattaa muuttua radikaalisti. Hän tukee Turkissa oppositioryhmiä, Erdoganin sijaan. Samalla Iranin kansa 42 vuoden jälkeen on lopen kyllästynyt teokraattiseen, islamilaiseen hallitukseensa. On hyvin mahdollista, että Bidenin kaudella siellä tapahtuu suuria mullistuksia, riippumatta siitä parantaako USA suhteitaan Iranin kanssa vai ei. 

Biden ei ole enkeli, ja USA on aina omien etujen perässä. Kuitenkin Lähi-idän stabilisoitumisen ja demokratisoitumisen kannalta hänen voittonsa on hyvä askel. Shiia-ja-sunnien sekä kolmen pahan maan väliset konfliktit eivät itsessään ole USAlle haitallisia, koska se kykenee hajoita ja hallitse -politiikalla kasvattamaan omaa vaikutusvaltaansa ja saamaan oman asekauppansa kukoistamaan. 

Alan Salehzadeh

Standard

Sananvapautta ei saa antaa ääri-islamistien panttivangiksi

Nyt kohistaan Ranskan Macronin viime aikaisista toimista ja lausunnoista, joista kärkkäimmät arvostelijat ovat olleet löytävinään “islamin vastaisia” elementtejä. Suurin lietsoja on ollut Turkin Erdogan, joka on rynnännyt heittämään isolla letkulla bensaa liekkeihin toteamalla että “muslimeja kohdellaan Euroopassa samalla tavalla kuin juutalaisia ennen toista maailmansotaa. Hänen mukaansa meneillään on muslimien ”lynkkauskampanja”.

Ihmettelen, miten moni täälläkin lähtee mukaan Erdoganin puppu-puheisiin. 

En käsitä mitä pahaa siinä on, että Macron puolustaa Ranskan ydinperiaatetta valtion ja uskonnon erottamisesta (“laicité”). Tämä periaate on ollut Ranskassa jo kauan ennen muslimeita. Myös Jeesusta ja kristinuskoa saa Ranskassa kritisoida avoimesti — on vain reilua, että säännöt ovat kaikille samat. On vaikea käsittää, miten tämä voi jonkun mielestä ollut “muslimivastaista toimintaa”. 

Onkin hienoa, kun Sauli Niinistö puolusti Macronia Twitterissä. 

Euroopan kaikki maltilliset muslimit ovat kiitollisia, kun ääri-islamistilta ja äärinationalismilta katkaistaan siivet. Edes Ranskan muslimeita edustava kansallinen järjestö kiisti, että heitä syrjittäisiin: “muslimeita ei vainota, he saavat vapaasti rakentaa moskeijansa ja harjoittaa uskontoaan”, järjestö tiedotti.

Olen itsekin kirjoittanut paljon siitä, että Turkin Erdogan pitäisi saada aisoihin. Hän koko ajan haukkuu Eurooppaa ja yrittää rohkaista ja yllyttää täällä asuvia muslimeita EU-maita vastaan. 

Monissa arabimaissa ja muslimimaissa loukataan  jatkuvasti tasa-arvon normeja, ihmisoikeuksia, teloitetaan viattomia ja haukutaan feministejä, vasemmistomielisiä ja vapaamielisiä — mutta heille Macronin puheet ovat liikaa! 

EU:n on otettava yhdellä suulla jyrkkä asenne Erdoganin puheita vastaan, eikä antaa hänen kylvää eripuraa. Eurooppa on vastaanottanut pelkästään turkkilaisia noin 5-6 miljoonaa. Kun Erdogan viime vuonna valloitti Pohjois-Syyrian kurdialueen ja synnytti 2 miljoonaa pakolaista, oli jälleen EU se taho joka auttoi ja vastaanotti hädänalaisia. Erdoganin on katsottava peiliin. EU:ssa asuu miljoonia muslimeita, jotka ovat todella tyytyväisiä ja kiitollisia siitä, että asuvat demokraattisessa, sekulaarissa ja tasa-arvoisessa ympäristössä. Toki EU:ssa asuu islam-foobikoita, mutta heitä on pieni määrä verrattuna tasa-arvon puolustajiin ja liberaaleihin. 

Voisivatko EU-maat nyt yhdellä suulla muistuttaa Turkille, että siellä on 20 miljoonaa alkuperäisväestön edustajaa, jotka eivät saa opiskella omalla äidinkielellä? Kymmeniä kurdikansanedustajia ovat nyt vankilassa, vain koska vaatineet opetusta omalla äidinkielellä. Sen sijaan Turkinkieltä ja muita muslimikieliä opetetaan vapaasti Euroopassa. Erdoganin ja häntä edeltäneiden hallitsijoiden tulee katsoa peiliin – kuka teki kansanmurhan Armenialaisia vastaan? Kansanmurhan johdosta ei edes vieläkään ole esitetty anteeksipyyntöä. Saksa on taistellut paljon natsismia vastaan, Turkissa koko armenialaisten kansanmurhan mainitseminenkin on kielletty. 

Sananvapautta ja omia hienoja arvoja pitää puolustaa.  EU:n tulee seistä yhtenäisenä ja vastata yhdellä Erdoganin kaltaisille isottelijoille ja vihanlietsojille. Sananvapautta ei saa antaa islamistien panttivangiksi. 

Kriittinen ajattelu uskontoja kohtaan on kaikkien oikeus. On todella tärkeää, että tämä opetetaan kaikille täällä kasvaville lapsille. Mikä sinulle on pyhää tai arvokasta, ei ole sitä jollekin toiselle. Kyllä uskonnon ja Jumalan pitäisi kestää kritiikkiä.

Alan Salehzadeh

Standard

21 vuotta Suomessa eikä minulla ole yhtäkään ystävää

Oletko mies? Onko sinulla ystäviä? Ei sukulaisia, ei ryyppykavereita, vaan ystäviä — sellaisia, joille vaikka soittelet kertoaksesi omia pieniä kuulumisia, tai joille lähetät kuvia viikonlopuistasi? 

Minulla ei ole Suomessa yhtäkään ystävää. Tässä blogikirjoituksessa haluan käsitellä tätä, mutta varoitus: kirjoitus sisältää sukupuoleen ja kulttuuriin liittyviä sterotypioita ja voimakkaita yleistyksiä! Jos tämä häiritsee, ei kannata lukea eteenpäin. 

Suomessa olen huomannut, että miehillä on hyvin usein läheisiä vain omien perhe- ja parisuhteiden myötä. Myöskään töissä miehet eivät kaveeraa samassa määrin kuin naiset. Olen huomannut, ja tästä saa vapaasti olla kanssani eri mieltä, että naiset luovat helpommin ystävyyssuhteita töissäkin. Heillä on työpaikalla iso ryhmä “omia kavereita”, kun taas miehillä korkeintaan satunnaista lounasseuraa, oikeista kavereista ja ystävistä puhumattakaan. Miesten kaverit ovat usein perheenjäseniä tai niitä henkilöitä, joiden kanssa vietetään yhteistä aikaa puolison kanssa. Tässä asiassa minä en ole poikkeus. 

Mistä miesten kaverittomuus johtuu? 

Ero on silmiinpistävä Lähi-idän kulttuurin kanssa. Siellä mistä olen kotoisin, jos olet kerrankin juonut jonkun kanssa kupin kahvia, olette kavereita. Voit luottaa häneen, soittaa hänelle jos haluat juttuseuraa, pyytää häneltä autokyytiä, ja toki sama pätee toiseen suuntaan. 

Lähi-idässä miehillä on runsaasti aikaa hoitaa omia sosiaalisia suhteitaan, jopa siinä määrin, että naiset valittavat ettei miehet muuta tee, kuin istu kavereiden kanssa kahvilla. Suomessa en muista, että olisin koskaan mennyt suomalaisen kaverini kanssa kahville, ihan muuten vaan. 

Olen myös tullut siihen tulokseen 21 vuoden Suomessa olon jälkeen, että tämä ei välttämättä johdu minusta (vai johtuuko? Tästä voi olla eri mieltä!). Olen ehkä jopa enemmän kuin kantaväki opiskellut suomen kulttuuria, historiaa ja tapoja. Olen ollut eri ministeriöissä ja virastoissa töissä. Näistä minulle ei ole jäänyt yhtäkään kaveria, ja moni entinen kollega ei edes moikkaa jos kävelee vastaan. Pelkästään läheisimpien kollegoiden kanssa moikkaillaan. 

Useimpien vuosien ajan olin aivan hiiren hiljaa omista mielipiteistäni, eli niitäkään ei voi syyttää. Olen avoin ja ulospäinsuuntautunut. Suomessa ystäväni silti ovat kaikki monikuttuurisia. Onneksi minulla on vilkas sosiaalinen elämä muilta osin ja minulla on hyviä ystäviä kaikkialla maailmassa, muuten olisi aika yksinäistä. 

Mutta onneksi kaverittomuus ei ainakaan johdu upeasta tyylitajustani.

Alan Salehzadeh

Standard

Kriittinen ajattelu uskontoja kohtaan on kaikkien oikeus – opetetaan tämä myös koululaisille

Ranskassa on tehty jälleen uusi terrori-isku, jossa muslimitaustainen 18-vuotias poika surmasi raa’asti historian ja maantiedon opettajan leikkaamalla häneltä pään irti. Isku liittyi ilmeisesti siihen, että opettaja oli tunnillaan käsitellyt sanavapautta, ja siinä yhteydessä käsitellyt Charlie Hebdo -iskuja ja näyttänyt pilakuvia, jotka olivat kirvoittaneet aiemmat terrori-iskut. 

Yhteiskuntien tullessa monikulttuurisemmiksi on todella tärkeää pitää kiinni omista perusarvoista, kuten sananvapaudesta. Länsimaissa on arvokas sananvapauden kulttuuri. Yksi asia jota täällä saa kritisoida, on uskonto. “Jeesustelu” ja muut kristinuskoon liittyvät teemat ovat melko yleisiä vitsinaiheita. Se on ollut pitkän prosessin tulos. Ei ole kauaakaan, kun jumalanpilkka oli laissa kiellettyä. Nyt otettuja kehitysaskeleita ei kuitenkaan saa vetää pois, vaikka kaikki kulttuurit ei ole yhtä kehittyneitä omassa sananvapaustilanteessaan.

Kaikkialla maailmassa tehdään töitä sen eteen, että uskontojen tulkintaa päivitetään ajanmukaisesti, jotta se sopii sekä tasa-arvoiseen yhteiskuntaan että viitekehykseksi niille, jotka haluavat elämälleen uskonnolliset raamit. 

Tämä prosessi on alkanut myös muslimimaissa, mutta se vielä jatkuu. Eri maat ovat myös keskenään eri kehityskohdassa. Muistan lapsena Iranissa, yksi suurimpia vitsinaiheita olivat papit ja uskonnolliset rituaalit. Euroopan muslimitaustaiset ihmiset ovat kirjava joukko, eri maista ja eri koulutustasoilla. Kaikki eivät ole tottuneet siihen, että heidän “pyhiä” elementtejä kritisoidaan. Osa myös tahallaan väittää provosoituvansa näistä, saadakseen syyn iskä yhteiskuntaan jota vastaan ovat syystä tai toisesta katkeroituneet. Sellaiset puheet, joissa tahallaan provosoidaan muita halveksumalla heitä tai heidän kulttuuriaan, täytyy myös saada loppumaan. 

Kriittinen ajattelu uskontoja kohtaan on kaikkien oikeus. On todella tärkeää, että tämä opetetaan kaikille täällä kasvaville lapsille. Mikä sinulle on pyhää tai arvokasta, ei ole sitä jollekin toiselle. Kyllä uskonnon ja Jumalan pitäisi kestää kritiikkiä. Tämän pitäisi kaikkien oppia, samoin kuin sen, ettei saa tahallaan halveksua asioita, jotka ovat toiselle rakkaita, tärkeitä tai pyhiä. Yhteiskunnan muuttuessa monikulttuurisemmaksi, opettajille on turvattava riittävät resurssit ja osaaminen näiden asioiden käsittelyyn. (Opettajankoulutuksen muokkaamisesta voi lukea lisää aiemmasta blogikirjoituksestani >>)

Alan Salehzadeh

Standard

Hyvää tyttöjen päivää: annetaan naisten vihdoin olla rauhassa

Suomi on Euroopan ensimmäinen maa, jossa naiset saivat äänioikeuden. Yksi ylpeydenaihe, jolla tämä kylmä ja pimeä, Euroopan takanurkassa sijaitseva maa on brändännyt itseään maailmalla, on tasa-arvo. 

Uusisuomalaisena minulle siksi oli suuri shokki, että pääministeri Sanna Marinia vastaan hyökättiin kovin sanoin, kun hän antoi muotilehdessä haastattelun jossa näkyi kriitikkojen mielestä liian iso kaula-aukko. Olenko palannut Iraniin? 

Toisaalta, Iranissa kansalaiset ovat naisten vapauksien puolella, eivätkä lähde mukaan papiston lietsomaan naisvihaan. Yksi tämän ilmentymä on huivikapina, jossa tuhannet ihmiset protestoivat ympäri maata sen eteen, että naiset saisivat itse päättää omasta pukeutumisestaan. Suomessa Sanna Marinin pukeutumista lähtivät haukkumaan sekä naiset että miehet. Tämä oli iso pettymys. Entä jos uutisiin nousisi otsikot Suomessa asuvasta Mohammedista, joka pakottaa vaimonsa pukeutumana peittävästä? Uskoakseni samat ihmiset vastustaisivat tätä kiivaasti ja vaatisivat Mohammedia integroitumaan, vaikka itse ovat vähintään yhtä tiukkapipoisia.

Toiveita tyttöjen päivälle 

Vaikka Suomessa yhteiskunta on tasa-arvoinen, monissa maissa tytöt elävät ahdingossa. Olin 10-vuotias kun Iranissa rakas äitini sanoi:  jos olisit tyttö, ymmärtäisit kuinka vaikeat olosuhteet naisilla on tässä maassa jossa hallitsee patriarkaalinen kulttuuri. Siitä lähtien musta tullut tasa-arvon puolustaja. Nyt isänä haluan olla tasa-arvoinen ja kasvattaa tyttäristäni vahvoja ja itsenäisiä. 

Kansainvälinen tyttöjen päivä toivon että tyttöihin kohdistuva häirintä, seksuaalinen ahdistelu, silpominen, epäoikeudenmukainen kohtelu, lapsiavioliitot, kunniaväkivalta ja heidän käyttäminen loputtomasti kotitöitä tekevinä palvelijoina loppuisi ikuisesti maaailmalta, ja tytöt saisivat samat oikeudet kuten pojat opiskella, ansaita rahaaa, saada perintöä ja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. Toivoisin, että kulttuurin tai uskonnon nimissä kukaan ei enää rajoittaisi tyttöjen oikeuksia tai pyrkivänsä siihen. Tyttöjen tasa-arvoisen kohtelun pääpilari on koulutus, ja Suomella on tässä paljon annettavaa maailmalle. 

Vaikka Suomessa on tasa-arvoinen lainsäädäntö, silti  löytyy todella paljon miehiä, jotka ihailevat patriarkaalista kulttuuria ja eivät siedä itsenäisiä naisia. Ihmettelen, kun näen sellaisia nimityksiä kuten tyttöhallinto, naisvaltainen hallitus jne.

Minkä ihmeen takia Suomessa haukutaan pääministeriä sopimattomasta pukeutumisesta? Hän on ihminen ja pukeutuu niin kuin haluaa. Tämä ei ole Saudi-Arabia, ja hyvä niin. 

Alan Salehzadeh

Kuva: Trendi-lehden Instagram

Standard

Diktaattoristen maiden ei pidä antaa puuttua Suomen sisäisiin asioihin

Nyt tarvitaan nollatoleranssi diktaattoristen maiden kuten Iranin ja Turkin kovistelulle. Suomen ja koko EU:n pitää jyrkästi estää maiden yritykset sekaantua meidän sisäisiin asioihin. 

Viime aikoina on nähty useita vaikuttamispyrkimyksiä. Eilen illalla minulla meinasi mennä iltateet väärään kurkkuun, kun luin STT:n uutisen, jonka mukaan “Turkin ulkoministeriö halusi keskustella suomalaisten kanssa Rauhantekijä-draamasarjasta”. Taustalla on turkkilaisten suurlähettiläiden omat keskustelut, joissa he ovat kiinnittäneet huomiota siihen missä valossa Turkki sarjassa näyttäytyy. 

Tällä viikolla Tanska puolestaan on kutsunut Iranin suurlähettiläät kuultavaksi, koska he ovat painostaneet iranilaistaustaisia naisia noudattamaan imaamien ohjeita Tanskassa tapahtuvissa  avieroissaan. 

Iran ja Turkki ovat ihmisoikeusloukkaksien tilastojen kärkisijoilla. Eilen Teherenissa vangit asetettiin kulkueeseen, ja heitä hakattiin kepeillä “varoituksena muille”. Turkissa Erdoganin “puhdistusten” yhteydessä kaikki toisinajattelijat on vangittu, karkoitettu tai vaiennettu. Näiden hallintojen noudattama ideologia on turmiollista ja hirveää, eikä sille saa antaa minkäänlaista jalansijaa Euroopassa. 

Henkilökohtaiset kokemukseni vaikuttamispyrkimyksistä

Diktaattoristen valtioiden painostus- ja vaikuttamispyrkimykset ovat todellisia, ja ne kohdistuvat paitsi päättäjiin, myös kaltaisiini aivan tavallisiin kansalaisiin. Se, että joku puuttuu korkealta tasolta omiin tekemisiin voi tuntua erittäin kuumottavalta. Jaan siksi tässä alla vielä uudestaan ne omakohtaiset kokemukset, jotka minulla on vieraiden valtioiden vaikuttamispyrkimyksistä. 

Viime vuonna Turkin presidentti Erdogan lähetti minulle Twitterin ylläpidon välityksellä oikeuden määräyksen liittyen re-twiittaukseeni, joka oli hänelle epäsuotuisa. 

Suureksi yllätykseksi sähköpostiini tupsahti silloin englanninkielinen viesti Twitterin ylläpidolta. He olivat saaneet Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganilta oikeuden pyynnön joka koski minun henkilökohtaista Twitter-tiliäni @AlanSalehzadeh  ja erityisesti siellä jakamaani DeutcheWellen artikkelia, jossa kritisoitiin Erdogania. Kuvituksessa näkyi saksalaistaiteilijan pilapiirros Erdoganista. Sähköpostin liitteenä oli viisisivuinen turkinkielinen oikeusasiakirja. 

Pidän erittäin kummallisena, että yhdelläkään valtion päämiehellä on aikaa ja resursseja käytettäväksi moiseen kyttäämiseen. Twitterillä on miljoonia käyttäjiä ja varmasti satoja tuhansia ihmisiä, jotka ovat jakaneet Erdoganin hallintoa kritisoivaa sisältöä. Syystäkin — Erdoganin kauden alla Turkki on vajonnut yhä syvemmälle islamistisen ja ääri-nationalistisen diktatuurin suohon. 

En poistanut kyseistä twiittiä seinältäni, enkä aio muuttaa tämän vuoksi käyttäytymistäni sosiaalisessa mediassa. Toivottavasti niin eivät tee muutkaan, jotka mahdollisesti ovat vastaanottaneet vastaavia ukaaseja. Sosiaalinen media on tarkoitettu meille kaikille, ja sen kauneus on että pienilläkin ihmisillä on ollut mahdollisuus tuoda oma näkökulmansa esille. 

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun tekemisiini puututaan ulkovalloista käsin. Vuonna 2013 julkaisin Maanpuolustuskorkeakoululle Iran-tutkielman Iran’s Domestic and Foreign Policies, joka  vedettiin pois netistä Iranin suurlähettilään painostuksen vuoksi ja mediamylläkän saattelemana palautettiin nettiin. 

Samana vuonna ei julkaistu toista Turkkiin liittyvää tutkielmaani (TURKEY’S CURRENT CHALLENGES IN THE AFTERMATH OF THE ARAB SPRING) Turkin mahdollisen reagoinnin pelosta. 

Oma toiveeni olisi, että kaikki vastaavaa kokeneet puhuisivat siitä avoimesti. Vain näin Suomessa saadaan selkeä käsitys siitä, miten laajasta ja monitahoisesta ilmiöstä on kyse. Ja niille jotka kokevat uhkaavaa painostusta vieraan valtion toimesta, suosittelen kääntymään myös suoraan esimerkiksi Suomen poliisin puoleen. Kenenkään ei tarvitse sietää ulkopuolisen valtiovallan painostusta, ja tämän kitkeminen on paitsi Suomen, myös koko EU:n yhteinen asia. 

Alan Salehzadeh 

Standard

Naisten ympärileikkaus kriminalisoidaan – entä poikien?

Tänään tuli positiivinen uutinen STT:ltä: “Eduskunnan lakivaliokunta on hyväksynyt yksimielisesti kansalaisaloitteen tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämisestä, kertovat puolueet.”

Hyvä askel. Silpomista harjoitetaan tietyissä yhteisöissä, mutta se ei itsessään kuulu uskontoon vaan pikemminkin alueelliseen tapakulttuuriin. 

Kun ympärileikkaus nyt on tapetilla, voisi samalla nostaa keskusteluun miesten ympärileikkauksen. Toki se on toimenpiteenä aivan eri tasolla kun naisten mutilointi, eikä tässä ole tarkoitus rinnastaa näitä kahta toimenpidettä, vaan ottaa huomioon että myös pienillä pojilla on oikeus koskemattomuuteen. 

Myös miesten ympärileikkauksesta olisi siksi hyvä puhua. Itselleni on jäänyt traumat, kun noin 4v. ympärileikattiin ilman mitään puudutusaineita, vain sen turvin että ukki lupasi jälkikäteen suklaata. Sattui kamalasti. Tämä on yksi ainoita varhauslapsuuden muistoja, joita minulla on. Muistan, kuinka ylivoimaisen vahvat aikuiset pitelivät minua aloillaan pöydällä, kuinka jalkani nostettiin ylös, ja kuinka toimenpide tehtiin. Jälkikäteen sain herkkuja, mutta en osannut niistä iloita. 

Edelleen myös Suomesta monia lapsia viedään ympärileikkaukseen kotialueelle. Myös tämä pitää kriminalisoida siinä missä tyttöjenkin silpominen. Toivon, että tulevaisuudessa jokainen mies ja nainen voisi aikuisena päättää omista sukuelimistään ja niiden mahdollisesta leikkaamisesta. 

Naisten silpomisen vastaiset toimenpiteet tehokkaita

Naisten ympärileikkaukset ovat Suomessa iso ongelma. Täällä asuu noin 10 000 silvottua naista, ja laskentatavasta riippuen noin 600-3 000 Suomess asuvaa tyttöä uhkaa ympärileikkaus. 

Silpominen on lain nojalla ollut Suomessa pitkään jo kiellettyä. Tyttöjen silpominen on tällä hetkellä törkeän pahoinpitelyn alle kuuluva rikosnimike, ja siihen syyllistyneitä uhkaa jopa 10 vuoden vankeusrangaistus. 

Ongelma on, että yksikään silpomistapaus ei ole edennyt oikeusasteisiin. Rikosepäilyjä tehdään poliisille vain muutamia vuodessa. Mikä mättää, kun epäiltyjä tapauksia ei raportoida eteenpäin poliisille? Hoitohenkilökunnalla, tyttöjen läheisillä ja muilla aiheesta tietoisilla olisi kuitenkin lakisääteinen velvoite ilmoittaa epäilyistään poliisille, sillä silpomisessa on aina kyseessä on törkeä pahoinpitely jo nykyisenkin lainsäädännön valossa. Toivottavasti nyt ajattavan lakiuudistuksen myötä lisääntyy myös avainhenkilöiden osaaminen ja kyky puuttua tilanteisiin, joissa epäillään silpomista. 

Silpomista harjoitetaan tietyissä yhteisöissä, mutta se ei itsessään kuulu uskontoon vaan pikemminkin alueelliseen tapakulttuuriin. Islamissa on lukuisia kohtia, jotka alistavat naisia ja ylentävät miehiä, mutta se ei säädä mitään tyttöjen sukupuolielinten silpomisesta. Naisten koulutuksen myötä silpominen on vähentynyt todella paljon esim. Iranissa,  Jordaniassa ja Irakissa. 

Tärkeintä on nyt saada epäillyt kiinni teoistaan ja tuomiolle. Se olisi vahva viesti muille yhteisön jäsenille. Nyt käytännössä rikosoikeudellisia seuraamuksia silpomisesta ei ole, minkä toivon muuttuvan lakialoitteen myötä. Pelkkä lainsäädännön uudistus ei riitä, vaan julkisia toimijoita on koulutettava näiden asioiden hoitamiseen. 

On meidän kaikkien vastuulla suojella ihmisoikeuksien toteutumista ja estää kaikin keinoin lasten pahoinpitely. Toivottavasti nyt synnytetään sellaisia toimenpiteitä, joilla tapahtumiin syyllistyneet perheet saadaan vihdoin oikeuden eteen ja näin osoitettua, että Suomessa lasten silpomiselle on nollatoleranssi. 

Alan Salehzadeh

Standard

Ei saa käyttää koulukiusaamista poliittisen edun tavoitteluun – Maahanmuuttajien ja kantaväestön vastakkainasettelu on vaarallista

Viime päivinä on keskusteltu paljon vantaalaisessa koulussa tapahtuneesta pahoinpitelystä.  En tunne pahoinpitelijöiden taustaa mutta huomaan, että julkisuudessa on häkellyttävän paljon spekuloitu tällä asialla. 

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän virallinen Twitter-tili retwiittasi kansanedustaja Jenna Simolan twiitin, jossa hän kirjoittaa näin:  “Vastuuton maahanmuuttopolitiikka on omiaan lisäämään turvattomuutta kouluissa. Haluttomuus kotoutua näkyy jo varhain. Opettajat pelkäävät puuttua kiusaamistilanteisiin potkujen, vanhempien, rasismisyytösten ja syytteiden pelossa #eduskunta #kyselytunti”

Simola ei ole ainoa, joka on rientänyt vierittämään kouluissa tapahtuvaa väkivaltaa maahanmuuttajien syyksi. Pahasti haiskahtaa siltä, että Simola ja kumppanit yrittävät vahvistaa mielleyhtymää väkivallan ja maahanmuuton välillä tahallaan, ja tarjota omaa poliittista agendaansa tähän ratkaisuksi. Sille on yksi kaikille tuttu sana: populismi. 

Turvattomuutta Suomen kouluissa ovat aiheuttaneet myös esimerkiksi kouluampujat, ja väkivalatapauksia on ollut paljon ennen kuin maahanmuutto yleistyi. Väkivalta ei ole kenekään ryhmän, kaupungin tai suvun ominaisuus. Kiusaajia ja väkivaltaisia ihmisiä löytyy sekä maahanmuuttajien että kantaväestön keskuudesta.

Opettajille taattava parempi osaaminen väkivalta- ja kiusaamistilanteiden ehkäisyyn

Keskeinen ongelma on, että opettajat ovat hirveän ohuen osaamisen varassa väkivalta-, kiusaamis- ja ilkivaltatilanteisiin puuttumisessa. Heille täytyy turvata riittävä osaaminen. Näihin ilmiöihin puuttumista ei tyypillisesti käsitellä lainkaan yliopistokoulutuksen osana, ainakaan aineenopettajilla,  ja moni joutuu tilanteen sattuessa päälle itse pähkimään, miten puuttua siihen. Opettaja ei edes välttämättä tunne lain asettamia velvoitteita ja rajoitteita liittyen tappeluun puuttumiseen ja oppilaan koskemiseen. Koska eväitä puuttumiseen ei ole, tilanne voi olla pelottava monelle opettajallekin eikä takaraivosta löydy keinoja väkivaltaisten tilanteiden ratkomiseen. 

Jos jokaisen opettajan kanssa käytäisiin läpi lainsäädäntöä sekä menetelmiä fyysisten ja henkisten kiusaamistilanteiden purkamiseen, tilanne olisi paljon parempi. Tarvitaan siis vähintään yksi kurssi lisää opettajakoulutukseen, sillä päästään jo pitkälle, eikä sen lisääminen olisi isokaan ponnistus. 

Jokaisella oppilaalla on oikeus oppia turvassa. Opettajia ei voi velvoittaa turvallisuuden takaamiseen, jos ei heille ensin anneta riittäviä eväitä siihen. Ikävää, jos Suomen koulut muuttuvat USAn kaltaisiksi jossa kuljetaan metallinpaljastimien läpi luokkiin ja vartijat partioivat. 

Olen myös sitä mieltä, että kaikenlainen vastakkainasettelu maahanmuuttajataustaisten lasten ja muiden lasten välillä on huono asia (toisin kuin jotkut poliitikot, jotka tahallaan kasvattavat kuilua hyötyäkseen itse). 

Lapset ovat lapsia, eivät kristittyjä, muslimeita tai oman kulttuurinsa edustajia.

Heidän tulisi mahdollisimman paljon oppia ja olla yhdessä. Pidän haitallisena sitä, että oppilaat jaetaan esimerkiksi uskonnon opetuksen osalta erillisiin ryhmiin. Muutenkin minusta on ikävää, että näkyvät uskonnolliset symbolit ovat kouluissa sallittuja. Nämä ovat omiaan kasvattamaan ryhmäytymistä “meidän” ja “heidän” välillä. Parasta olisi, jos peruskoulussa kaikki lapset opiskelisivat yhteistä elämänkatsomusoppia sekä uskontotiedettä, ja uskonnollisen kasvatuksen voisivat perheet halutessaan järjestää muualla. Minusta uskonnonopetuksen ei tule olla valtion tai kunnan tehtävä.

Sekularismi suojelisi Suomea uskonnollisilta kiistoilta. Ranskassa paitsi uskonnon opetus, myös uskonnollisten symbolien käyttö on kouluissa kielletty. Kielto koskee tasa-arvoisesti kaikkia maassa esiintyviä uskontoja ja niiden symboleja.

Toivon, että koulujen väkivalta- ja kiusaamistapauksesta ei tehdä maahanmuuttajien ongelmaa. Se on meidän kaikkien täällä asuvien yhteinen ongelma. 

Alan Salehzadeh

Standard