Viestini tiukkapipoisille tuplahuivisille musliminaisille

Viime aikoina olen nähnyt julkisuudessa useita ääri-uskonnollisia musliminaisia, jotka paheksuvat äänekkäästi länsimaalaisia tasa-arvon normeja ja vapaata yhteiskuntamallia. He asuvat vapaaehtoisesti ilman kenenkään painostusta vapaassa Suomessa, joka on rakennettu tasa-arvon puolustajien avulla. Esimerkiksi nyt pääsiäisenä iranilaisella televisiokanavalla esiintyi Suomessa asuva iranilaisnainen, joka haukkui Suomea ja ihaili Iranin systeemiä.

Olen keskustellut useamman kerran lännessä asuvien, usein kahta huntua päällekkäin käyttävien erittäin uskonnollisten naisten kanssa. Nämä yksilöt ovat olleet uskonnollisesti erittäin vakaumuksellisia, vastustaneet länsimaista kulttuuria ja puolustaneet islamia sataprosenttisesti ilman kritiikkiä. Monet näistä tiukkapipoisista naisista ovat suomalaisten tai ulkomailla toimivien islamilaisten poliittisten puolueiden aktiivisia jäseniä ja he kritisoivat tasa-arvon normeja.

Ihmettelen, miksi tällaiset ihmiset asuvat maassa jossa on niin “paha ja epäoikeudenmukaista” olla. Olen esimerkiksi monet kerrat luennoillani kohdannut sellaisia osallistujia, jotka ovat sotkeneet luentoani pelkästään asiallisen kritiikin takia jota olen esittänyt islamista.

Minua ihmetyttää erityisesti se, että samat ihmiset esiintyvät ihmisoikeusaktivisteina, feministeinä ja YLE:n ohjelmien asiantuntijoina. Ihmisen, joka ei ole valmis kuuntelemaan asiallista kritiikkiä harjoittamistaan epätasa-arvoisista käytännöistä ei pitäisi olla tasa-arvon puolustajien lellikki.

Uussuomalaisten pitää omaksua suomalaisen kulttuurin hienoja osia sekä avoimesti hyväksyä asiallista kritiikkiä ja keskustelua, joka kohdistuu heidän lähtömaan uskontoon ja kulttuuriin. Samaan aikaan meidän kaikkien on tietenkin taisteltava rasismia, syrjintää ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan Suomessa ja maailmalla.

On kaksinaamaista asua maassa, jossa tasa-arvon puolesta on tehty mittaamattomia uhrauksia ja sen arvojen päällä lepää koko yhteiskunta, mutta samalla ihailla islamilaista, epätasa-arvoista yhteiskuntamallia jossa naisen arvo on vain puolet miehen arvosta, jos aina sitäkään.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 01.04.2018  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Advertisements
Standard

Ruutitynnyri voi räjähtää, mikäli Iran ja Saudi-Arabia kehittävät ydinaseet – jos Lähi-idässä palaa, liekit ulottuvat Eurooppaan

Iran ja Saudi-Arabia ruokkivat toiminnallaan radikaalin islamin kasvamista.

Lähi-itä on syttymistä vailla oleva ruutitynnyri, pullollaan erilaisia jännitteitä. Kukaan ei halua nähdä vielä kiihtyvää ydinasekilpailua tähän päälle. Se saattaa kuitenkin olla edessä, mikäli Iran jatkaa niskurointiaan. Nyt Saudi-Arabia uhkaa kehittävänsä välittömästi ydinaseen, jos Iran kehittää omansa. Ainoa tapa taata edes nykyisen tason stabiliteetti on jatkaa Iranin ja lännen välistä ydinsopimusta, joka on Donald Trumpin valtakauden aikana uhattuna.

EU:lla ja koko maailmalla on kaikki intressit sopimuksen säilyttämiseksi, sillä vain se voi estää ydinaseiden hamstraamisen Lähi-idässä. Eripuraa aiheuttaa se, että Pakistanilla ja Israelilla on ydinaseet. Muilta Lähi-idän valtioilta niiden kehittäminen on kielletty.

Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman ilmoitti tällä viikolla, että jos sen vihollisen Iranin annetaan kehittää ydinase, aikoo myös Saudi-Arabia kehittää omansa. Ilmoituksen taustalla on huoli lännen ja Iranin välisen ydinsopimuksen murenemisesta.

Kun Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump aloitti presidenttinä, Iranin vaikutusvallan kaventaminen ja maan ydinasehankkeen kontrollointi olivat keskeisiä vaaliteemoja. Trumpin mikroskoopin alla on ollut pitkään Obamanallekirjoittama ydinsopimus. Trump on todennut ydinsopimuksen olevan “yksi kaikkien aikojen huonoimmista ja yksipuolisimmista sopimuksista, jonka USA on koskaan solminut”.

Tammikuussa, kansainvälisen painostuksen alla, hän suostui viimeistä kertaa allekirjoittamaan neljän kuukauden jatkoajan sopimukselle. Toukokuussa ydinsopimus siis raukeaa, ellei Iran suostu USA:n vaatimiin tiukennuksiin.

Iran tietenkin vastustaa kynsin hampain ydinsopimuksen tiukentamista. Maan johtajisto, joka on pitkään vihannut länttä, on ottanut Trumpin hampaisiinsa, nimittäen häntä “suursaatanaksi” joka tahallaan sabotoi Lähi-idän rauhaa ja Iranin islamilaista tasavaltaa.

Saudi-Arabia ei halua viholliselleen etulyöntiasemaa

Saudi-Arabia ja Iran ovat pitkän linjan vihollisia sekä poliittisella, ideologisella että taloudellisella tasolla. Yksi tärkein tekijä ydinvoimabuumille on kilpavarustelu. Saudi-Arabia ei halua, että sen ykkösvihollisella on paremmat aseet kuin sillä.

Lähi-itä on jakautunut paitsi shiia-sunni leireihin, myös niihin valtioihin jotka tukevat ydinasemaata Israelia ja niihin, jotka ovat sitä vastaan. Syyrian, Irakin, Libanonin, Bahrainin ja Jemenin konflikteissa Saudi-Arabia tukee ainoastaan sunniryhmiä Iranin johtamaa shiia-leiriä vastaan. Vastaavasti maailman shiiamuslimien johtaja Iran ja sen liittolaiset tukevat shiia-ryhmiä Syyriassa, Jemenissä, Libanonissa ja Irakissa. Näin ollen Iran ja Saudi-Arabia ovat epäsuorasti keskenään sodassa jo nyt.

Sunnilainen Saudi-Arabia ja shiialainen Iran ovat kovassa kilpailussa keskenään myös öljyviennissä. Viime aikoina Saudi-Arabia on alentanut merkittävästi raakaöljyn hintaa, ja niin Iranin piti myös laskea sitä perässä. Iran syyttää siksi Saudi-Arabiaa keplottelusta ja likaisesta talouspelistä. Toisaalta raaka-öljyn pitkään jatkunut hinnanlasku kurittaa myös Saudi-Arabian taloutta.

Saudi-Arabia on alun alkaenkin vastustanut Iranin avautumista kaupankäynnille lännen kanssa ja vastustaa kiivaasti Iranin kansainvälisten talouspakotteiden poistamista. Suurin osa länsimaista tukee Saudi-Arabian johtama sunnileiriä, sillä ne ovat sunnien liittolaisia. Kiina ja Venäjä puolestaan tukevat Iranin johtamaa shiialeiriä. Silti Saudi-Arabia on mustasukkainen Iranin ja länsimaiden aiemmin lämmenneistä väleistä ja haluaa kaikin tavoin turvata asemansa.

Venäjällä on likainen rooli ydinohjelmien kehittämisessä Lähi-idässä

Persianlahden maat, Saudi-Arabia etunenässä, epäilevät, että ehkä Iranilla on ydinaseita tai ainakin aikomus kehittää ja rakentaa niitä Venäjän avulla. Sen takia hekin haluavat rakentaa mahdollisimman pian lisää ydinvoimaloita sekä kehittää ydinteknologiaansa. Tässä Venäjä on kiiruhtanut apuun. Ydinvoimalaitoksia haluavat rakentaa Saudi-Arabian lisäksi ainakin Algeria, Turkki, Jordania, Egypti sekä Persianlahden kääpiövaltiot sillä verukkeella, että energiantarve alueella on kova (siitä huolimatta, että alue on tunnettu runsaista öljyvarannoistaan).

Venäjä on jo solminut sopimuksia Iranin lisäksi Egyptin, Jordanian, Algerian ja joidenkin Persianlahden maiden kanssa ydinvoimaloiden rakentamisesta. Oma uskomukseni on, että monet näistä maista haluavat kehittää myös sotilaallisia ydinvalmiuksiaan. Koska Israel on ydinasemaa, monet Israelin vihollismaatkin pyrkivät rakentamaan ydinvoimalan ja myös ydinaseita.

Venäjän Rosatom rakentaa yhtä paljon ydinvoimaloita Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa kuin Saksa Lidl-myymälöitä Suomeen. Mutta onko se huono juttu? Siinä mielessä kyllä, että Venäjän ydinvoimahankkeet toteutetaan paikallisten diktaattorien pyynnöstä. Niitä ole tarkoitettu palvelemaan kansalaisten etua, vaan diktaattorien ase- ja valtakilpailun osaksi. Samalla Venäjä hyötyy taloudellisesti ja kasvattaa jalansijaansa alueella.

Ydinvoiman rakentamiseen liittyy aina paljon huolia, jotka liittyvät esimerkiksi ympäristöasioihin tai turvallisuuteen. Lähi-idässä nämä kysymykset korostuvat, kun tietää vaikkapa sen, kuinka altis maanjäristyksille alue on. Lisäksi terrorismi ei ole mikään vitsi – se on monessa maassa ”tärkein vientituote”, mikä tarkoittaa että hallitus enemmän tai vähemmän tarkoituksella rahoittaa terroristisiipiä omien poliittisten intressien kasvattamiseksi. En haluaisi nähdä sitä päivää, että islamistiterroristit saavat käsiinsä venäläisvalmisteisen ydinaseen.

EU:n syytä pysyä puolueettomana

Eurooppa on hyvin harmissaan Iranin ja USA:n välisestä kitkasta ja sopimuksen tulevaisuuden ympärille rantautuneesta epävarmuudesta. Euroopan johtajat ovat vaatineet Trumpia pitämään Iranin ydinsopimuksen pystyssä. Reutersin saamien tietojen mukaan Britannia, Saksa ja Ranska ovat jo suostuneet asettamaan uusia kahdenvälisiä pakotteita Irania vastaan, jotta USA leppyisi ja suostuisi jatkamaan kaikkien yhteistä ydinsopimusta.

Vaikka USA suostuisi, saattaa sopimus silti kariutua – Iran on ilmoittanut, että mikäli uusia sanktioita sitä vastaan asetetaan, se ei omalta osaltaan aio jatkaa sopimusta vaan aikoo kehittää ydinohjelmaansa haluamaansa suuntaan.

Toisaalta Trump on oikeassa siinä, että suhtautuu skeptisesti Iranin vakuutteluihin ydinohjelman hylkäämisestä. Ennen ydinsopimuksen allekirjoittamista Iran on useasti jäänyt kiinni siitä, että rikastaa salaa uraania salaisissa laitoksissaan Venäjän ja Pohjois-Korean tukemana. Skeptisyys kannattaa, sillä yhdestä asiasta kansainvälinen yhteisö on samaa mieltä: kukaan ei halua nähdä ydinaseella varustettua, islamistista Irania. Se olisi tikittävä aikapommi koko maailmanrauhalle ja muodostaisi vakavan turvallisuusriskin Israelille ja Saudi-Arabialle.

Minusta molemmat maat, sekä Iran että Saudi-Arabia, ruokkivat toiminnallaan radikaalin islamin kasvamista. Valitettavasti molemmilla mailla on runsaasti öljyrahaa, jota käyttävät auliisti poliittisen islamin levittämiseen. Lisäksi molemmat maat ovat ihmisoikeusloukkausten kärkimaita ja suuria vankiloita toisinajattelijoille.

Suosittelen, että EU-maat pysyvät puolueettomina Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan konflikteissa ja päivittävät suhteitaan uudestaan niin, että tarkoituksella tai tiedostamattaan EU ei palvele kummankaan leirin intressejä tässäkään konfliktissa. Ne tulevat joka tapauksessa jatkumaan niin kauan kuin Iranin, Saudi-Arabian ja Turkin AKP:n kaltaiset fundamentalistiset hallitsijat johtavat Lähi-itää.

Rauhallinen ja ydinaseeton Lähi-itä vaikuttaa positiivisesti myös EU:n turvallisuuteen. Jos ruutitynnyrin annetaan räjähtää Iranin ja Saudi-Arabian välillä, polttaisivat sen liekit koko Lähi-itää ja ne ulottuisivat Eurooppaan asti.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 22.03.2018 Iltalehden näkökulma-palstalla.

Alan Salehzadeh

Standard

Tutkimusryhmä selvittämään ympärileikkauksista aiheutuvaa haittaa

Sekä halal-teurastukset että ympärileikkaukset ovat olleet viime aikoina tapetilla. Niistä on tarpeen keskustella, kun Suomi monimuotoistuu ja kulttuurien kirjo kasvaa.

Suomen rikoslaissa ei ole mainittu sukuelinten silpomista, vaikka silpominen jos mikä on törkeä loukkaus pikkulasten ihmisoikeuksia vastaan. Siinähän poistetaan lupaa kysymättä yksi osa heidän vartaloaan. Minusta olisi korkea aika lisätä silpominen rikoslakiin.

Ympärileikkauksesta aiheutuvia psykologisten, henkisten ja ruumiillisten haittojen tutkimista varten pitäisi perustaa moniammatillinen työryhmä. Jos tullaan siihen tulokseen, että ympärileikkaamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä (mitä pidän todennäköisenä), ei sen harjoittamista Suomessa pitäisi enää katsoa läpi sormien. Jos taas katsotaan että ympärileikkaamisesta ei aiheudu merkittävää haittaa, voi sen antaa pätevöityneille lääkäreille hoidettavaksi. Näin vähennetään pimeistä leikkauksista lapselle aiheutuvaa terveysuhkaa.

Samoin halal-teurastaminen pitäisi tutkia eläinten oikeuksien näkökulmasta nykyistä tarkemmin. Sitä ei ole tarpeen sallia Suomessa, jos siitä aiheutuu eläimelle vältettävissä olevaa kipua (sama tietenkin pätee muihin uskonnollisiin teurastuksiin, kuten kosheriin).

Sekä ympärileikkaukset että halal-teurastaminen sisältyvät islamilaiseen sharia-lainsäädäntöön. Näiden kahden ilmiön tilanne Suomessa pitää selvittää tarkkaan ja kirjoittaa selvästi lakiin, mikä on virallinen kanta näihin. Sen sijaan muut sharia-lainsäädäntöön kuuluvat elementit voidaan minusta kategorisesti kieltää saman tien, niitä varten ei mitään työryhmiä tarvita.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 18.03.2018  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Standard

Amnestyn hiljaisuus Afrinista rikkoo korvani

Amnesty ja muut ihmisoikeusjärjestöt ovat tehneet arvokasta työtä vuosikymmeniä ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta ympäri maailmaa. Toivon heidän toiminnalleen kaiken tuen, mitä se voi saada.

Mutta olenko ainoa, joka ihmettelee, millä perusteella valitaan kampanjakohteet ja ne ihmisoikeusloukkaukset, joihin puututaan?

Turkin hyökkäykset Pohjois-Syyrian Afrinin kaupunkiin ovat jatkuneet jo kaksi kuukautta. Amnesty tai muut ihmisoikeusjärjestöt eivät ole pihahtaneetkaan asiasta, ja en voi tätä kuin suuresti kummaksua. Afrinissa elää loukussa puoli miljoonaa siviiliä vailla ruokaa, vettä, lääkkeitä tai suojaa, Turkin tiputtaessa pommeja heidän niskaansa ilman mitään järkevää perustetta. Jos tämä ei ole ihmisoikeusloukkaus, niin mikä? Onko Amnestyn vasara vain tiettyjä maita tai tahoja vastaan? Nyt tuntuu siltä, että jos vaikkapa Israelissa tai Kiinassa tapahtuu mittaluokaltaan paljon pienempiä tragedioita, ovat ihmisoikeusjärjestöt kilvan tekemässä työtä sorrettujen puolesta. Se on tietysti hyvä asia, mutta ketään ei saisi jättää puolustuksen ulkopuolelle.

“Emme lepää ennen kuin ihmisoikeudet toteutuvat kaikille ja kaikkialla”, todetaan Suomen Amnestyn twitterissä. Hienoa, vaan entä Afrin?

Kirjoitus on alunperin julkaistu 15.03.2018  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Standard

Kuka pysäyttää Hitlerin ihailijan eli Turkin Erdoganin? Kurdikaupunki Afrin on kansanmurhan partaalla

Turkki on ääri-islamistien avulla saartanut Pohjois-Syyrian kurdikaupungin Afrinin. Saarto ja pommitukset ovat jatkuneet jo kaksi kuukautta, ja viime päivinä Erdogan laittoi vielä vaihteen isommalle kiihdyttäen siviilejä vastaan tehtyjä pommituksia, näköjään aikeenaan pyyhkiä koko kaupunki asukkaineen maailman kartalta. Afrinissa ei ole vettä, ei ruokaa. Iskuissa on loukkaantunut tuhansia siviilejä, ja kaikki noin 500 000 asukasta elävät syvässä ahdingossa. Koko kaupunki on kansanmurhan kynnyksellä, Turkin armeija ja islamistiryhmien alla.

Afrin vuodesta 2011 alkaen ollut kurdien käsissä, ja tietojen mukaan seitsemän vuoden aikana ei sieltä ole tapahtunut yhtäkään hyökkäystä Turkkia vastaan. Afrinin saartamisen motiivina on ainoastaan Erdoganin halu heikentää kurdit ja ajaa läpi omaa politiikkaansa, erityisesti kun Afrin on aivan lähellä sen omaa rajaa. Turkin mukaan Syyrian kurdit ovat terroristeja, koska he sympatisoivat Erdoganin ykkösvihollisen eli Turkin omien kurdien kanssa. Erdogan pitää yhteisenä nimittäjänä näille inhokkiryhmilleen (Syyrian kurdipuolue PYD ja Turkin kurdiryhmittymä PKK) myös vasemmistolaisuuden. Mutta se, että Syyrian ja Turkin kurdeja yhdistää sama ideologia, ei oikeuta Turkia hyökkäämään Syyrian ainoaan rauhalliseen alueeseen. Erdoganin ja hänen AK-puolueen ideologia on nykyään verrattain lähellä ISISiä ja Al-Qaidaa, eikä maailma hyökkää Turkkia vastaan.

Pohjois-Syyriassa on kolme kantonia, joista kaksi ovat USA:n alaisia. Kolmas kantoni on Afrin kantoni, joka on kuulunut Venäjän “suojeluksen piirin”. Nyt Venäjä Ja Turkki tekevät yhteistyö kurdeja vastaan Afrinissa. Kurdien mukaan Venäjä on pettänyt heidät. Afrinissa oli nimittäin Venäjän armeijan tukikohta aina Turkin ensimmäisiä iskuja edeltävään päivään saakka. Päivää ennen iskuja Venäjä marssitti joukkonsa pois, antaen näin Turkille mahdollisuuden pommittaa aluetta rauhassa.

Onkin jännää, kuinka maailma on yhdistänyt voimansa taistellakseen Isisiä vastaan, mutta Turkin sen sijaan annetaan terrorisoida aluetta rauhassa. Syyrian kurdit ovat olleet lännen merkittävin tukijataho taistelussa islamisteja vastaan. He tekevät tiivistä yhteistyötä NATO:n, USA:n ja EU:n kanssa. Taisteluissa islamisteja vastaan kurdit ovat menettäneet lukemattomia mies- ja naissotilaita sekä vapauttaneet mittavia maa-alueita terroristeilta. Siksi on hirveää, että Turkki tekee yhteistyötä muiden islamistitahojen ja Venäjän kanssa kurdeja vastaan.

Turkin Erdogan on viime vuosien ajan luisunut päivä päivältä yhä enemmän ääriuskonnolliseen ja -nationalistiseen suuntaan. Nyt 2018 hän tekee ääri-islamistien kanssa yhteistyötä koko maailman katsoessa. Hänen röyhkeytensä ja propgandan tasonsa paisuvat pullataikinan tavoin. Hän syyttää länsimaita ihmisoikeuksien polkemisesta ja islam-fobiasta. Kameroiden edessä hän houkuttelee pikkulapsia kuolemaan marttyyreina islamin puolesta. Hän levittää häikäilemätöntä ideologiaansa ympäri maailmaa. Uskonnollisia kouluja on avattu Aasiaan ja Afrikkaan köyhille lapsille Muslimiveljeskunnan oppien saarnaamiseksi. Hän haluaa olla tämän siiven ylin johtaja. Eilen lauantaina johatessaan kannattajiensa marssia, hän nosti kätensä ilmaan tehden ääri-turkkien fasistisen käsimerkin. Tämän merkin alla halveksutaan maan lukuisia muita etnisyyksiä ja kannatetaan etnisten turkkilaisten ylivaltaa. Nyt näemme, kuinka Erdogan on yhdistänyt ääri-nationalismin ja ääriuskonnollisuuden vaaralliseksi aikapommiksi.

Turkissa on enää harvoja soraääniä, jotka uskaltaisivat laittaa Erdoganille kampoihin. Lähes kaikki aktivistit on vangittu tai he ovat paenneet. Esimerkiksi kurdien läheisen HDP-puolueen aktivisteista yli 40 % on vangittuina.

Kansainvälisen yhteisön pitäisi hyväksyä kurdien perustama federaatio ja puolustaa sitä Turkin hyökkäyksiltä. Kurdifederaatio on merkittävä askel kohti rauhaa ja tasapainoa alueella, jossa asuu kymmeniä eri etnisiä ryhmiä, jotka ovat taistelleet keskenään vuosikausia. Mikäli halutaan Syyrian konfliktin loppuvan, on hyvä tukea sekulaareja kurdeja (sekä myös sekulaareja kristittyjä ja arabeja). Tukemalla heitä ja heidän federaatiotaan pystytään vähentämään pakolaisten tuloa alueelta ja turvaamaan paremmat elinolot paikan päällä. Eurooppa itse voisi ottaa vastuun oman ulkorajansa suojelusta eikä Erdoganin pakolaiskortin pelossa mielistellä aikamme vaarallista hirmuhallitsijaa.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 11.03.2018  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Standard

Naisten asema islamilaisessa maailmassa: Saudi-Arabiassa kehittyy, Turkissa taantuu ja Iranissa junnaa paikoillaan

Länsimaiden tulisi reagoida tiukemmin naisten aseman huonontumiseen useissa muslimimaissa.

Minkälainen on naisten asema islamilaisessa maailmassa? Iran, Turkki ja Saudi-Arabia ovat kaikki islamin eri haarojen kärkimaita. Saudi-Arabia johtaa sunni-muslimeita, Iran shiioja, ja Turkki sunni-muslimeihin lukeutuvaa, mutta hieman eri koulukuntaa edustavaa Muslimiveljeskuntaa. Näillä kolmella maalla on runsaasti vaikutusvaltaa islamilaisessa maailmassa sekä lännessä asuvien muslimien keskuudessa. Yhteistä näille maille on, että naisten oikeudet ovat rajoitetumpia miesten oikeuksiin nähden. Ero sen sijaan on siinä, mihin suuntaan lainsäädäntö kehittyy. Patavanhoillisessa Saudi-Arabiassa on tehty monia yllättäviäkin reformeja positiiviseen suuntaan.

Saudinaiset saavat vihdoin ajaa autoa ja käydä armeijan

Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammad bin Salman on alkanut ajaa läpi taloudellisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia reformeja, joiden yhtenä strategisena osa-alueena on naisten ja nuorten aseman parantaminen. Kruununprinssi haluaa Saudi-Arabiasta avoimemman yhteiskunnan, jossa ääriuskonnolliset rajoitukset saavat väistyä “modernin” islamin tulkinnan tieltä. Monia myönnytyksiä onkin jo tehty.

Esimerkiksi tammikuussa 2018 Saudi-Arabian naiset pääsivät ensimmäistä kertaa jalkapallostadioniin katselemaan peliä. Syyskuussa 2017 naiset saivat vihdoin oikeuden ajaa autoa. Samoihin aikoihin TV:ssä näytettiin ensimmäistä kertaa naislaulajan konsertti. Ja kun Uber ryntäsi jokin aika sitten saudien markkinoille, sai yhtiö vihreää valoa hankkeelleen työllistää satoja naisia Uber-kuskeiksi.

Tämä on merkittävää maassa, jossa vain noin 20 % naisista on työelämässä. Kruununprinssi näyttäisikin kiinnittävän merkittävästi huomiota naisten työllistymiseen. Esimerkiksi yrityksen perustaminen ja armeijaan osallistuminen on tietyin ehdoin sallittua. Myös julkishallintoon on rekrytoitu paljon naisia. Tosin päättömiä ehtoja edelleen löytyy. Esimerkiksi varusmiespalveluksen suorittaakseen nainen ei saa olla naimisissa muun kuin sunni-miehen kanssa.

Nämä muutokset ovat kaikki erittäin tervetulleita. Ne hilaavat patavanhoillista Saudi-Arabiaa milli kerrallaan parempaan suuntaan – olkoonkin, että monet pitävät reformeja pelkästään kosmeettisina toimenpiteinä. On runsaasti spekulointia siitä, että hallitsijasuku ajaa muutoksia vain juuri ja juuri sen verran, että kyllästynyt kansa ei nousisi kapinaan. Niin tai näin, naisten oikeuksien parantaminen vähentää uskonnon roolia ja nakertaa patriarkaalisen kulttuurin pilareita, mikä on askel parempaan.

Iranissa naisten ahdinko jatkuu

Vaikka Iranissa naisten aseman suhteen ei olla nähty parannuksia, on silti hyvä todeta, että yleisesti ottaen tilanne naisille on parempi verrattuna Saudi-Arabiaan. Syynä on se, että Iranissa suuri osa kansasta ei ole lainkaan uskossa, vaan islamin mukaiset käytännöt ovat vallanpitäjien pakkosanelemia. Siksi valtiovallan silmän ulottumattomissa naiset voivat kuitenkin elää kohtalaisen vapaata elämää esimerkiksi perhepiirissä, toisin kuin Saudi-Arabiassa. Harva myöskään tietää, että Iranissa naiset ovat erittäin korkeasti koulutettuja. Itse asiassa korkeakoulututkinnon haltijoista 60 % on naisia.

Iranissa on valtava kuilu kansan ja hallinnon välillä. Sekä miehet että naiset yrittävät protestoida mahdollisuuksien mukaan hirmuhallintoa vastaan. Nyt alkuvuodesta iranilaisnaiset ovat protestoineet riisumalla huivinsa hyvin näkyvällä paikalla ja filmaamalla poliisin reaktion. Lisäksi kymmeniä naisia pidätettiin, kun he pyrkivät sisään urheilustadioniin katsomaan jalkapallo-ottelua. Mutta mitä voi odottaa hallinnolta, joka tarkoituksella pyrkii ajamaan naisia ahtaalle räikeän sovinistisella lainsäädännöllään?

Iranissa naisen tappamisesta saa puolta pienemmän rangaistuksen kuin miehen tappamisesta. Kotiväkivallasta tai kotona tapahtuvista raiskauksista ei saa rangaistusta. Jos nainen kieltäytyy seksistä aviomiehensä kanssa, miehellä ei ole velvollisuutta elättää häntä. Tämä rangaistus on ankara, kun tiedetään että suurimmalla osalla iranilaisista naisista ei ole miehen myöntämää lupaa tehdä työtä.

Lisäksi eroaminen on tehty mahdollisimman hankalaksi. Eron jälkeen mies saa lasten huoltajuuden yleensä aina tapauksissa, joissa poika on vähintään kaksivuotias ja tytär vähintään seitsemän. Nainen menettää kaikki oikeutensa lapsiin, jos hän menee uusiin naimisiin. Naisilta on myös kielletty tiettyjen aineiden opiskelu kuten biologia, länsimainen kirjallisuus ja 75 muuta ainetta. Näitä järjettömiä naisia sortavia lakeja voi jatkaa loputtomiin.

Huolestuttavinta on, että entinen islamilaisen maailman mallimaa Turkki on tasa-arvokysymyksissä lipsumassa yhä lähemmäs Irania.

Erdoganin Turkki suuri vankila naisille

Erdoganin ajama islamilainen politiikka on ollut varsinainen murheenkryyni kaikille naisten oikeuksia seuranneille. Maassa luisutaan ojasta allikkoon kiihtyvään tahtiin.

Tällä viikolla useat kymmenet naismuusikot asetettiin soittokieltoon, koska heidät tulkittiin liian epä-islamilaisiksi. Mitä seuraavaksi? Huntupakko naisille? Alkoholi pannaan? En ihmettelisi, vaikka nämä astuisivat lähivuosina voimaan.

Suunta on huolestuttava maalle, jonka koko järjestelmä on perustettu sekulaarin Kamal Atatürkin ideologialle. Siihen kuuluu esimerkiksi se, että julkisissa viroissa olevat naiset eivät saa peittää hiuksiaan hunnulla. Kauas on tultu muslimiveljeskunnan arvoja liputtavan Erdoganin hallinnon alla.

Erdogan on tehnyt hyvin selvää siitä, mikä hänestä on naisten paikka: kotona lapsia kaitsemassa. Hänen mukaan jokaisen isänmaataan rakastavan naisen tulee tehdä vähintään kolme lasta. Ehkäisyn käyttäminen on vähintäänkin kyseenalaista. Tämän kaiken hän kuorruttaa sokeriin toteamalla, että naiset ja miehet ovat erilaisia ja hän haluaa kunnioittaa naisten ominaispiirteitä.

Silti hänen ajamansa politiikka on läpeensä sortavaa. Vain hiljattain virallista lainsäädäntöputkea pitkin tuli aloite, jonka mukaan, jos alaikäinen raiskataan, hänen pitäisi mennä naimisiin raiskaajan kanssa. Onneksi laki ei mennyt läpi, mutta jo se että tämän kaltaiset järjettömyydet etenevät hallituksen äänestettäviksi asti kertoo jo paljon.

Onneksi turkkilaiset eivät antaudu Erdoganin keskiajan henkeen säädetyille sortaville laeille. Melkein koko maassa on osoitettu mieltä uusia lakialoitetta vastaan. Sen seurausta ovat tupaten täynnä olevat vankilat ja kymmenet tuhannet työstään poliittisten mielipiteiden vuoksi erotetut työttömät.

Länsimaissa ei juurikaan ole reagoitu naisten aseman selvään huonontumiseen Turkissa ja muissa muslimimaissa. Olisiko nyt viimeistään sen aika? YK on kritisoinut suuntausta, jossa huononnetaan naisten ja lasten asemaa – mutta riittääkö kritisoiminen, vai pitäisikö ryhtyä toimiin? Sopivaa voisi olla esimerkiksi kutsua Turkin suurlähettiläitä puhutteluun. Vaikka nyt tänään, kansainvälisenä naistenpäivänä. Turkki on EU:n jäsenyyden ehdokas ja reagoi todennäköisemmin länsimaiden moitteille kuin Iran ja Saudi-Arabia.

Tärkein askel olisi tasa-arvoistaa islamilaisten maiden lainsäädäntö ja poistaa sieltä suoraan syrjivät kohdat. Vasta sen jälkeen pitää kiinnittää huomiota lasten kasvatukseen ja ideologiseen valistukseen, jotta seuraava sukupolvi ei enää kasva misogyniaan. Uskon aidosti, että monet muslimimaiden konfliktit loppuisivat, jos naisia olisi enemmän päättävissä asemissa. Kun naisten asema muslimimaissa paranee, siitä hyötyy koko maailma.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 08.03.2018 Iltalehden näkökulma-palstalla.

Alan Salehzadeh

Standard

Jihad on monille tie vapauteen diktaattoreista ja suurvaltojen sorrosta

Islaminuskosta voi kirjoittaa monesta eri näkökulmasta. Voi puhua vaikkapa uskonnon tasa-arvokysymyksistä, hengellisistä opeista tai hallinnollisista puolista.

Tässä pienessä kirjoituksessa pohdin motiiveja, jotka saavat tavallisen ihmisen keikahtamaan jihadistien riveihin. Yksi asia täytyy pitää mielessä: jihadistit ajattelevat olevansa hyvän puolella, taistelevansa pahaa vastaan. Heille jihad on ollut käsillä olevista vaihtoehdoista paras.

Ja miksi se on niin monelle se paras? Se on monen eri syyn monimutkainen vyyhti, mutta siinä on osittain myös peiliin katsomisen paikka.

Kuulin keskustelun, jossa jihadiin liittynyt ihminen perusteli valintaansa. Hänen kotinsa oli pommitettu, oma kaupunki tuhottu, lasten tulevaisuus hyvin hankala. Hän oli menettänyt monta itselleen tärkeää ja rakasta ihmistä jonkun muun aiheuttamassa sodassa.

Suurvallat mylläävät jatkuvasti Lähi-itää omien intressiensä turvaamiseksi. Yksilöt ja perheet tallautuvat jalkoihin, kun valtiot kisaavat vallasta ja rahasta.

Esimerkiksi Egyptissä vapaiden vaalien kautta valittiin Muslimiveljeskunta pääsi valtaan 2013, mutta lännen tukema armeija teki vallankaappauksen. Länsimaat eivät halunneet Egyptiin muslimihallintoa. Sitä ei siis tullut, vaikka kansa sen olisi halunnut.

Iranissa puolestaan Dr. Mohammed Mosaddegh kansallisti öljylaitokset vuonna 1953 USA ja UK syrjäyttivät hänet välittömästi. Se asetti tilalle oman liittolaisen hallitsemaan maata, jonka avulla pystyisi jatkamaan öljykauppaa. Tämän kaltaisia esimerkkejä on pilvin pimein. Ajankohtaisin on tietenkin Syyria, joka on kokonaan vieraiden valtioiden intressien rikki repimä.

Islamistiset hallitukset ovat maailman huonoimpia hallitusjärjestelmiä. Ei silti pidä uskotella itselleen, että länsimaita vastaan taistelevat ovat kaikki häiriintyneitä. Välillä heidän kohtalonaan on ollut ihan hirveät vääryydet.

Mitä sitten voi tehdä? Länsimaiden tukemat sotilaalliset toimet ovat omiaan herättämään tietyissä ryhmissä kostonhalua. Se on yksi merkittävä syy jihadismin kasvun taustalla. Diktaattorien tukeminen tulisi pikimmiten lopettaa, samoin kuin asekilpailu ja likaiset liittolaissuhteet. Sen sijaan tulee keskittyä demokratian edistämiseen ja vähemmistöjen oikeuksien takaamiseen.

Jotkut tahallaan demonisoivat islamia, sillä ovat itse vaikkapa toisen uskontoryhmän hurskaita edustajia tai se muuten edesauttaa heidän asemaansa. Monilla islam-jihad-tutkijoilla on kytköksisä eri maiden tiedustelupalveluihin. Miksi he muuten viettäisivät pitkiä aikoja jonkun muun rahoittamana Syyriassa, Jemenissä, Afganistanissa tai Irakissa? Yleensä kaikilla ihmisillä on oma agendansa, myös silloin kun puhutaan islamista.

Kirjoitus on alunperin julkaistu 02.03.2018  Iltalehden blogissa.

Alan Salehzadeh

Standard